Stephen King: Kuvun alla

Alkuteos: Under the Dome (2009)

Suomentaja: Ilkka Rekiaro

Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)

Sivumäärä: 1366

Kustantaja: Tammi

ISBN: 978-953-31-7829-1

Muoto: Nid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2016: 25. Kirjassa yli 500 sivua (6/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 3 ja 44

*Kupu laskeutuu. Taistelu vallasta alkaa. Lopun aika lähestyy.

Pikkukaupungin ylle ilmestyy läpinäkyvä, kova kupu. Lentokone törmää siihen, autot räjähtävät ja ihmiset ruhjoutuvat. Kuvun murtamisyritykset epäonnistuvat ja pelko tulevasta kasvaa. Kun kaupat tyhjenevät, ilmanlaatu heikkenee ja synkät salaisuudet nousevat pintaan, kaupunkiin alkaa muodostua kaksi leiriä.

Stephen Kingin huikean jännittävä suurromaani kuvaa osuvasti pikkukaupungin syvintä olemusta ja inhimillisen pahuuden asteita.*

King tanssittaa lukijan eteen pikkukaupungin väen värikkäine persoonineen. Joukkoon mahtuu lähes jokaista perusjuntin karikatyyriä suunnalta jos toiselta. Se mikä lukijaa saattaa sotkea, on hahmonen määrä. Tietysti osa hahmoista vain vilahtaa näyttämöllä ja osa taas muodostuu tärkeämmiksi. Kaikilla ja kaikella on kuitenkin merkityksensä. Toiset hahmoista on selvästi luotu vihattaviksi ja toiset rakastettaviksi. King johdattelee varmuudella lukijan pitämään toisista ja inhoamaan toisia. Hän on onnistunut loistavasti vangitsemaan niin kiltteyttä kuin niitä negatiivisempia luonteenpiirteitä.

Juonellisesti Kuvun alla on totuttua Kingiä. Luvassa on yllättäviä ratkaisuja ja käänteitä, jotka laittavat lukijan välillä pohtimaan sitä, mitä hemmettiä oikeastaan juuri tapahtui. Ihmiset juonivat keskenään ja suunnittelevat vaikka mitä ja onnistuvat useamman kuin kerran sotkemaan toistensa kuviot. Ainoa asia, joka itseäni jäi harmittamaan on kirjan loppu. Tai oikeammin se syy, miksi ja mistä kupu tuli. Onhan se oikeastaan aika ymmärrettävä ja itsekin myönnän joskus leikkineeni vastaavanlaisella ajatuksella, mutta olisin silti ehkä kaivannut jotenkin erilaisempaa ja yllättävämpää ratkaisua.

Kaikesta huolimatta Kuvun alla on varsin viihdyttävä ja otteessaan pitävä lukukokemus, josta en kuitenkaan ymmärrä sitä, miksi se on joissain kirjastoissa määritelty kuuluvaksi kauhu-genreen. Vauhdikkaista sattumuksista ja ihmisluonnon pohtimisesta pitäville voin suositella tätä lämpimästi. Suuren sivumäärän ei kannata antaa pelotella. Sivut nimittäin hupenevat lukiessa silmissä.

Minna Canth: Agnes

Alkuteos: Agnes (1892)

Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)

Sivumäärä: 60

Kustantaja: Elisa Kirja

ISBN: 978-952-282-017-4

Muoto: E-kirja

Peukku: q^^

Huom: Saatavana ilmaiseksi Elisa Kirjasta

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 48

*Kaksi lapsuudenystävää ja koulutoveria, Liisi ja Agnes, tapaavat vuosien tauon jälkeen Kuopion laulujuhlilla. Liisi on asettunut aloilleen ja perustanut perheen, Agnesista tullut sivistynyt ja syntinen maailmankansalainen. Mutta onko kumpikaan löytänyt onnea?*

Alussa Canth kertoo mistä kaksikko tuntee toisensa ja miten herttainen Liisi ihailee kaunista ja ylvästä Agnesta. Muistelun jälkeen siirrytään pian itse asiaan ja kaksikon jälleennäkemiseen, joka onkin omiaan herättämään varsin voimakkaita tunteita ainakin Liisissä.

