perjantai 17. heinäkuuta 2015

Andrzej Sapkowski: Tulikaste

Alkuteos: Chrzest ognia (1996)
Suomentaja: Tapani Kärkkäinen
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 398
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-40458-4
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: The Witcher, Noituri 5
Peukku ^^b
Huom: Painoksessa virheellinen sarjamerkintä “The Witcher, Noituri 4”. Kyseessä siis todella sarjan 5. osa


*Mellakkaan päättyneessä Thaneddin velhokokouksessa pahoin loukkaantunut noituri Geralt toipuu Brokilonin metsässä dryadien hoivissa, kunhän saa kuulla, että Nilfgaardin keisari on siepannut hänen kasvattityttärensä, prinsessa Cirin, ja aikoo naida hänet.


Uskollinen bardi Valvatti ja rivakka metsästäjänainen Milva kumppaneinaan Geralt lähtee vaiheikkaalle matkalle kohti vihollisen valtakuntaa etsimään Cintran kuningashuoneen ainoaa perillistä.


Samaan aikaan naispuoliset velhot punovat juoniaan taikuuden tulevaisuuden pelastamiseksi ja sota riehuu raivokkaana joka suunnassa. Mutta missä oikeasti on Ciri, jota kaikki tahot tuntuvat tavoittelevan?


Eurooppalaisen nykyfantasian merkkipaaluihin kuuluva, kriitikoiden ylistämä, lukijoiden rakastama ja moninkertaisesti palkittu Noituri-sarja jatkuu viidennessä kirjassaan yhtä säväyttävän maanläheisenä ja purevan hauskana kuin edelliset.*

Voi minua. Taas tuli kirja ahmittua muutamassa päivässä. Ja nyt odottaa enää sarjan uusin suomennos Pääskytorni. Mitä minä sitten luen?! No, hätä ei ole paha. Hyllyssä odottaa monia hyviä kirjoja. Onneksi. Saatan silti ehkä kärsiä jonkinlaisia vieroitusoireita. Niin koukussa olen tähän sarjaan ollut.


Tulikaste jatkaa varsin voimakkaasti sarjaa. Olkoonkin, että varsinaisesti Ciriä ei mukana ole juuri ollenkaan. Nuori nainen ja hänen rotta-ystävänsä vilahtavat mukana muutamissa kohdissa. Tämän kirjan pääpaino on selvästi enemmän Geraltissa ja hänen tarinassaan, mutta oman merkittävän osansa saavat myös naisvelhot.


Naisvelhot kansaan, rotuun tai aikaisempiin sopimuksiin katsomatta kun ovat melkoisesti yhtämieltä siitä, että miehet ovat liian epävakaita hallitsemaan taikuutta. Ja että taikuuden tulevaisuus on turvattava. Siksipä he päättävät perustaa neuvoston, johon kuuluu vain ja ainoastaan voimakkaita naisia ja jonka tarkoitus on turvata taikuus. Tämän pidemmälle ei oikeastaan tämän konklaavin suhteen päästäkään, vaan kaikki jää vielä kiehtovan avoimeksi sen suhteen, miten ja mitä seuraavaksi tapahtuu…


Sen sijaan Geraltia ja hänen vanhoja ja uusia kumppaneitaan saamme seurata pitkään ja hartaasti. Noiturista paljastuu uusia puolia ja lukijalle selviää myös monia muita asioita maailmasta ja sen tapahtumista. Kiperistä tilanteista päädytään toisiin. Onneksi välissä on myös pieniä suvantopaikkoja, joten lukija ehtii rauhoittua. Rauhallisuuden tunteeseen ei silti pidä luottaa. Se on jälleen kerran hyvin lyhytaikaista tai illuusiota. Sapkowski yllättää kerta toisensa jälkeen!

Jälleen kerran suosittelen Noituri-sarjaa hyvän fantasian ja huumorin ystäville. Ja vaikkei fantasia nyt ominta alaa olisikaan, niin kannattaa silti koettaa. Näistä kirjoista on mainiota aloittaa lukuharrastus - tarina ja hahmot tempaavat helposti mukaansa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti