lauantai 16. joulukuuta 2017

Sue Grafton: O niin kuin oikeus

Alkuteos: O is For Outlaw (1999)
Suomentaja: Sirkka-Liisa Sjöblom
Ilmestymisaika: 2000 (ko.painos)
Sivumäärä: 362
Kustantaja: Book Studio
ISBN: 951-611-992-1
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Kinsey Millhone Aakkosmurhat #15
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 18, 23, 24, 34, 37, 39 ja 47

*Amerikan kuuluisin - ja luetuin - yksityisetsivä Kinsey Millhone on ollut naimisissa, niin kuin hänen vannoutuneet ystävänsä tietävät. Tähän asti ex-aviomiehen henkilöllisyys ja taustat on pidetty visusti salassa - mutta 15. “aakkosdekkari” nostaa esiripun. Kinseyn entinen siippa on myös entinen poliisi - ja makaa tällä hetkellä sairaalassa koomassa. Hänet on piesty pahasti eikä toipumisesta anneta toivoa. Kinsey haluaa saada syyllisen selville - jos ei muuten niin entisten aikojen takia. Taustalta paljastuu Vietnamin sodan aikaisia veritekoja, uskottomuutta, poliittista kähmintää… ja uskomaton mutta silti uskottavalta vaikuttava lavastus… miltei täydellinen.*



Tässä vaiheessa sarjaa oli jo korkea aika tuoda esiin Kinseyn ensimmäinen aviomies, josta ei aikaisemin olla pukahdettukaan. Nyt kaikki sitten tuleekin oikeana kunnon ryöppynä esiin nostaen pintaan monia tunteita ja ajatuksia. Lisäksi lukija oppii Kinseystä ja tämän luonteesta lisää. Enkä ole aivan varma, onko se kaikki pelkästään hyvää.

Toinen seikka, joka nyt iskee mieleen enemmän on kirjan kieli. Joissain aikaisemmissa osissa teksti sai minut hermostumaan, kun Kinsey “läskitteli” ihmisiä. Nyt huomaan kerronnan kielen muuttuneen muutenkin. Teksti on ottanut uusia piirteitä, siitä on tullut jopa raadollisempaa. Kinseyn maailmaan ovat tulleet kirosanat ja toisinaan rivot puheet. Eikö kiintoisa juoni enää riittänyt, vaan oliko kieltäkin uudistettava lukijoiden takaamiseksi?

Tapahtuneista muutoksista huolimatta ovat tutut peruselementit kasassa. Löytyy Quader Powdereita ja valkoviiniä, Henryn viisauksia ja niin edelleen. Sekä tietenkin juoni, joka on vaikeaselkoinen ja jopa miltei mahdoton arvata ennen kuin aivan lopussa kaikki kortit isketään pöytään. Tästäkin huolimatta kyseessä on edelleen luettavaa, leppoisaa ja perinteistä salapoliisityötä. Hyvä, että Kinsey on todella jymähtänyt aikaan ennen nopeita nettiyhteyksiä ja kännyköitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti