Alkuteos: The breakdown (2017)
Kääntäjä: Satu Leveelahti
Lukija: Kati Tamminen
Ilmestymisaika: 2021 (ko.painos)
Kustantaja: Gummerus
Kesto: 10h 34min
ISBN: 9789512426973
Muoto: e-äänikirja
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2026: 30. Kirjan päähenkilön vanhemmat ovat kadonneet tai muuten poissa (15/50) Sopisi lukuhaasteeseen 2026 ainakin: 8, 10, 27 ja 45
*Sateen piiskaama metsätie, autossa yksinään istuva nainen, hetken epäröinti… Kohtalokkaan yön muisto ei jätä Cassia rauhaan. Cass ei pysähtynyt auttamaan tuntematonta naista, ja nyt tämä on kuollut. Mutta mitä hänen miehensäkin olisi sanonut, jos hän olisi lähtenyt seikkailemaan kotiin vaarallista oikotietä ja joutunut pulaan itsekin. Ja mitä hän olisi todellisuudessa voinut tehdä?
Myrsky-yöstä lähtien Cass on saanut äänettömiä puheluja ja hänellä on jatkuvasti tunne, että joku seuraa häntä. Syyllisyys nakertaa häntä jatkuvasti, ja hän on alkanut unohdella asioita… Minne hän jätti auton; ottiko hän lääkkeensä; mikä kodin hälytysjärjestelmän koodi on -- ja mitä jos keittiön pöydällä ollut veitsi todellakin oli veressä?*
Perusajatus kuulostaa hyvältä. Toteutus tökkii.
En ymmärrä, miksei Cass voi kertoa joistakin asioista toisille. Ymmärrän, että pelko toisen mielipiteistä voi olla vahva ja iso juttu, mutta eikö nyt toisen ihmisen kuolema ole isompi asia kuin se, että itse jää kiinni valheesta? Tässä vaiheessa totean myös, että minulle juoni oli vähän liian ennalta-arvattava. Tuli siinä pari "yllätystä", mutta suuren osan tajusi ihan liian nopeasti.
Sitten varoitus. Jos et halua spoilereita, älä lue pidemmälle.
Minuun ei oikein tehonnut kirjan toteutus. Jos juoni on niin hatara, että se pitää avata tekstiviesteillä lukijalle, niin olisiko asiaa pitänyt harkita vielä? Kirjassa nimittäin käydään pitkät pätkät läpi tökeröitä ja tylsiä tekstiviestikeskusteluja siitä, miten kiusaaminen ja hämäykset toteutettiin. Ja nämä keskustelut kävivät kaksi henkilöä, joiden piti olla retkussa toisiinsa. Ei välity tunne siitä ollenkaan.
Monet näistä "huijauksista" ovat myös sellaisia, että ne aiheuttavat hiustenrevintää. Eikö nyt huonomuistinenkin tunnista oman pyykkikoneensa? Enkä ihan usko että samanmerkkinen malli muuttuisi niin merkittävästi, etteikö sitä osaisi pistää päälle...
Isoin valitus tulee kuitenkin kirjan käännöksestä. Kirjassa käytetään ihan liikaa väärää suomennosta. "Yliannoksen" ei ole oikein. Se on "yliannostuksen".
Minä ainakin sain hermoromahduksen tämän takia...