Canth kuvaa hyvin Liisin ajatusmaailmaa ja hänen tunteitaan. Nostaa pintaan ajatuksia, joita varmaan kuka hyvänsä kokisi jos kaunis ja ihanteellisena pidetty henkilö tuleekin “sotkemaan” kuvioita. Ehkä pieni tunne jää siitä, että Liisi ylireagoi, mutta toisaalta ajat kirjan kirjoittamisen aikaan olivat toiset kuin nykyään.

Ajallisuus on osa tätä teosta ja se näkyy paitsi henkilöhahmojen asenteissa niin myös kielessä. Heidän puheensa on vanhahtavan sointista ja käyttämänsä sanat sellaisia, ettei osaa niistä todellakaan enää käytetä. Jotkut ilmaukset saattavat nykylukijasta tuntua hassuilta tai hankalilta, mutta kyllä niiden idean tajuaa.

Lyhyt klassikko, pala suomalaista kirjallisuushistoriaa.

Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa

Alkuteos: 世界の終りとハードボイルド・ワンダーランド

   Sekai no owari to hādo-boirudo wandārando (1985)

Suomentaja: Raisa Porrasmaa

Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)

Sivumäärä: 552

Kustantaja: Tammi

ISBN: 978-951-31-8185-7

Muoto: Sid.

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2016: 10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama (5/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 6 ja 25

*Maailmanloppu ja ihmemaa on Murakamia fantastisimmillaa. Se on yksi hänen ennen suomentamattomia pääteoksiaan, jossa tarina kiitää ja mielikuvitus laukkaa valloillaan kuin romaanin yksisarviset.

Tässä klassikkoteoksessaan Murakami punoo tarinansa kahdella tasolla: Ihmemaa-jaksoissa kuljetaan salaperäisen mielenhallinnan ekspertin kannoilla Tokiossa. Meno on vauhdikasta ja humoristista, kun roistot jahtaavat liikaa tietävää päähenkilöä ja hänen kumppaniaan, pelkästään vaaleanpunaiseen pukeutuvaa neuvokasta neitoa. Sankarimme tietää, että hänen on pelastettava maailma, ja pian. Mutta miten?

Toisaalla liikutaan Maailmanlopussa, muurien ympäröimässä surumielisessä kaupungissa, jossa yksisarviset kopsuttelevat tyhjillä kaduilla eikä kenelläkään ole varjoa. Kertojan tehtävänä on lukea kaupungin kirjastossa vanhoja unia yksisarvisten kalloista. Keiden unia hän oikein näkee?

Ovelan tarinankerronnan lomassa Murakami käsittelee oivaltavasti ikiaikaisia kysymyksiä tietoisuudesta ja identiteetistä.*

En ole aikaisemmin lukenut Murakamia, mutta tämän kirjan jälkeen hänen muut teoksensa tulevat kuulumaan ehdottomasti loppumattoman tuntuiseen lukulistaani. Sen verran upeasta lukukokemuksesta oli omalla kohdallani kyse.

Tarina kulkee kahdella tasolla. Maailmanlopussa ja Ihmemaassa. Maailmanloppu on paikka ihmisen mielen sisällä. Se on jotain käsittämätöntä ja kuitenkin syvällistä. Siellä yksisarviset kulkevat ja jokaisella ihmisellä on yksi tehtävä. Heillä ei ole varjoa eikä oikeastaan sieluakaan. Maailmanloppu tuntuu oleva velvollisuuksien maailma, jossa väliin ankara talvi hallitsee.

Ihmemaa on todellisuus, Tokio, joka kuitenkaan ei aivan ole se Tokio jonka me tunnemme. Miten muuten Säätiön ja Merkitsijöiden väliset tilanteet ja muut olisivat mahdollisia? Näissä osissa on kuitenkin huumoria ja jotain niin peri japanilaista että. Tuntui todella miellyttävältä lukea sitä, miten Murakami kuvaa elämää ja tapahtumia. Japanilainen henki on hyvin vangittu näihin osuuksiin.

Mikään villi ja hurja seikkailu kirja ei ole. Vaikka paikkoja pistetäänkin matalaksi ja sysiäiset aiheuttavat omat ongelmansa ja vaaratilanteensa, on Maailmanloppu ja ihmemaa ennenkaikkea seikkailu ihmismieleen ja sen salaisuuksiin. Se on paikoitellen jopa psykologinen matkakertomus ihmisen omaan mieleen ja itsetuntemukseen. Se on kaunis ja kiintoisasti kirjoitettu. Tarina on etenee hyvin ja on runollisen kaunista tekstiä. Lukijalle kirja on kokemus. Tässä on kirja, johon kannattaa ehdottomasti tutustua ja keskittyä. Sen voi lukea kepeinkin tavoittein, mutta enemmän tarinasta saa, kun jaksaa pohtia asioita.

Jeff Jacobson: Sleep Tight

Alkuteos Sleep Tight: (2013)

Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)

Sivumäärä: 470

Kustantaja: Pinnacle Books

ISBN: 078603078X

Muoto: E-kirja

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 5, 9, 42 ja 44

*They hide in mattresses. They wait till you're asleep. They rise in the dead of night to feast on your blood. They can multiply by the hundreds in less than a week. They are one of the most loathsome, hellish species to ever grace God's green earth. Thought to be eradicated decades ago, thanks to global travel they're back. And with them comes a nightmare beyond imagining.

Bed bugs. Infected with a plague virus so deadly it makes Ebola look like a summer cold. One bite turns people into homicidal maniacs.

Now they're in Chicago. And migrating to all points north, south, east, and west. The rest of the world is already itching. The U.S. government and the CDC are helpless to stop it. Only one man knows what's causing the epidemic. And the powers-that-be want him dead.*

Kirja alkaa kiinnostavasti. Chicagoon salakuljetetaan eläimiä, jotka tuovat mukanaan viruksen, joka alkaa leviämään vähitellen tappavana. Alkuasetelma on siis mitä herkullisin ja kutkuttavin. Valitettavasti vain vauhti tuntuu loppuvan kesken.

Tai siis vauhti tapahtumista ei lopu kesken. Tauti kehittyy nopeasti ja leviää uhkaavaa vauhtia. Koko kaupunki on vaarassa. Se vain, että kirja vilisee hahmoja, joita on ihan liikaa ja joihin ei oiken pääse sisälle. Eräänlaisina sankareina pyörii pari poliisia, koditon nainen ja viimein töihin päässyt Tommy, joka haluaisi vain saada tavata enemmän nelivuotiasta tytärtään. Lisäksi mukana on tietenkin v-mäisiä poliitikkoja, sekaisin olevia kunnianhimoisia lääkäreitä ja lauma muita, jotka oikeastaan vain tapetaan. Kehenkään hahmoon ei pääse kiintymään, heidän kohtalonsa tuntuu oikeastaan aika yhdentekevältä.

Kirjan juonessa ei minusta ole oikein kehumista. Virus vaarantaa kaiken ja saa ihmiset tekemään joissain paikoin jopa epätoivoisiakin asioita. Se suurin tunne-juoni tuntuu olevan se, että Tommyn tytär Grace on vaaravyöhykkeellä ja Tommy haluaa pelastaa hänet samalla kun Tommyä itseään halutaan tutkia, koska kuuluisa lääkäri luulee Tommyn olevan osasyy virukseen. Erilaiset ihmiskohtalot on punottu yhteen jokseenkin sekavaksi vyyhdiksi, joka tuntuu selviävän vain sillä että porukka kuolee.

Tapahtumat on kerrottu aika raa’asti ja suoraan. Joissain paikoissa kirja alkoi jopa ahdistaa. Ei siis todellakaan mitään kamalan miellyttävää luettavaa. Kannattaa tarttua varoen.

Cecelia Ahern: Mitä huominen tuo tullessaan

Alkuteos: The Book of Tomorrow (2009)

Suomentaja: Terhi Leskinen

Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)

Sivumäärä: 415

Kustantaja: Gummerus

ISBN: 978-951-20-8227-8

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2016: 13. Kirjan nimi on kysymys (4/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 6 ja 30

*Tamara Goodwin on aina saanut kaiken haluamansa. Äveriään perheensä kartanossa hänellä on käytössään yksityisranta, valtava valikoima merkkivaatteita ja ylellinen huone kylpyammeineen. Tamara on tottunut elämään hetkessä haaskaamatta ajatustakaan huomiselle.

Kun perheen isä kuolee äkillisesti ja jättää jälkeensä valtavat velat, Tamaran ja hänen äitinsä on myytävä koko omaisuutensa ja muutettava maalle sukulaisten luokse. Vaatimattomassa mökissä Kilsaneyn linnan varjossa majaileva pitkästynyt tyttö kaipaa takaisin Dubliniin.

Tamara herää horroksestaan kun paikkakunnalle pysähtyy kirjastoauto. Siellä hänen silmiinsä osuu salaperäinen kirja: nahkakannessa ei lue kirjan eikä kirjailijan nimeä, ja sivut on suljettu kullanvärisellä lukolla. Tamaran on pakko saada lukko auki. Kun sitten kirjan tyhjyyttään ammottavat sivut alkavat täyttyä kuin itsestään, Tamaralle aukeaa uusi maailma, jossa myös tulevaisuudella on sijansa.*

Tunnustan vähän pettyneeni. Takakannen perusteella odotin, että kirjastoauto olisi ollut läsnä paljon enemmän. Todellisuudessa se esiintyy kirjassa vain pari kertaa ja silloinkin kohtalaisen pikaisesti. Harmi, sillä auto itsessään ja sen kuljettaja vaikuttivat mielenkiintoisilta persoonilta.

Mitä huominen tuo tullessaan on tietyllä tapaa perinteistä Ahernia. Siinä on ajatusta ja tunnetta, jotain mystistä ja kuitenkin se tietty ripaus arkipäiväisyyttä. Tällä kertaa päähenkilö on kuitenkin varsin nuori, vasta täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Lisäksi tarina alkaa loppupuolella mennä miltei jo vähän jännärin puolelle salaisuuksineen. Se pääsi yllättämään ainakin minut.

Leppoisan rauhaisaan tyyliin kerrottu tarina pitää kyllä mukavasti otteessaan. Etenkin kun se on höystetty kiintoisilla hahmoilla, joilla on varsin värikkäät persoonallisuudet. Kaikesta tästä hyvästä huolimatta en kuitenkaan voi tätä lukea omiin suosikkeihini. Itselle nimittäin jää tunne siitä, että jotain puuttuisi. Pieniä ihastumisia löytyy, syvempi merkitys löytyy, kasvutarina löytyy… Mutta siitä huolimatta se jokin uupuu. Tuliko loppu liian nopeasti? En osaa sanoa. Kaikesta huolimatta mukava ja viihteellinen kirja, joka kyllä pitää hyvällä tuulella.

K.N. Shields: The Salem Witch Society

Alkuteos: The Salem Witch Society (2012)

Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)

Sivumäärä: 486

Kustantaja: Sphere

ISBN: 978-0-7515-4910-2

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Perceval Grey #1

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 6, 9 ja 44

*Salem, New England, many dark nights ago.

The most famous witch hunt in history is about to begin…

Years later, a young woman is found savagely murdered, her body arranged in the death pose of a witch. Someone - or something - is reviving the terror of the notorious Salem witch hunts. And only one man - a brilliant, eccentric loner with a dazzling mind and a fascination with witchcraft - can keep the evils of the past at bay.

Rich in history, mystery and witchcraft, The Salem Witch Society is a twisting, terrifying thriller - a dark fairy tale for readers who loved A Discovery of Witches and The Interpretation of Murder.*

Tässä on varsin kiintoisa tapaus dekkareiden ystäville. Itse en nimittäin ainakaan ole törmännyt kovin moneen dekkariin, jotka tapahtuisivat 1900-luvun vaihteessa. Siinä piileekin yksi osa tämän kirjan taikaa. Puhelimia ei todellakaan ole joka talossa, rikostutkimus ja lääketiede ovat vielä kehittymässä ja ihmiset muutenkin katsovat maailmaa erilaisin silmin. Kirjasta jää sellainen tuntu, että asioihin on todella perehdytty ja ajan ja toimintatapojen kuvaus on uskottavaa.

