Alkuteos: Cien años de soledad (1967)
Suomentaja: Matti Rossi
Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)
Sivumäärä: 413
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-20868-7
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2016: 47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja (48/50)
*Macondo on huohottavan viidakon keskellä torkkuva kyläpahanen, pienoismaailma, jonka ihmisten ja vaiheiden läpi García Márquez sanoo sanottavansa. Teos on sukukronikka, kertomus merkillisestä Buendíojen suvusta, yksinäisyyteen tuomituista väkevistä persoonallisuuksista, joiden mukana Macondo syntyy, kasvaa, kukoistaa ja kuolee, liukenee neljä vuotta kestävään sateeseen.*
Sadan vuoden yksinäisyys on kirja, joka ei minulle oikein tahtonut aueta. Se tuntuu jotenkin keskeneräiseltä, viimeistelemättömältä. Jotain puuttuu. Minulle kirja välittyi miltei kuin kasana tapahtumia, joissa viitataan tuleviin ja menneisiin miltei sattumanvaraisessa järjestyksessä. Tapahtumien aikajana on siis todella vaikea hahmottaa ja pitää itselleen selkeänä. Tapahtumien epämääräisyyden lisäksi mukana pysymistä vaikeuttaa se, että kirjassa on todella paljon henkilöhahmoja ja useammalla heistä on vielä kaiken päätteeksi sama nimi. Hankalaa ja monimutkaista.
Epämääräinen aikajana ja sekainen henkilögalleria ovat jo yksistään asioita, joista en ollut kamalan iloinen kirjaa lukiessani. Tähän kun vielä laitetaan se, että kirjan tapahtumat ovat melkoisia ja hyvin erikoisia, niin keitos alkaa olemaan valmis… Tarjolla kun on sukulaistensa kanssa pelehtiviä ihmisiä, mitä kummallisimpia rakkaussuhteita ja lukuisia lehtolapsia ympättynä sotaan ja sen seurauksiin, yhden suvun mitä moninaisimpiin vaiheisiin halki useampien sukupolvien, joissa kuitenkin osa tuntuu elävän ikuisesti… Ja mitähän kaikkea vielä? Sanoisin, että kirjassa tuntuu olevan liikaa miltei kaikkea. Tapahtumia, henkilöhahmoja, viittauksia menneeseen/tulevaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti