Steinar Bragi: Sumu

Alkuteos: Hálendið (2011)

Suomentaja: Tuomas Kauko

Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)

Sivumäärä: 287

Kustantaja: Like

ISBN: 978-952-01-1254-7

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 32, 41, 44, 49 ja 50

*Sumu on niin sakeaa, että matkalaisten jeeppi törmää talon seinään. Yksinäisessä talossa keskellä Islannin autiota erämaata asuu salaperäinen vanha pariskunta, joka vastentahtoisesti tarjoaa seurueelle yöpaikan.

Taloa ympäröivä erämaa huokuu uhkaa, ja pian myös majapaikasta paljastuu karmaisevia salaisuuksia. Puhelimet eivät löydä kenttää, seurueen koira katoaa ja selittämättömät tapahtumat alkavat horjuttaa ystävysten mieltä. Minne voi paeta, kun pakopaikkaa ei ole?*

Bragi on minulle kirjailijana aiemmin täysin tuntematon, ja Sumu siten juuri ilmestyneenä suomennoksena mielenkiintoinen tuttavuus. Kirjan kansi houkutteli minut tarttumaan kirjaan, samoin kuin kirjailijan kansalaisuus. En nimittäin ole paljoa islantilaisia kirjailijoita lukenut. Ja ainakin tämän vähäisen kokemukseni perusteella sanoisin, että islantilaisilla kirjailijoilla on hyvin jännittävä tapa ilmaista asioita ja kuvailla maisemaa.

Sumun maailma on mystinen ja kiehtova. Erämaa ja sen karuus ja elämän haasteellisuus siellä ovat vahvasti läsnä. Hiekkamyrskyt yllättävät alituiseen, tai oikeammin ne kuuluvat arkipäivään. Samoin kuin luonnon henkeäsalpaava yksinäisyys. Erämaalla onkin oma vahva otteensa koko kirjasta ja sen tapahtumista. Miltei kuin se hengittäisi kaiken taustalla omana olentonaan…

Keskiössä on neljä ystävystä, kaksi pariskuntaa, joilla jokaisella on oma historiansa ja tarinansa. Nämä kuitenkin kietoutuvat jännittävästi yhteen ja toisiinsa tavoilla, jotka paljastuvat vähitellen. Kukin neljästä matkalaisesta pääsee ääneen vuorotellen kertomaan niin nykyisistä kuin menneistäkin tapahtumista. Samalla he tulevat paljastaneeksi myös toisistaan ja nelikon välisistä suhteista uusia asioita, jotka avaavat kertomusta lukijalle uudella tavalla. Äkkiä maailma saakin aivan uusia ulottuvuuksia ja muuttuu syvemmäksi kuin alkujaan oli tuntunut.

Tarina etenee kerroksittain ja se säilyttää koko ajan osan salaperäisyydestään. Maiseman ja luonnon kuvaus on osa tunnelman luontia. Varsinaisia ja kunnollisia kauhun elementtejä itse en löytänyt. Tai sitten vain odotin jotain enemmän ja jotain selvästi suorempaa. Nyt kuvailu ja henkilöhahmoissa tapahtuvat muutokset tuntuvat luovan suurimman osan kauhun tunnelmasta. Samoin kuin mystinen vanhapari, joka harvasanaisuudellaan ja oudolla käytöksellään hämmentää lukijaa entisestään. Lukiessa tuntuu varsin helposti siltä, että jotain on tulossa, että se on jo lähellä, mutta se jokin jää silti lopulta arvoitukseksi.

Bragin kirjoittaa vauhdikkaasti, hänen hahmoissaan on monta tasoa. Heihin ja heidän ajatuksiinsa ei ole helppo päästä sisälle. He jaksavat kiinnostaa. Hän kuvaa maisemaa sopivasti ja osaa pitää lukijan varppeillaan. Lukija odottaa jotain tapahtuvaksi ja kestää hereillä. Mutta meneekö se jo hiukan yli? Itselleni Sumu ei täysin nimittäin auennut. Nautin kyllä lukemisesta ja tarinan etenemisestä vaikkei itse “kauhu” tuntunut koskaan alkavankaan. Vasta lopussa yllätys iski naamaan ja aika kovaa. Äkkiä monikin asia tuli selvitetyksi kerralla ja rytinällä. Kannattaa siis koettaa haastaa itsensä ja kokeilla tätä islantilaista teosta. Se voi todella yllättää lukijansa.