Alkuteos: Tuulen tavoittelua (2000)
Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)
Sivumäärä: 230
Kustantaja: e-kirja omakustanteena
ISBN: 978-952-68503-1-3
Muoto: e-kirja (EPUB)
Sarjamerkintä: Vuorileijonan varjo #6
Peukku: q^^
Huom: alkujaan sarja oli trilogia, joka on sittemmin laajentunut
*Sisarukset Enetta ja Amina kaapataan Hopeavuorelle, itseään yli-ihmisinä pitävien puhtaiden valtakuntaan. Dotar soluttautuu näyttelijäseurueen mukana Hopeavuorelle pelastaakseen tytöt.*
Tuulen tavoittelua on kirja, joka sitoo tapahtumia yhteen. Se, kuten Jääsilmä ja Tulisydän on itsenäinen teos, mutta kirjan loppu kokoaa yhteen sen ja nuo kaksi aikaisempaa osaa. Näin lukija pääsee kunnolla kärryille siitä, mitä milloinkin tapahtui ja missä päin. Tämä on ainakin minusta mieluista, sillä aina välillä lukiessa unohtaa sen, että muuallakin maailmassa tapahtuu ja että kaikki tapahtumat vaikuttavat toisiinsa. Ainakin jotenkin. Siksi näen itse nämä kolme kirjaa eräänlaisena kokonaisuutena.
Enetta ja Amina, sekä heidän veljensä Nomi ovat sankareiden uutta polvea. Nuoria, jotka ovat kasvaneet rakastavassa ympäristössä kukin omanlaisikseen. Tuulen tavoittelua puhuukin sen puolesta, että vaikka elinympäristömme vaikuttaa meihin voimakkaastikin, on jokainen silti oma yksilönsä ja ihmisten välillä on eroja vaikka he kuuluisivat samaan kansaan. Perustekijät ovat samat, mutta ihminen silti itse voi tehdä valintoja ja päätöksiä, jotka tekevät hänestä juuri itsensä. Kirja puolustaa ihmisen oikeutta olla oma itsensä ja uskoa unelmiinsa. Tätä kirjan nimikin voimakkaasti symboloi, sillä joskus unelmat ovat kuin tuuli, jota koetamme ottaa kiinni.
Onneksi kirjassa on mukana myös vanhoja tuttuja hahmoja. Dotar on edelleen yksi suosikeistani, mutta minusta on myös mielenkiintoista oppia lisää nuoresta Vasamasta ja hänen menneisyydestään. Myös Kirran vaiheet kiinnostavat minua, sillä tämä nuori ja älykäs nainen on mielenkiintoinen. Enetta ja Amina taas jäävät minulle harvinaisen etäisiksi kaikesta huolimatta. Vasta lähempänä loppua aloin itse kiinnostumaan Aminasta ja tämän tulevaisuudesta, joka vaikuttaa ilmeisen mielenkiintoiselta. Enettalle ehkä olisin toivonut jotain... parempaako? Hänhän kuitenkin löysi myös oman paikkansa ja tiensä ja on itse onnellinen. Eikö se jo riitä? Että itse on onnellinen ja tyytyväinen ja tietää mitä haluaa? Siinä on monelle tavoittelemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti