Alkuteos: Mánasteinn - Drengurinn sem aldrei var til (2013)
Suomentaja: Tuomas Kauko
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 152
Kustantaja: Like
ISBN: 978-952-01-1045-1
Muoto: Sid.
Peukku: ^^b
*Lumoava kertomus pojasta, joka uneksi itselleen elämän
Katla-tulivuoren purkaus valaisee yötaivaan, maailmassa riehuu suuri sota ja Reykjavíkissa espanjantauti, mutta Máni Steinille todellisuus on kuin elokuvan kulissi, suuri laitakatu, joka houkuttelee salaisiin seikkailuihin.*
Sjón on kyllä erittäin kiintoisa lukukokemus. Hänen tyylinsä on lumoava ja vapaa. Siinä on kiihkeyttä, tempoa, joka vain nappaa mukaansa ja kuljettaa eteenpäin. Itse lumouduin ja ajauduin virran vietävänä alusta loppuun. Luin kirjan yhdeltä istumalta.
Tavallaan yllätyin, että uppouduin kirjaan niinkin kovasti. Varsinaisesti teoksessa kun ei tunnu olevan juonta ollenkaan. Se on kuvaus siitä, miten ryhmään ja ympäristöönsä sopeutumaton nuorukainen kokee ja elää vaikeat päivät tulivuoren purkauksen jälkeen ja miten vakava sairaus vaikuttaa hänen ja koko yhteisön elämään. Ja miten pojan oma erilaisuus valtaväestöön noina aikoina vaikuttaa lopulta koko hänen elämäänsä.
Vai oliko elämää? Sjón nimittäin heittää kirjan lopussa mielenkiintoisen ajatuksen ilmaan. Entä jos Mánia ei koskaan ollutkaan? Entä jos hän vain olikin uni, unelma, joka perhosen lailla katosi ja syntyi oikeastaan vain ja ainoastaan toisten sydämissä?
Poika nimeltä Kuukivi on kaunis kertomus. Se voi olla uni tai todellisuus, sen lukija saa itse päättää. Kumpaan ratkaisuun ikinä päätyykään, on silti todettava, että tässä on kirja, joka muuttaa lukijansa käsitystä maailmasta. Se on hieman hankala selittää toisille. Tämä kirja pitää itse lukea ja kokea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti