Alkuteos: Dances With Wolves (1988)
Suomentaja: Tarmo Haarala
Ilmestymisaika: 1991 (ko.painos)
Sivumäärä: 276
Kustantaja: Book Studio Oy
ISBN: 951-611-415-6
Muoto: Sidottu
Peukku: ^^b
*Luutnantti John Dunbar joutuu yksinään hylättyyn armeijan tukikohtaan, kauas sivilisaatiosta, seuranaan vain susi. Edempänä leiriään pitävät komansit, jotka haluavat ottaa selvää oudosta yksinäisestä mihestä. Alkaa seikkailu, joka muuttaa Dunbarin koko elämän.*
Tanssii susien kanssa on tunnelmaltaan viehättävä. Se henkii rauhallisuutta ja jonkinmoista sopusointuisuutta. Komansi-intiaanien rauhallinen ja luontoa rakastava henki on vangittu siihen upeasti. Itseäni kuitenkin ehkä häiritsee hieman se, miten nopeasti Dunbar pääsee kiinni yhteisöön ja oppii sen tavat. Voiko kaikki oikeasti sujua niin helposti ja joutuisasti? Kaikki menee vähän liiankin hyvin, eikä vastoinkäymisiä juurikaan ole. Lisäksi suurimman harmituksen sai aikaan loppu. Aivan kuin tarina loppuisi kesken, juuri kun oltiin pääsemässä kiinni suuriin ja jännittäviin tapahtumiin. Toisaalta taas kyseessä on selvästikin juuri Dunbarin kasvutarina ihmisenä, joten ehkä on vain oikeutettua, että kirja päättyy siten kuin päättyy. Lukijalle jää valinta.
Suomentaja: Tarmo Haarala
Ilmestymisaika: 1991 (ko.painos)
Sivumäärä: 276
Kustantaja: Book Studio Oy
ISBN: 951-611-415-6
Muoto: Sidottu
Peukku: ^^b
*Luutnantti John Dunbar joutuu yksinään hylättyyn armeijan tukikohtaan, kauas sivilisaatiosta, seuranaan vain susi. Edempänä leiriään pitävät komansit, jotka haluavat ottaa selvää oudosta yksinäisestä mihestä. Alkaa seikkailu, joka muuttaa Dunbarin koko elämän.*
Tanssii susien kanssa on tunnelmaltaan viehättävä. Se henkii rauhallisuutta ja jonkinmoista sopusointuisuutta. Komansi-intiaanien rauhallinen ja luontoa rakastava henki on vangittu siihen upeasti. Itseäni kuitenkin ehkä häiritsee hieman se, miten nopeasti Dunbar pääsee kiinni yhteisöön ja oppii sen tavat. Voiko kaikki oikeasti sujua niin helposti ja joutuisasti? Kaikki menee vähän liiankin hyvin, eikä vastoinkäymisiä juurikaan ole. Lisäksi suurimman harmituksen sai aikaan loppu. Aivan kuin tarina loppuisi kesken, juuri kun oltiin pääsemässä kiinni suuriin ja jännittäviin tapahtumiin. Toisaalta taas kyseessä on selvästikin juuri Dunbarin kasvutarina ihmisenä, joten ehkä on vain oikeutettua, että kirja päättyy siten kuin päättyy. Lukijalle jää valinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti