Paul Auster: Lukittu huone

Alkuteos: The Locked Room (1986)

Suomentajat: Jukka Jääskeläinen & Jukka Sirola

Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)

Sivumäärä: 125

Kustantaja: Tammi

ISBN: 978-951-31-5895-8

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: New York -trilogia #3

Peukku: ^^b

Huom: samoissa kansissa koko New York -trilogia

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 4

*Paul Auster (s.1947) asuu New Yorkin Brooklynissa kirjailijavaimonsa Siri Hustvedtin kanssa. Auster opiskeli Columbian yliopistossa ja asui sen jälkeen neljä vuotta Ranskassa. 1980-luvun puolivälissä julkaistu New York -trilogia nosti Austerin kirjalliseen kuuluisuuteen. Hän on yksi Yhdysvaltain arvostetuimmista nykykirjailijoista.

New York, rikos, kirjallisuus ja nykyihmisen identtiteetti-kriisi - nämä yhdistävät ylistetyn trilogian kolme romaania toisiinsa.

Lukittu huone

Kirjailija saa haltuunsa kadonneen ystävänsä kirjallisen jäämistön ja huomaa pian elävänsä tämän elämää, saavansa osansa tämän maineesta, tuloista ja jopa perheonnesta.*

Trilogian viimeinen kirja on ehkä kaikkein selkein ja ymmärrettävin. Helppo sekään ei missään tapauksessa ole. Siinä tietyllä tapaa nimettömäksi ja kasvottomaksi jäävä kertoja kertoo oman tarinansa. Kuinka ja miten hän miltei kadotti itsensä koettaessaan selvitellä asioita. Kuinka hän ikään kuin huomaamatta lipui kiinni toisen elämään ja oli vähällä kadottaa itsensä ja oman minuutensa. Hänen tapauksensa on ehkä ymmärrettävin näiden kirjojen päähenkilöiden tapauksista. Sen sijaan en oikein kunnolla saa kiinni hänen ystävänsä, kadonneen ja kuolleena pidetyn Fanshawen motiiveista.

Hienoa kieltä ja kauniita lauseita. Sekä paljon ajateltavaa. Kokonaisuutena trilogia on vaikuttava ja haastava. Sen pienoisromaanit ovat erilaisia, vaikka pyörivätkin samojen aiheiden ympärillä. Austeria ovat monet kehuneet, mutta pohdin, ovatko kaikki hänen teoksensa lukijalle yhtä haasteellisia?

Paul Auster: Aaveita

Alkuteos: Ghosts (1986)

Suomentaja: Jukka Jääskeläinen

Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)

Sivumäärä: 86

Kustantaja: Tammi

ISBN: 978-951-31-5895-8

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: New York -trilogia #2

Peukku: q^^

Huom: samoissa kansissa koko New York -trilogia

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1

*Paul Auster (s.1947) asuu New Yorkin Brooklynissa kirjailijavaimonsa Siri Hustvedtin kanssa. Auster opiskeli Columbian yliopistossa ja asui sen jälkeen neljä vuotta Ranskassa. 1980-luvun puolivälissä julkaistu New York -trilogia nosti Austerin kirjalliseen kuuluisuuteen. Hän on yksi Yhdysvaltain arvostetuimmista nykykirjailijoista.

New York, rikos, kirjallisuus ja nykyihmisen identtiteetti-kriisi - nämä yhdistävät ylistetyn trilogian kolme romaania toisiinsa.

Aaveita

Blue-niminen yksityisetsivä saa toimeksiannon mieheltä nimeltä White. Tehtävänä on varjostaa Black-nimistä henkilöä…*

Tässä pienessä romaanissa on huvittavinta se, että lähes kaikki mainittavat hahmot on nimetty jonkin värin mukaan. Löytyvät White, Black ja Blue, kuin myös Green, Grey ja Redman. Kenties havaittavissa kirjailijassa pientä viehtymystä asiaan?

Kertomus on kuvaus siitä, kuinka Blue suorittaessaan saamaansa tehtävää joutuu eroon omasta elämästään. Hän keskittyy niin käsillä olevaan juttuun, että alkaa jo vähitellen kuin elämään toisen elämää siihen varsinaisesti kuitenkaan kuulumatta. Blue alkaa tarkkailun ja varjostamisen lomassa olemaan miltei enemmän Black kuin oma itsensä. Kuinka tunnollinen voi yksityisetsivä oikeastaan olla? Onko mahdollista todella kadottaa itsensä juttuun?

Tässä Austerin teksti on puhuttelevaa ja se nappaa mukaansa. Kerronta on suoraa, muttei missään mielessä helppolukuista. Tätä tekstiä pitää lukea hitaammin ja välillä palata takaisin, jotta siitä saisi enemmän irti. Siltikään en usko, että kaikki aukeaa ensimmäisellä tai edes toisella lukukerralla. Auster tuntuu tarjoavan haastetta.

Paul Auster: Lasikaupunki

Alkuteos: City of Glass (1985)

Suomentaja: Jukka Jääskeläinen

Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)

Sivumäärä: 145

Kustantaja: Tammi

ISBN: 978-951-31-5895-8

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: New York -trilogia #1 / Keltaiset pokkarit #38

Peukku: q^^

Huom: samoissa kansissa koko New York -trilogia

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 3 ja 4

*Paul Auster (s.1947) asuu New Yorkin Brooklynissa kirjailijavaimonsa Siri Hustvedtin kanssa. Auster opiskeli Columbian yliopistossa ja asui sen jälkeen neljä vuotta Ranskassa. 1980-luvun puolivälissä julkaistu New York -trilogia nosti Austerin kirjalliseen kuuluisuuteen. Hän on yksi Yhdysvaltain arvostetuimmista nykykirjailijoista.

New York, rikos, kirjallisuus ja nykyihmisen identtiteetti-kriisi - nämä yhdistävät ylistetyn trilogian kolme romaania toisiinsa.

Lasikaupunki

Jännityskirjailija ottaa vastaan yksityisetsivän tehtävän ja joutuu keskelle juttua, joka on hämmentävämpi kuin hän itse olisi pystynyt keksimään. Hän ajautuu elämän ja kuoleman leikkiin, jossa panttina on oma identiteetti.*

Auster on aika velmu. Hän on ilmeisesti kirjoittanut itsensä mukaan tähän tarinaan, jossa Quinn-niminen kirjailija saa yllättävän soiton, jonka perusteella hän päätyy leikkimään yksityisetsivää. Yksityisetsivää, jolla on yllättävä nimi ja jota ei ilmeisesti ole lopulta olemassakaan. Quinn kuitenkin antautuu rooliinsa täysin ja hitaasti, vähitellen lakkaa olemasta oma itsensä. Hänestä tulee joku toinen, joku joka on todellisempi kuin se alkuperäinen olento.

Tässä kertomuksessa ihmisen roolia, ihmisen minuutta tutkaillaan pohtivasti useammaltakin kantilta. Toisaalta on Quinn, joka vapaaehtoisesti leikkii minuudellaan ja joutuu syöksykierteeseen. Toisaalta on juttu, jota Quinn lähtee alussa tutkimaan; nuori mies on joutunut aikoinaan kokemaan traumaattisen lapsuuden ja nyt menneisyys on palaamassa vaaran muodossa. Kuinka tämä traumaattinen lapsuus onkaan voinut vaikuttaa vielä kehittymässä olleeseen ihmiseen ja tämän mieleen? Mitä ne ovat voineet saada aikaan?

Austerin tyyli kirjoittaa on vetävä. Pidän hänen suoruudestaan ja käyttämistään ilmaisuista. Teksti ei kuitenkaan sisältöineen ole mitenkään helppolukuista. Sitä lukee nopeasti, mutta syvemmät merkitykset eivät välttämättä aukea heti tai kovinkaan nopeasti. Tekstiin ja sen maailmaan on kuitenkin todella helppo uppoutua ja upota. Ensikosketuksen perusteella en ihmettele, että Austeria kehutaan kirjailijana. Hänen tyylinsä on melko erilainen kuin useimmilla lukemistani kirjailijoista.
Pitäisinkin häntä äkkiseltään jännittävänä uutena tuttavuutena, johon kannattaa toistenkin tutustua.

Sue Grafton: R is for Ricochet

Alkuteos: R is for Ricochet (2004)

Ilmestymisaika: 2005 (ko.painos)

Sivumäärä: 413

Kustantaja: Pan Books

ISBN: 0-330-48834-1

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Kinsey Millhone Aakkosmurhat #18

Peukku: ^^b

Huom: suomennettu nimellä R niin kuin raha

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 10, 24, 29, 34, 37, 39 ja 47

*Kinsey Millhone, employed by Nord Lafferty to drive his daughter home from her incarceration at the California institute for women, marvels at the simplicity of the task. But Reba Lafferty emerges feisty and rebellious, and Kinsey is soon fighting to prevent her charge from breaking the conditions of her parole.

As she finds herself befriending the ex-gambler, ex-alcoholic and ex-con, Kinsey discovers that Reba had taken the fall for her boss, also her lover, when he conducted a highly crafted money-laundering scam. Alan Beckwith has so far escaped the clutches of the FBI; now they believe he is laundering money for a Colombian drug cartel - they just need the proof.

When Kinsey is asked to persuade Reba to unveil crucial evidence guaranteed to put Beckwith behind bars, she doesn’t expect cooperation. But when Reba hears shocking new information about her lover, she is suddenly all too eager to do everything she can to ruin him…*

Tämä lukuprojektini on edennyt viimeaikoina paremmin kuin hyvin. Olin jo suunnitellut pitäväni pientä taukoa, mutta sitten huomasin tämän kirjaston vaihtokirjahyllystä ja siinä sitten oltiin… Eikä kaduta. Pääsin nimittäin todella hyvin Kinseyn maailmaan näin englanniksi. Teksti on sujuvaa ja hahmojen persoonat pääsevät hyvin esiin. Olisiko mahdollista, että osa kirjojen viehätyksestä on hävinnyt käännöksissä?

Tällä kertaa Kinseyn ei tarvitse etsiä kadonneita (ainakaan koko aikaa) tai selvittää murhaa. Nyt hän on “lapsenvahtina”. Ja sitä kautta tietenkin pulassa. Mikä ei lukijaa haittaa ollenkaan. Tarina on viihdyttävä, sivuhahmot persoonallisia ja raikkaita ja juoni etenee kiinnostavasti. Lisäksi lukija pääsee taas askelen lähemmäksi Kinseytä, joka saa uusia inhimillisiä piirteitä. Pakko sanoa, että hahmon kehitystä on ollut hieno seurata. Välillä on ollut huonompia hetkiä, mutta tässä osutaan taas hyvin nappiin ja viihtyvyys on taattu.

Sue Grafton: P niin kuin petos

Alkuteos: P is for Peril (2001)

Suomentaja: Sirkka-Liisa Sjöblom

Ilmestymisaika: 2001 (ko.painos)

Sivumäärä: 388

Kustantaja: Book Studio

ISBN: 951-20-5922-3

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Kinsey Millhone Aakkosmurhat # 16

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 23, 24, 34, 20 ja 47

*Eläkkeelle siirtynyt arvostettu tohtori Dowan Purcell ei malta jättää työelämää kokonaan. Hän toimii yksityisen hoitokodin hallintojohtajana; ihmisten auttaminen ja heidän parissaan työskentely on hallitseva osa hänen elämäänsä.

Elämä on siis kaikin puolin kunnossa, kunnes julkisivu särkyy. Yksityisetsivä Kinsey Millhonen ovelle ilmestyy Dowanin entinen vaimo: mies on kadonnut kuin savuna ilmaan…

Kinsey ryhtyy etsimään kadonnutta, vastahakoisesti tosin, sillä jutun lähtökohta on hänen mielestään kummallinen: miksi hänen puoleensa kääntyy ex-vaimo eikä nykyinen, stripparina ennen elantonsa hankkinut nuori blondi. Lisää kysymysmerkkejä ilmaantuu kun hoitokodin tileistä löytyy epäselvyyksiä, ja jopa suoranaisia kavalluksia epäillään…

Kinsey on kiperän jutun edessä, niin kiperän että on menettää henkikultansa totuutta etsiessään.*

Hieman erilainen Aakkosmurha, mutta siitä huolimatta taattua ja tuttua tavaraa. Ehkä jopa hieman liiankin tuttua. Hankalaa ja epämääräistä tutkimusta, joka sitten aivan yllättäen alkaa keriytymään auki ja kohti ratkaisua. Eikä tietenkään saa unohtaa sitä pakottavaa ja uhkaavaa vaaratilannetta, johon Kinsey jossain vaiheessa joutuu. Alkaako peruskaavassa olla jo liikaakin toistoa? Tosin, yllättääkö se ketään kun sarja on jo näin pitkällä? Ainakin lukija tietää saavansa jotain mistä pitää, mutta ehkä se lopullinen lukunautinto jää silti puuttumaan...

William Shakespeare: Timon Ateenalainen

Alkuteos: Timon of Athens [The Life of Tymon of Athens] (1605-1606?)

Suomentaja: Paavo Cajander

Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)

Sivumäärä: 59

Kustantaja: Elisa Kirja

ISBN: 978-952-282-561-2

Muoto: e-kirja (EPUB)

Peukku: q^^

Huom: saatavana ilmaiseksi Elisa Kirjasta

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 12, 23, 32, 34, 35, 37 ja 47

*Tragediaa Timonista, jonka ystävien kaksinaamaisuus ajaa misantroopiksi, pidetään vaikeana ja outona; sitä onkin esitetty vain harvakseltaan. Katkeran näytelmän vahva temaattinen rakenne prässää monet henkilöhahmot kaksiulotteiseksi, mutta se sisältää myös nerokasta satiiria ja tarjoaa vahvan roolin nimikko-osan esittäjälle.*

Yhdyn edellämainittuun. Tämä näytelmä on outo ja sekava. Tähän joutuu keskittymään ajatuksen kanssa, eikä siltikään välttämättä tunnu pääsevän perille synnyistä syvistä. Hienoa kieltä on tarjolla, monia kiintoisia kohtauksia, mutta minulle itselleni jäi silti tunne, että se punainen lanka katoili aina välillä. Olkoonkin, että vahvana teemana on se, että tosiystäviä on harvassa.

Charles Dickens: Suuria odotuksia II

Alkuteos: Great Expectations (1860-1891)

Suomentaja: Alpo Kupiainen

Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)

Sivumäärä: 263 ja 264

Kustantaja: Elisa Kirja

ISBN: 978-952-282-925-2

Muoto: e-kirja (EPUB)

Peukku: q^^

Huom: saatavana ilmaiseksi Elisa Kirjasta. Koko teos jaettu kahteen osaan.

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 17, 20, 23, 32, 34, 39 ja 47

*Charles Dickensin kaksiosainen satiirinen romaani Suuria odotuksia kertoo köyhän orpopoika Pipin kasvutarinan. Kirja on julkaistu aikaisemmin myös nimellä Loistava tulevaisuus.*

Kirjan toinen osa käsittelee Pipin elämää hänen saatuaan tietää suurista odotuksistaan. Se on nuoren, melko vaatimattomiin oloihin tottuneen miehen matka rikkauksiin. Pip käyttää rahojaan miten mielii, saa ystäviä ja kilpailijoita ja kuluttaa aikaansa varsinaisesti tekemättä mitään. Tärkeämpään rooliin kuitenkin nousevat Pipin ongelmat sitten, kun hänelle selviää hänen tuntemattoman hyväntekijän henkilöllisyys, joka romuttaa Pipin haaveet tomuksi. Tämän jälkeen kirja on selvitystä siitä, miten vältellä onnettomuuksia ja koettaa pelastaa toivottomalta vaikuttava tilanne. Pip jopa alkaa vähitellen kasvattamaan selkärankaa ja saamaan ryhtiä itseensä. Joten jotakin positiivista kirjassa tapahtuu.

En osaa sanoa, vaikuttaako vanha suomennos lukukokemukseen kuinka paljon. Itselleni se oli hidasta luettavaa, mutta uskon tähän vaikuttaneen sen, etten juurikaan pitänyt Pipistä tai muista kirjan henkilöistä. Pip jätti heidät aikalailla mielenkiinnottomiksi, mikä on sääli. Monessa heistä olisi ollut potentiaalia enempään.

Kaikkiaan Suuria odotuksia on hitaasti etenevä ja melko tylsä kirja, jossa ei oikein tunnu tapahtuvan mitään.