tiistai 8. syyskuuta 2015

Aki Ollikainen: Musta satu

Alkuteos: 2015 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)
Sivumäärä: 155
Kustantaja: Siltala
ISBN: 978-952-234-284-3
Muoto: Sid.
Peukku: q^^


*Mustan sadun nykyhetkessä tarinaansa kertoo mies, jonka perhe on hajonnut, vaimo lähtenyt ja vienyt lapsen mukanaan. Yksin jääneen isän todellisuus vääntyy sijoiltaan ja selvittämättömät sukutragediat valtaavat ajatukset - isien teot ja kohtalot monessa polvessa vaativat saada äänensä kuuluviin.


Toisella aikatasolla seurataan Heinoa, pirtun salakuljetusta 1930-luvun Helsingissä harjoittavaa rempseää trokaria. Heinolla on perhe, vaimo ja poika, asiat kutakuinkin mallillaan - mutta sitten iskee peri-inhimillinen ahneus niin rakkaudessa kuin rahassakin. Heinon itsekkyys aiheuttaa sukupolvesta toiseen ulottuvan ketjureaktion, jonka alku- tai päätepiste - näkökulmasta riippuen - löytyy öiseltä Tattarisuolta, paikasta, jossa Noita-Kalliona tunnettu mies aikoinaan harjoitti mystisiä menojaan.*


Takakansi ja kansi houkuttelivat tarttumaan tähän kirjaan. Lumoavaa tummaa ja kiintoisaa ne lupasivat. Kiintoisan lukukokemuksen sainkin, mutta jotain jäi silti puuttumaan.


Nykyajan kertoja on aika synkähkö mies. Hän ei kerro itsestään oikeastaan mitään. Hän vain jokseenkin katkeran oloisena muistelee isäänsä ja isoisäänsä, menneitä sukupolvia. Lisäksi hän kaipaa lapsuutensa ystävää Joonaa, jonka vaikutukset paljastuvat vähitellen. Hänellä on myös varsin ristiriitaiset suhteet äitiinsä, puhumattakaan vaimostaan ja pojastaan, jotka tosin vain oikeastaan kummittelevat taustalla.


Oikeastaan nämä neljä miestä: Heino, hänen poikansa Eino, tämän poika ja mies, he ovat varsin mystinen kaarti, joilla kaikilla tuntuu olevan jonkinlaisia ongelmia elämässään ja ainakin naisväen kanssa. Tai ehkei sentään vakavalla Einolla, mutta muilla. Ympyrä pyörii ja isien teot - tai tekemättä jättämiset - vaikuttavat seuraavaan polveen.


Tarina ui kahdessa virrassa. Toisessa seuraamme Heinon elämää ja kohtaloa. Miten hän trokaa viinaa, elää perheensä kanssa ja päätyy rakastumaan toiseen naiseen. Ja miten hän joutuu ongelmiin. Onneksi nämä pätkät paljastavat enemmän kuin mitä “todellisuus” tietää. Toisessa virrassa seuraamme miehen, kirjailijan, elämää. Hän kertoo muisteluiden kautta syitä siihen, miksi pohtii menneisyyttä, miten koettaa selvittää sukunta menneisyyttä. Ja lopulta muistelut johdattavat hänet eräänlaiseen ratkaisuun…


Loppu jää jotenkin avoimeksi, eikä aivan kaikkia muitakaan lankoja solmita loppuun asti. Tässä tapauksessa se ei kuitenkaan haittaa. Eiväthän kaikki asiat aivan varmuudeksi asti ehdi edes kirjan sivuilla sen hahmoillekaan. Lukija jää yhtä viisaaksi kuin hekin.

Tutustumisen arvoinen kirja. Nopea ja sinällään helppolukuinenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti