torstai 28. huhtikuuta 2016

Carlos Ruiz Zafón: Enkelipeli

Alkuteos: El juego del ángel (2008)
Suomentajat: Tarja Härkönen ja Anu Partanen
Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)
Sivumäärä: 607
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-24649-7
Muoto: Nid.
Peukku: ^^b
Huom: Kirjailijan teoksen Tuulen varjo “sisarpuoli”, itsenäinen “jatko” tai pikemminkin “alku”
Lukuhaaste 2016: 19. Päähenkilö on unelmatyössäni (13/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 3, 25, 41 ja 44


*Sinettilakan vaakunassa on enkeli siivet levällään, ja kuoressa David Martínin nimi. Salaperäinen pariisilaiskustantaja toistaa kirjeessään vuosi sitten esittämänsä tarjouksen. Hän lupaa tehdä nuoresta kirjailijasta rikkaan ja kuolemattoman. Onnettomat olosuhteet ja epätoivoinen rakkaus saavat Davidin hyväksymään tarjouksen - mutta hinta on kovin mahdollinen.


Lumoava kirjallinen mysteeri, ylistyslaulu Barcelonalle, rakkaustarina ja kauhukertomus - tätä kaikkea on Enkelipeli, Tuulen varjon paha sisarpuoli. Rakastetun espanjalaiskirjailijan menestysromaani on valloittanut myös suomalaiset lukijat.*


Enkelipeli on eräänlainen avaus kirjailijan aikaisemmalle teokselle Tuulen varjolle. Tässä kirjassa tapaamme nuoren intohimoisen kirjailijan David Martínin ja hänen kauttaan pääsemme tutustumaan nuoreen herra Sempereen ja hänen isäänsä. Sekä moneen muuhun kiintoisaan ja mystiseen hahmoon joista osa on tuttuja jo Tuulen varjon sivuilta. Kokonaisuudessaan kirja siis kertoo meille tarinan, johon vain viittailtiin aikaisemmilla sivuilla. Nyt pääsemme elämään sen kokonaan. Ja tietenkin pääsemme vierailemaan Unohdettujen kirjojen hautausmaalla.


Kirjan hahmot ovat vahvoja ja niissä on yllättävyyttä ja syvyyttä, joka nousee esiin kiehtovalla tavalla. Hahmojen kohtalot punoutuvat yhteen osaksi suurta kudelmaa, joka onnistuu yllättämään ja pitää lukijaa otteessaan. Kohtaloista välittää ja heitä haluaa ymmärtää. Sitä toivoo, mutta tietyllä tapaa joutuu myös pettymään.


Kiehtovia hahmoja kauniissa kaupungissa kuljetetaan eteenpäin lumoavalla tyylillä kertoa asioita. Aivan samoin kuin Tuulen varjo aikanaan vangitsi minut kauniilla kielellään, lumosi myös Enkelipeli. Lumoavaa, kaunista, runollista. Vaikka kyseessä on eräänlainen kauhukertomuksen ja onnettoman rakkaustarinan sekoitus, on kieli uskomatonta. Se ei ole liikaa kumpaakaan, vaan se tuntuu kuorivan kermoja päältä. Tässä kirjassa on erilaista jännitystä ja lumoa.

Suosittelen tätä lukijoille, jotka pitävät jännityksestä ja mystiikasta. Lukijalle, joita ei häiritse se, että todellisuudessakin sattuu pieniä ihmeitä. Lukijalle, joka kaipaa jotain poikkeuksellista. Uskon, että teos aukeaa hyvin ensimmäisenä kosketuksenakin kirjailijaan, mutta syvemmälle sen maailmaan pääsee jos lukee ensin Tuulen varjon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti