Alkuteos: The Blade Itself (2006)
Suomentaja: Satu Hlinovsky
Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)
Sivumäärä: 475
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Kirjava
ISBN: 978-952-5802-03-0
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Ensimmäinen laki #1
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2016: 8. Kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin (21/50)
*Miekkoja, magiaa ja mustaa huumoria.
Logen Yhdeksänsormi on pahamaineinen barbaari ja pohjoisen pelätyin mies. Oikeastaan hän haluaisi vain elää rauhassa, mutta hänen lukuisat vihollisensa yrittävät kaikin tavoin saattaa hänet haudan lepoon.
Kapteeni Jezal dan Luthar on itseriittoinen aatelismies ja keikari, jonka mielessä ei ole mitään sen vaarallisempaa kuin ystävien kyniminen kortinpeluussa ja unelmat miekkailukilpailun voitosta. Mutta sota on tulossa, ja pohjoisen taistelukentillä kamppailaan kaikin puolin verisemmin säännöin.
Inkvisiittori Glokta on entinen sotasankari, nykyinen raajarikko ja kiduttaja. Hän näkisi mielellään Jezalin palaavan kotiinsa arkussa, mutta toisaalta Glokta inhoaakin kaikkia: petturuuden kitkeminen Unionista tunnustus kerrallaan jättää niukalti aikaa ystävyyssuhteille. Hänen tuorein ruumiilla viitoitettu polkunsa saattaa johdattaa hänet suoraan hallinnon korruptoituneeseen ytimeen… jos hän pystyy selviämään hengissä riittävän pitkään seuratakseen sitä.
Vaarallisia salaliittoja paljastuu, vanhoja velkoja erääntyy maksettavaksi, ja raja sankarin ja roiston välillä on viiltävän terävä. Ennalta arvaamaton, vastustamaton, julman hauska ja mieliin painuvien henkilöhahmojen täyttämä Ase itse on fantasiaa terävimmillään.*
Viime aikoina Abercrombien nimi on putkahdellut vastaani varsin monta kertaa. Useamman kuin kerran minulle ollaan suositeltu hänen kirjojaan ja taisipa yksi hänen teoksistaan olla vasta hetki sitten ehdolla saamaan jotain palkintoakin… Siksipä nyt nappasinkin lukuun Ensimmäinen laki trilogian ja jo heti ensimmäisen kirjan luettuani joudun toteamaan, ettei miestä olla suotta kehuttu.
Abercrombien hahmot ovat erilaisia ja niissä on raikkautta, jopa fantasiankin saralla. Jokainen tärkeistä hahmoista on kiinnostava ja monikerroksinen vaikka alkuun saattaakin vaikuttaa yksipuoliselta tai jopa tylsältä. Hahmot kuitenkin pääsevät kehittymään hyvin ja lukijan suhde heihin syvenee mitä pitemmälle kirjassa päästään. Monia yllätyksiä on luvassa, sillä tiedot karttuvat eri lailla kertojahahmon vaihtuessa.
Tarinaa kuljetetaan siis eteenpäin hahmokertojien avulla. Kukin hahmoista antaa omalle kohdalleen persoonallisuutta ja avaa vähitellen omaa historiaansa ja olemustaan. Yllätykset ovat sitten luvassa yleensä niissä kohdissa, kun joku toinen kuvailee tutun hahmon aivan erilaiseksi. Juuri näissä kohdissa kerronnan raikkaus on hyvin esillä. Esimerkiksi itse pidin Logenia täysin sivistyneenä ja fiksuna miehenä, mutta lähes kaikki muut näkevät hänet vain isona, hemmetin rumana, hitaana ja jopa tyhmänä barbaarina. Virkistävää lukea miten ihmiset tuomitsevat toisia omien kokemuksiensa, tietojensa ja toisten ulkonäön ja mahdollisesti kuulemiensa juorujen perusteella.
Ase itse ei ole kirja sellaisille, jotka odottavat jatkuvaa ja kokoaikaista räiskintää. Taisteluja kyllä on useita ja ne on kuvattu varsin verisesti. Kirjassa on kuitenkin paljon muutakin. Siinä on lukuisia juonia, taustalla kasvavia salaliittoja ja melko arkistakin elämää. Kirjassa tunnutaan vielä rakentavan lukijan suhdetta hahmoihin ja alustavasti toisiinsa. Heitä ja heidän erikoisuuksiaan ja taitojaan vasta esitellään, joskaan kaikkea tuskin vielä ehdittiin paljastamaan. Lukija vasta saatiin kiinnostuneeksi ja koukkuun.
Niin nimittäin tulee todennäköisesti käymään. Lukija jää koukkuun niin hahmoihin, tarinaan kuin kerrontaankin, joka on rikasta ja monipuolista. Välillä edetään harppauksin, välillä nautitaan tunnelmasta. Ja vaikkei teksti olekaan räjähtävää, se nappaa mukaansa kuin huomaamatta. Taitaa käydä niin, että lukulistalleni ilmestyy enemmänkin Abercrombieta…
Suosittelen ehdottomasti fantasian ystäville. Hyvin rakennettu ja kiinnostava maailma, joskin ehkä jonkinlaista karttaa kaipaisin avuksi helpottamaan maailman hahmottamista. Hahmot ovat kiintoisia ja erilaisia, tapahtumat vaihtelevat mukavasti, eikä kirjassa ole liikaa tai liian vähän magiaa tai muita uskomattomuuksia. Lisäksi lukija pääsee yllättymään ja nauttimaan mustasta huumorista ja värikkäästä kielestä.
