perjantai 16. helmikuuta 2018

Sue Grafton: S niin kuin synti

Alkuteos: S is for Silence (2005)
Suomentaja: Laura Haavisto
Ilmestymisaika: 2008 (ko.painos)
Sivumäärä: 432
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 978-952-459-896-5
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Kinsey Millhone Aakkosmurhat #19
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2018: 38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo (8/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 9, 11, 19 ja  24
Hyllynlämmittäjä: 9
Lukulistalta: 4

*Yhdysvaltain kansallispäivänä vuonna 1953 kalifornialaisen pikkukaupungin kaunotar Violet Sullivan laittautuu parhaimpiinsa ja lähtee katsomaan juhlapäivän ilotulitusta. Häntä ei nähdä enää koskaan. Jotkut sanovat hänen karanneen toisen miehen matkaan. Toiset uskovat aviomiehen surmanneen hänet.

Äidin selvittämätön kohtalo ei ole koskaan jättänyt Violetin tytärtä Daisyä rauhaan. Yli 30 vuotta tapahtuman jälkeen hän palkkaa yksityisetsivä Kinsey Millhonen saadakseen tietää totuuden. Kinseyn yllätykseksi moni kaupungin asukkaista tietää Violetista paljon enemmän kuin haluaa paljastaa.*



Tässä on raikas suomennos tuttuun sarjaan. Kinsey tuntuu heräävän uudella lailla eloon ja todella nautin lukemisesta, jota tosin hivenen harmensi tieto kirjailijan kuolemasta vuoden vaihteen paikkeilla… Kinseyn tarina ei ikinä tule loppuunsa…

Kirjaan antoi uuden ja raikkaan tuulahduksen paitsi hyvä käännös, myös kirjailijan käyttämä uusi tyyli. Aikaisemmin Grafton on pitänyt perspektiivin tiukasti Kinseyssä ja nykyajan tapahtumissa. Tällä kertaa lukija pääsee kuitenkin seuraamaan myös menneitä tapahtumia ja vieläpä useammankin osallisen kautta. Nämä menneisyyden tapahtumat on sijoitettu hyvin “nykyajan” tapahtumien ja tutkimuksien lomaan niin, että ne avaavat ihmisten sanomisia yllättävilläkin tavoilla. Kaikki kun eivät aina kerro totuutta tai jokin asia onkin tapahtunut toisin kuin yleisesti on uskottu tapahtuneen…

Se, mistä jälleen kerran motkotan, on kirjan loppu. Se nimittäin rysähtää päälle melkoisella voimalla ja hyvin äkkiä. Siihen ei oikein ehdi valmistautua kaiken muun tapahtuvan ohessa. Tästäkin huolimatta Kinseyn seurassa viihtyy hyvin jälleen kerran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti