Neil Gaiman: Kuolema : Elämisen kallis hinta

Alkuteos: Death: the High Cost of Living 1-3, Death Talks About Life, a Death Gallery 1, The Sandman: a Gallery of Dreams 1, the Endless Gallery 1, Death: the Time of Your Life 1-3, Vertigo: Winter’s Edge 2, 9-11: the World’s Finest Comic Book Writers & Artists Tell Stories to Remember (2012)

Suomentaja: Petri Silas

Kuvittajat: Chris Bachalo, Mark Buckingham, Mark Pennington, Dave McKean ja Jeffrey Jones

Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)

Sivumäärä: 240

Kustantaja: Egmont Kustannus

ISBN: 978-952-233-704-7

Muoto: Sid.

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 11

*Palkitun Neil Gaimanin kenties suosituin luomus, itse Kuolema, esiintyi ensi kerran massiivisen Sandman-sarjan sivuilla, mutta pirteä ja omintakeinen hahmo päätyi pian päähenkilöksi omiin tarinoihinsa. Tämä kirja kokoaa yksiin kansiin kaksi Gaimanin kirjoittamaa pidempää Kuolema-sarjakuvaa sekä lyhyempiä sarjakuvia. Suurin osa tarinoista ilmestyy nyt suomeksi ensimmäistä kertaa.

Ensimmäinen tarina “Elämisen kallis hinta” kertoo, kuinka kerran sadassa vuodessa Kuolema kulkee Maan päällä kuin kuka tahansa kuolevainen oppiakseen paremmin ymmärtämään ihmisiä, joiden viimeinen vieras hän tulee lopulta olemaan. Nuorena DIdi-nimisenä tyttönä Kuolema ystävystyy teinipojan kanssa ja auttaa 250-vuotiasta koditonta naista löytämään sydämensä.

Toisessa tarinassa “Elämä on parasta aikaa” suosion aallon harjalla ratsastava rock-tähti joutuu pohtimaan vaarantaako hän uransa tulemalla ulos kaapista, ja samaan aikaan hänen tyttöystävänsä ajautuu Kuoleman valtakuntaan.

Sarjakuvien kuvituksesta vastaavat Chris Bachalo, Mark Buckingham, Mark Pennington, Jeff Jones ja Dave McKean. Lisäksi kirjasta löytyy eri taiteilijoiden tulkintoja Kuoleman hahmosta.*

Kuolema oli yksi lempihahmoistani the Sandman-sarjakuvissa. Siksipä palasin näihin muistoihin kun satuin tämän albumin huomaamaan. Ja se kannatti. Kokoelman tarinat ovat kauniita ja kiinnostavia ja kuvitus sekä väritys upeita. Näissä sivuissa silmä lepää ja mielenkiinto säilyy yllä alusta loppuun. Etenkin kun sivuilla vilisee myös muutamia muita vanhoja tuttuja. Ja ainakin minusta on mielenkiintoista oppia lisää Kuolemasta.

Pienen miinuksen annan viimeisen lyhyttarinan piirtojäljestä, sillä se on karkea. Tosin ei sen aihekaan ole sieltä iloisimmasta päästä, joten ehkä ne tukevat toisiaan. Tämän miinuksen sitäpaitsi kumoaa loppuun koottu hieno kuvagalleria Kuolemasta eri taiteilijoiden visioina. Upeata. Jokaisen the Sandman -fanin ehdotonta luettavaa! Uskoisin myös, että tämän voi huoletta lueksia myös ennen sarjan lukemista, sillä mitään liian isoja viittauksia sarjaan ei lopulta ole. Se, muistatko parit hahmot sarjan sivuilta ei nimittäin ole olennaista näiden sivujen ymmärtämisen kannalta.

Kaunista sarjakuvaa hyvällä tarinalla ja kiintoisilla hahmoilla. Suosittelen.

George R.R. Martin: A Feast for Crows

Alkuteos: A Feast for Crows (2005)

Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)

Sivumäärä: 849

Kustantaja: HarperVoyager

ISBN: 978-0-00-648612-1

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: A Song of Ice and Fire #4

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 9, 17, 25, 32, 41 ja 44

*The Lannisters are in power on the Iron Throne.

The war in the Seven Kingdoms has burned itself out, but in its bitter aftermath new conflicts spark to life. The Martells of Dorne and the Starks of Winterfell seek vengeance for their dead. Euron Crow’s Eye, as black a pirate as ever raised a sail, returns from the smoking ruins of Valyria to claim the Iron Isles.

From the icy north, where Others threaten the Wall, apprentice Maester Samwell Tarly brings a mysterious babe in arms to the Citadel. As plots, intrigue and battle threaten to engulf Westeros, victory will go to the men and women possessed of the coldest steel and the coldest hearts.*

Sarjan neljäs kirja tuo tärkeämpien näkökulmahahmojen joukkoon kuningatar Cersein ja soturineito Briennen. Jaime käy omia taisteluitaan vannomiensa valojen ja sisarensa juonittelujen varjossa, Samwell Tarly matkustaa muurilta Oldtowniin ja Citadeliin, Sansa elää vale-elämäänsä Alaynenä ja Arya yrittää opetella olemaan ei kukaan. Pääsemme seuraamaan tapahtumia myös muutamien muiden hahmojen seurassa, joten tapahtumia on luvassa King’s Landingin ja lähialueiden lisäksi myös Dornesta ja Iron Islandseilta.

Joihinkin vanhoihin tuttuihin ei tässä kirjassa törmätä ollenkaan, sillä heidän tarinansa samoilta ajoilta kerrotaan sarjan viidennessä osassa. Päätös on hyvä ja selkeyttää asioita. Ainakin tähän asti se on toiminut. Saa nähdä mitenkä käy sitten viidettä kirjaa lukiessa. Mutta tässä vaiheessa tuntuu siltä, että lukijan on helpompi keskittyä ja muistaa tapahtumia kun ei tarvitse pitää liian monia lankoja käsissä yhtä aikaa. Olkoonkin, että samaan aikaan taustalla kutittelee odotus ja jännitys sen suhteen, mitä muualla oikein tapahtuu. Nyt kuitenkin ymmärrän sen, miten tapahtumia on saatu riittämään kaikkiin kirjoihin.

A Feast for Crows sisältää jo aika paljon sellaista, mitä ei televisiosarjassa ole näytetty. Vähän itseä inhottaa tällainen vertailu sarjan ja kirjojen välillä, mutta... Yksi suurista eroista on esimerkiksi Samwell Tarlyn matka. Sen sijaan Aryan seikkailut pysyvät aikalailla linjassaan. Sansan tarina taas poikkeaa melkoisesti siitä mitä olemme saaneet katsella. Myös Cersein vaiheet ovat erilaisia ja hänestä saamme oppia melkoisesti kaikkea uutta ja jännittävää. Jaimen seikkailuja ei muistaakseni sarjassa olla nähty näin pitkälle ja Briennekin pääsee pitemmälle ja vähän erilaisia polkuja pitkin… Neljäs osa siis todellakin tarjoaa paljon uutta ja ihmeellistä lukijoille!

Nautin aina vain enemmän ja enemmän Martinin tyylistä kirjoittaa. On todella hyvä, ettei hän ole antautunut paineelle ja hosunut kirjojensa suhteen. Hahmot ovat mielenkiintoisia, yllättäviä ja jännittäviä tapahtumia riittää, maailmaa kuvaillaan upeasti ja lukija pääsee kunnolla uppoamaan Westerosiin. Kieli on kaunista ja hurmaa. Aivan loistavaa kerrontaa ja kuvailua! Kirjat tarjoavat niin paljon uutta ja ihmeellistä tietoa, että innostukseni on valtava. Sitä alkaa kuin huomaamattaan jännittää mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan ja alkaa esittämään omia spekulaatioitaan.

Martin on kyllä yksi fantasian tämän hetken kovimmista nimistä. En voi kuin suositella.

George R.R. Martin: A Storm of Swords

Alkuteos: A Storm of Swords (2000)

Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)

Sivumäärä: 1177 + extrat

Kustantaja: Bantam Books

ISBN: 978-0-553-57342-8

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: A Song of Ice and Fire #3

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 9, 17, 25, 41 ja 44

*Here is the third volume in George R.R. Martin’s magnificent cycle of novels that includes A Game of Thrones and A Clash of Kings. Together, this series comprises a genuine masterpiece of modern fantasy, destined to stand as one of the great achievements of imaginative fiction.

Of the five contenders for power, one is dead, another in disfavor, and still the wars rage, as alliances are made and broken. Joffrey sits on the Iron Throne, the uneasy ruler of the Seven Kingdoms. His most bitter rival, Lord Stannis, stands defeated and disgraced, victim of the sorceress who holds him in her thrall. Young Robb still rules the North from the fortress of Riverrun. Meanwhile, making her way across a blood-drenched continent is the exiled queen, Daenerys, mistress of the only three dragons left in the world. And as opposing forces maneuver for the final showdown, an army of barbaric wildlings arrives from the outermost limits of civilization, accompanied by a horde of mythical Others - a supernatural army of the living dead whose animated corpses are unstoppable. As the future of the land hangs in the balance, no one will rest until the Seven Kingdoms have exploded in a veritable storm of swords…*

Tällä hetkellä Westeros lohikäärmeineen ja ritareineen on todella vallannut sydämeni. Jopa siinä määrin, että tunnun keskittyvän tapojeni vastaisesti vain yhteen kirjaan kerrallaan. Se on nimittäin myönnettävä, että Martin osaa maalata lukijan eteen maailman joka on uskottava ja realistinen ja kuitenkin samalla mystinen ja maaginen. Tavat ja kulttuuri tulevat aina vain paremmin esiin, mitä pitemmälle sarjaa lukee. Eri kansojen keskuudessa alkaa havaita eroja paremmin ja sitä väkiselläänkin tuntee itsensä enemmän osaksi jotain tiettyä sukua tai kansaa. Sitä huomaa rakastuvansa ja vihastuvansa hahmoihin ja joissain paikoissa joutuu myöntämään myös olleensa väärässä ja tuominneensa liian hätäisesti… Kirjassa elää mukana. Jokaisessa juhlassa, jokaisessa taistelussa. Tarina ja hahmot ottavat omakseen.

Pidän kovasti Martinin tyylistä kirjoittaa. Jokainen näkökulmahahmo on omanlaisensa ja valottaa tapahtumia erilailla. Heihin pääsee huomattavasti paremmin sisälle kirjan kuin sarjan kautta. Ja mitä pitemmälle lukee, sitä enemmän jo tutuistakin näkökulmahahmoista oppii. He paljastavat itsestään uusia puolia tai kasvavat ja muuttuvat ihmisinä tapahtumien myötä. Martin on osannut valita hyvät hahmot kertomusten keskiöön ja lisää aikaisempien joukkoon tässä kolmannessa kirjassa Ser Jaime Lannisterin ja Samwell Tarlyn Night’s Watchista. Hänellä on taito myös tasapainottaa hahmot varsin hyvin. Lukija pääsee sopivassa suhteessa seikkailemaan Aryan kanssa ympäri maita ja mantuja, juonittelemaan King’s Landingiin tai paleltumaan kauas pohjoiseen.

Sarjan kolmas kirja on pitkä. Ja siinä on hyvin paljon tapahtumia. Jopa siinä määrin, että itse aloin kummaksumaan, mitä tapahtumia on sisällytetty sarjan kahteen seuraavaan kirjaan, kun suurin osa televisiosarjan merkittävistä tapahtumista tuntuu sattuneen jo. Näin ei kuitenkaan ole. Monia kiintoisia tapahtumia jäi vielä kirjan ulkopuolelle. Nyt ovat kuitenkin alkamassa vaikeat ajat lukijalle, joka on katsonut televisiosarjan! Vaikka muutokset on toteutettu hyvin ja kiinnostavasti, niitä kuitenkin on ja ne ovat selvemmin havaittavissa. Osa tapahtumista sattuu nopeammin ja ehkä hieman eri aikajärjestyksessä. Osaa tapahtumista on muutettu enemmän, osaa vähemmän ja kirjassa alkaa olla tapahtumia, mitkä on jätetty sarjasta pois tai ne ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tai kenties ne eivät ole vielä tapahtuneet? Mistäs sen tietää… Suurella jännityksellä odotan, mitä seuraava kirja tuo tullessaan, sillä tässä kolmannessa osassa oli minulle sarjan katsoneena aikalailla uutta ja jännittävää. Ja ainakin pari sellaista yllätystä, mitä en olisi osannut odottaa. Ainakin loppu sai suuni loksahtamaan auki ja kiroamaan.

Loistavaa ja upeasti kirjoitettua fantasiaa. Ihastuttavia ja vihastuttavia hahmoja ja roimasti yllätyksiä. Siinä on Martinin tarjoilu. Suosittelen!

Boris Pasternak: Tohtori Živago

Alkuteos: Доктор Живаго

Doktor Živago (1957)

Suomentaja: Juhani Konkka

Ilmestymisaika: 1986 (ko.painos)

Sivumäärä: 552

Kustantaja: Tammi

ISBN: 951-30-6452-2

Muoto: Nid.

Peukku: q^^

Huom: Runot suomentaneet Helvi Juvonen (3, 8-18 ja 20-25) ja Arvo Turtiainen (1-2, 4-7 ja 19)

Lukuhaaste 2016: 34. Keskustelua herättänyt kirja (12/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 3, 17, 25, 32, 38, 39, 41, 42 ja 44

*Kun arvostettu neuvostoliittolainen lyyrikko ja klassisen kirjallisuuden kääntäjä Boris Pasternak julkaisi vuonna 1957 romaaninsa Tohtori Živago, se tuomittiin hänen kotimaassaan yltiöyksilöllisenä ja vastavallankumouksellisena teoksena. Länsimaissa se taas otettiin vastaan >>aikansa suurimpiin kuuluvana romaanina>> ja tekijälle myönnettiin sen johdosta Nobelin kirjallisuuspalkinto 1058.*

Tuntuisi siltä, että olen venäläisten kirjailijoiden kanssa eräänlaisessa viha-rakkaus-suhteessa. Toisaalta rakastan heidän tyyliään kirjoittaa. Siinä on jotain tenhoavaa, joka ainakin minut pitää otteessaan. Heillä on jotenkin erityinen tyyli esittää asiat ja kuvata maailmaa. Näin siis näiden muutaman vanhan klassikon kanssa joihin olen ehtinyt tutustumaan. Tähän vastapainoksi sitten asetetaan se, että kertomukset laajenevat ja harvoin keskittyvät ja pitäytyvät itse asiassa. Enkä tietenkään voi unohtaa sitä, miten vaikea kaikista hahmoista on pysyä kärryillä…

Kuten yltä voi päätellä, nappasi kirja minut mukaansa ja lumosi. Mutta kuten aikaisemmin Anna Kareninan kanssa, ei tämäkään kirja ole tarina pelkästään kirjan nimihenkilöstä. Tohtori Živagossa tarinaan liittyvät olennaisesti ihmiset hänen ympärillään ja maailman kuohuvat vaiheet, jotka heijastuvat suoraan tai joissain tapauksissa epäsuoremmin tohtorin elämään. Välillä tuntuukin siltä, että kirjan päähenkilöitä ovat poliittinen ilmapiiri ja laajan maan kansa, eikä arvon tohtorimme.

Värikkäästä ja moni nimisestä henkilö joukosta auttaa ylläpitämään selvyyttä kirjassa oleva nimiluettelo. Ilman sitä olisin itse ainakin ollut sekaisin kaikista puhuttelu- ja lempinimistä. Tosin kyllä taisin olla sekaisin vähän nyttenkin…

Kiinnostava kirja, joka herättää ajatuksia vielä nykyäänkin. Se on aikansa ja elämän kuvaus, joka tosin saattaa tuntua raskaalta luettavalta. Tähän kirjaan kannattaa keskittyä ja syventyä.

T. S. Eliot: Murha katedraalissa

Alkuteos: Murder in the Cathedral (1935)

Suomentaja: Pertti Nieminen

Ilmestymisaika: 1985 (ko.painos)

Sivumäärä: 75

Kustantaja: Otava

ISBN: 951-1-08320-1

Muoto: Nid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2016: 12. Näytelmä (11/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 39, 42, 44 ja 48

*Thomas Stearns Eliot, 1888-1965, toteutti Englannissa kauan odotetun runouden uudistuksen 1900-luvun alussa. Hän oli syntynyt Yhdysvalloissa, mutta suuntautui jo varhain Eurooppaan, sai tohtorin arvon Harvardissa ja asettui pysyvästi asumaan Englantiin, missä hän toimi kirjailijanuransa ohella muun muassa opettajana, pankkivirkailijana, toimittajana ja kustannusliikkeen johtajana. Vuonna 1948 hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuudenpalkinto.

Runous oli T.S. Eliotille läheisin keino tulkita sisäisiä tapahtumia ja ympäröivää maailmaa. Autio maa, 1922, merkitsi englantilaiselle lyriikalle romantiikan loppua ja avasi tien modernille runoudelle.

Eliotin tuotannossa ei voida erottaa toisistaan runoa ja näytelmää: hänen säkeensä on vapaa, lähellä puhekieltä, ja monet hänen runonsa ovat dramaattisia, suorastaan teatraalisia. Vuonna 1935 kirjoitettu Murha katedraalissa oli vasta hänen kolmas näytelmänsä, mutta se mullisti käsityksiä teatterista. Aihe on historiallinen, osittain antiikista. Näytelmä tapahtuu arkkipiispa Tuomas Becketin talossa ja tuomiokirkossa joulukuussa 1170. Se tuo loistavasti esiin Eliotin kyvyn esittää ajatuksiaan käyttämällä samaan aikaan sekä ajankohtaisia, arkipäiväisiä että ikuisia aiheita. Vaikka Eliotin runonäytelmät eivät aina saavuttaneet kritiikin tai yleisön suosiota, ne osoittivat, että jälkittelemättä Shakespearea on täysin mahdollista luoda teatteria, joka perinteisen proosan asemasta saa voimansa runon hengestä.*

Runonäytelmä on minusta oiva sana kuvaamaan Eliotin tyyliä tässä näytelmässä. Tekstissä on nimittäin samaa vapaata pontta kuin mitä on hänen runoissaan ja teksti ei ole siksi niin suoraan helposti ymmärrettävissä kuin mitä näytelmissä ehkä yleensä on. Tämän näytelmän tekstiin pitää paneutua vähän enemmän, jotta ymmärtää sen hienoudesta edes osan.

Minun suosikki osiani näytelmässä ovat kuoron osuudet. Niissä on hienosti kerrottu elämästä, kuolemasta ja ihmisten ajatuksista ylipäätään. Ne kuljettavat tapahtumia eteenpäin ja maalaavat katsojalle/lukijalle näytelmän sielun. Tuomaan, pappien, kiusaajien ja ritareiden puheet taas ovat enemmänkin runomuotoon puettua politiikkaa ja taktikointia ja siksikin vähän vaikeatajuisempia. Hienoa kieltä kaikesta huolimatta luvassa. Joskin itse näytelmässä ei juuri tunnu tapahtuvan mitään sen mielenkiintoisempaa.

Kielellisen fiilistelyn ystäville, ei niille, jotka oikeasti odottavat murhaa ja muuta jännittävää. Etenkin kun näytelmän nimeen päässyt murhakin tapahtuu vasta aivan lopussa.

George R.R. Martin: A Clash of Kings

Alkuteos: A Clash of Kings (1998)

Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)

Sivumäärä: 1009 + extrat

Kustantaja: Bantam Books

ISBN: 978-0-553-57990-1

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: A Song of Ice and Fire #2

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 9, 17, 25, 41 ja 45

*In this eagerly awaited sequel to A Game of Thrones, George R.R. Martin has created a work of unsurpassed vision, power, and imagination. A Clash of Kings transports us to a world of revelry and revenge, wizardry and warfare unlike any you have ever experienced.

A comet the color of blood and flame cuts across the sky. And from the ancient citadel of Dragonstone to the forbidding shores of Winterfell, chaos reigns. Six factions struggle for control of a divided land and the Iron Throne of the Seven Kingdoms, preparing to stake their claims through tempest, turmoil, and war. It is a tale in which brother plots against brother and the dead rise to walk in the night. Here a princess masquerades as an orphan boy; a knight of the mind prepare a poison for a treacherous sorceress; and wild men descend from the Mountains of the Moon to ravage the countryside. Against a backdrop of incest and fratricide, alchemy and murder, victory may go to the men and women possessed of the coldest steel.. And the coldest hearts. For when kings clash, the whole land trembles.*

Seikkailu Westerosissa jatkuu!

Tällä kertaa näkökulmahahmojen joukkoon voidaan lisätä Theon Greyjoy ja ser Davos, Sipuliritari. Muuten ääneen pääsevät hahmot ovat samat kuin ensimmäisessä osassa. Yhtä seurasta poistunutta lukuunottamatta.

Kuten ensimmäisen osan kanssa, myös kakkos kirjan tapahtumat ovat muuntuneet varsin hyvin televisiosarjaan. Mitään järisyttäviä muutoksia tai yllätyksiä ei ole luvassa. Painotus on sarjan katsoneella edelleenkin siinä, miten upeasti hahmot avautuvat lukiessa laajempaan skaalaan. Heihin pääsee aina vain syvemmälle ja syvemmälle sisään. Heitä ymmärtää tai vihaa enemmän. Ja myös osa vielä ääneen pääsemättömistä (?) hahmoista tulee tutummiksi näiden sivujen myötä. Jos oikein muistan, niin jotkut tapahtumat kerrotaan kirjassa laajemmin ja paremmin kuin mihin televisiosarja pystyi. Ja ehkä muutamaa pientä asiaa ei sarjassa paljastettu tai ne jäivät todella pienelle huomiolle. Tietysti joitain pieniä poikkeuksia tapahtumiin on tai ne sattuvat hitaammin kuin sarjassa. Tapahtumiinkin saa siis selvästi laajemman kuvan.

Martin kirjoittaa vauhdikkaasti ja persoonallisesti. Jokaisella kertojalla on oma äänensä ja tapansa tarkkailla maailmaa. Heidän elämänsä linkittyvät uskomattomalla tavalla tapahtumiin ja toisiinsa. Pientä miinusta tosin taas siitä, että joskus tapahtumien ajoitus on hankalaa. Osa luvuista kun on ajallisesti todella lyhyitä ja osa taas pitkiä. Pienellä yrityksellä tapahtumissa kestää kuitenkin perässä. Oikeastaan lukija saattaa yllättyä siinä, miten paljon aikaa joidenkin tapahtumien välillä kuluu. Joskus kun tuntuu, ettei aika olisi mennyt ollenkaan eteenpäin, mutta kuitenkin äkkiä tajuaa lapsien muuttuneen aikuisiksi...

Olen kyllä koukussa nyt tähän sarjaan. Kolmas osa lähtee lukuun välittömästi ja neljäs ja viides odottavat jo hyllyssä vuoroaan. Ne tulee varmaankin luettua heti putkeen. En kyllä valitettavasti taida ehtiä lukemaan niitä ennen kuin televisiosarjan uusin kausi pyörähtää käyntiin… Mutta haitanneeko tuo? Tärkeintä on kuitenkin nauttia hyvistä kirjoista.

Tästä siis hyvää ja laadukasta fantasiaa kypsempäänkin makuun. Löytyy taisteluja, romantiikkaa ja juonittelua sekä magiaa. Varmasti jokaiselle jotakin!

Colleen McCullough: Morgan’s Run

Alkuteos: Morgan’s Run (2000)

Ilmestymisaika: 2000 (ko.painos)

Sivumäärä: 608

Kustantaja: BCA

ISBN: ?

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2016: 30. Viihteellinen kirja (10/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 3, 4, 9, 25, 32 ja 44

*For the first time since her hugely popular bestseller The Thorn Birds captivated millions of readers, Colleen McCullough returns to Australia with a breathtaking new historical saga.

It was one of the greatest human experiments ever undertaken: to populate an unknown land with the criminal, the unloved and the unwanted of English society. Amid conditions of brutality that paralleled those of slavery, ‘The First Fleet’ was sent to a place no European but the legendary Captain Cook had ever seen.

Left to live or die on the hostile Australian continent, these convicts - and their equally isolated guards - occupy the centre of Colleen McCullough’s compelling new epic. Richard Morgan - convicted felon and educated, intelligent, resourceful man - finds the will to survive, experience the joys of love, and finally make an indelible mark upon the new frontier. A thoroughly researched historical saga rich in romance, adventure and unforgettable characters, Morgan’s Run has the makings of a modern classic.*

Tähän kirjaan tartuin sen nimen houkuttelemana. Ja jotenkin odotin karua elämää ja jopa julmuuksia, mutta lukiessani pidemmälle aloin jo vähän turtua…

Kirjan alku kertoo Richard Morganin elämästä Bristolissa. Kaikki on varsin hyvin, hän on koulutettu aseseppä, jonka onnistuu jopa tienata rahaa säästöön asti. Hänellä on vaimo ja poika ja perhe lähellään. Mutta koska Richard on rehellinen ja kunnollinen mies, joutuu hän lopulta pulaan ja sittenhän oikeastaan kaikki meneekin pieleen ja tämä kunnon mies menettää käytännössä kaiken.

Kirjan seuraavat osat käsittelevätkin sitten Richardin aikaa ensin vankilassa ja sitten pitkän pitkää purjehdusta Englannista kohti Australiaa. Mukaan mahtuu myrskyä, kapina suunnitelmia kuin uusia ystäviäkin.

Kirjan loppupuoli taas keskittyy siihen, miten haasteellista ja vaikeaa on elämä uudella mantereella, jota vasta ollaan asuttamassa. Rakennetaan kotia ja toimivaa yhteiskuntaa, joka on sinällään hankalaa kun osa asukkaista on vapaita miehiä - sotilaita ja merimiehiä - osa entisiä vankeja, jotka ovat suorittaneet tuomionsa ja osa taas vankeja, joilla rangaistuksen kärsiminen on vielä kesken. Tähänkin osaan mahtuu rakkautta ja ystävyyttä, sekä tietenkin ongelmia, jotka on tehty voitettavaksi.

McCullough on kirjoittanut kirjan, jossa historiallinen henki elää vahvana. Hän on panostanut ajan tuntuun ja lukija pääseekin hyvin kokemaan elon karun ihanuuden hahmojen kautta. Näitä hahmoja onkin vaikka muille jakaa. Toisinaan heitä kaikkia on hyvin vaikea muistaa, sillä osa heistä ei ole ollenkaan kiinnostavia. Itse en esimerkiksi edes kauheammin välittänyt päähenkilöstä, Richard Morganista. Minusta hän on vain hupsu mies, jolla suuren epäonnen jälkeen käy tilanteen huomioon ottaen aivan uskomaton tuuri… Sen sijaan hänen toveristaan Stephen Donovanista olisin mielelläni kuullut enemmänkin. Kirjan naishahmot taas ovat minusta kaikki järjestyksessään tylsiä ja melko yksipuolisia.

Uskoisin, että näin massiivinen kirja olisi ollut helppolukuisempi ja hiukan “keveämpi” lukea suomeksi. Kirjoitustyylikin kun pyrki olemaan enemmän arvokkaampi ja vanhemman oloinen kuin vauhdikas ja helppolukuinen. Jos siis Australian asutus ja vankien elämä historiallisissa puitteissa kiinnostaa, suosittelen tarttumaan tähän teokseen - ja ehkä ennemmin suomeksi.