Shields kirjoittaa hyvin. Tietyllä tapaa hänen tekstinsä on hyvin kuvailevaa, mutta samalla jokseenkin toteavaa. Hänellä ei tunnu olevan kiire minnekään vaan tapahtumat ja henkilöt saavat kasvaa rauhassa. Joillekin voi tulla lukiessa tunne, ettei kaikki olisi aivan olennaista itse tarinan kannalta, mutta hitaasti etenevät pätkätkin luovat kirjaan omaa tunnelmaansa. Kaikki tuntuu tiettyyn pisteeseen asti etenevän rauhallisemmin, oman aikansa tahtiin.

Herra Perceval Grey on hahmona kiintoisa. Salaperäinen, kunniallinen ja ehkä aavistuksen holmesmainen. Ehdottomasti hahmo, josta haluaa lukea ja oppia lisää. Myös kirjan poliisi Lean on miellyttävä suoraselkäinen tapaus. Sen sijaan kirjan naispäähenkilö Helen tuntui minusta suurelta osin melko turhalta. Hän on hyödyllinen kyllä tietojen etsinnässä, mutta hänen yrityksensä leikkiä itsekseen salapoliisia olivat lähinnä tylsiä… Uskon kuitenkin monen muun lukijan löytävän hänet jopa viehättäväksi tuttavuudeksi. Muutenkin kirjan hahmokatras on melko mielenkiintoinen.

Pidin kirjan juonesta. Linkit ja tiedot Salemin noitavainoihin ovat hyviä. Historiaa on tässä tapauksessa käytetty näppärästi hyväksi. Tietämättömällekin kirja tarjoaa kaiken, jotta tapahtumia ymmärtää riittävästi. Ja itselleni ainakin heräsi kiinnostus tutkia Salemin historiaa tarkemmin.

Kiintoisa kirja, kiintoisalla juonella. Dekkareiden ystäville. Harmillista kyllä, tätä kirjaa voi olla hankala löytää kirjastoista.

Henrik Lange: 90 kirjaklassikkoa kiireisille

Alkuteos: 90 Classic Books for People in a Hurry (2008)

Suomentaja: Saara Pääkkönen

Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)

Sivumäärä: 187

Kustantaja: WSOY

ISBN: 978-951-0-35438-4

Muoto: Nid.

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2016: 11. Sarjakuvakirja (3/50)

*Maailmankirjallisuuden arvostetuimmat klassikot (ja muutamat tunnetut roskaromaanit) sarjakuvina!

Täydennä sivistystäsi ja lue tiiliskivet yhdessä vilauksessa: humoristiset ja oivaltavat tulkinnat tiivistävät niin Marcel Proustin kuin J.R.R. Tolkienin romaanitaiteen neljään sarjakuvaruutuun. Saman kohtelun saavat myös Kellopeliappelsiini, Ylpeys ja ennakkoluulo, Don Quijote, Kauppamatkustajan kuolema ja monet muut unohtumattomat lukuelämykset.

Luvassa on monta hauskaa hetkeä maailman kuuluisimpien teosten parissa. 90 kirjaklassikkoa kiireisille ei suinkaan tee pilkkaa kirjallisuudesta vaan menee syvälle sen kovaan ytimeen: mistä näissä teoksissa oikein onkaan kyse? Lue, naura ja tee kirjallisuuden tuntemuksellasi vaikutus ystäviisi!*

Tämä todella on kiireisen ihmisen luettavaa, sillä neljään ruutuun tiivistetyt klassikot on nopeasti kahlattu läpi, eikä kirjaa tahdo laskea käsistään ennen kuin se on kokonaan luettu. Niin ainakin itselleni kävi. Tulkinnat olivat sen verran hupaisia, että jännitti suorastaan miten seuraava klassikko on tiivistetty. Hihittelyltä ja päänpuistelulta en välttynyt!

Piirtojälki on kepeä ja vitsikäs ja tulkinnat oivaltavia. Tästä on hyvä valita ne klassikot, jotka oikeasti aikoo lukea. Minua ainakin jäi kiinnostamaan kuinka todenperäisesti kukin klassikko niistä itselleni lukemattomista on tehty. Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille. Todella tutustumisen arvoinen sarjakuva.