Alkuteos: Papin tytär (1885)
Ilmestymisaika: ? (ko.painos)
Sivumäärä: 76
Kustantaja: Elisa Kirja
ISBN: ?
Muoto: E-kirja (EBUP)
Sarjamerkintä: Ellin tarina jatkuu kirjassa Papin rouva
Peukku: q^^
Huom: Saatavana ilmaiseksi Elisa Kirja -palvelusta. E-kirjan versio tehty WSOY:n vuoden 1920 painoksen mukaan
*Psykologisen kirjallisuutemme helmi. Monivivahteinen kertomus haaveiluun taipuvaisesta Ellistä, joka ihastuu nuoreen ylioppilaaseen ja joutuu sitten kihloihin toiselle.*
Papin tytär jätti minut jokseenkin hämmentyneeseen mielialaan. Nuori Elli kuvataan haaveilijaksi ja pilviin katselijaksi. Jotenkin ajattelin, että hän olisi vahvempi ja ylpeämpi omista ajatuksistaan ja unelmistaan. Ja silti hän on koko ajan kovin vaikutusaltis toisten sanomisille ja mielipiteille. Hänen hyvä tuulensa ja rohkeutensa voivat kadota hetkessä jos hän huomaa toisissa paheksuntaa tai pilkkaa. Elli on minusta kovin ristiriitainen henkilö, johon ehkä vaikuttaa syrjässä vietetty lapsuus pappilan ainoana lapsena.
Kirjaa lukiessa on hankala hahmottaa aikaa. Pieneen määrään sivuja mahtuu kuitenkin useita vuosia, joiden aikana Elli kasvaa ja kehittyy. Ei hänessä suuria muutoksia tunnu tapahtuvan, kunhan vain vahvistaa itseään ja olemustaan haaveilijana, jonka on vain pakko sopeutua elämän välttämättömyyksiin ja tyytyä siihen, mitä hänen eteensä asetetaan. On surullista, miten kellarin katolle ja puihin kiivenneestä tytöstä tulee lopulta hiljainen tyytyjä ja kohtaloonsa alistuja. Kuinka hän oppii piilottamaan haaveilevan luonteensa ja pitämään sen muilta salassa.
Papin tyttäressä Ahon käyttämä kieli on vanhahtavaa ja puheenparsista kuuluu eletty aika. Tämä teki kirjan ainakin itselleni kankeaksi lukea. Sanat eivät oikein tuntuneet asettuvan mieleeni ja lukeminen takkusi ja eteni hitaasti. Sanoisin, ettei ole sujuvalukuisinta tai parhainta Ahoa laisinkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti