Stephen King: Christine

Alkuteos: Christine (1984)
Suomentaja: Pentti Isomursu
Ilmestymisaika: 1984 (ko.painos)
Sivumäärä: 413
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-643-219-0
Muoto: Kirja

*Arnie Cunnigham on näppylänaamainen hintelä kaveri, josta toverit eivät piittaa. Vain ainoa ystävä Dennis, ja oma tyttö Leigh näkevät Arniessa arvoja, joita muut eivät huomaa.

Sitten kuvaan ilmestyy Christine, tulipunainen vuoden 1958 Plymouth, joka saa Arnien mekaanikonvaistot liikkeelle ja tosi rakkauden heräämään. Sillä rakkautta se on, tuo kiihko, jolla Arnie päättää palauttaa Christinen voiman ja kauneuden entiseen kukoistukseensa. Ja Christine vastaa hänen rakkauteensa: sen kuhmut ja lommot siliävät, kun Arnie vain katsookin niihin.

Mutta Christine on mustasukkainen rakastettu – se ei suvaitse kilpailijoita rinnallaan. Se on päättänyt raivata Leighin pois tieltä, ja huhu kertoo sen saattaneen edellisen omistajansa perheen hengenvaaran. Yön hetkinä punainen tappaja-auto kiitää tietä tuoden tuhoa ja kuolemaa niille, jotka ovat vahingoittaneet Arnieta tai yrittäneet vieroittaa hänet Christinestä. Ja auton demoninen raivo ottaa omakseen myös Arnien, joka alkaa kulkea omaa kaiken pirstovaa tietään…*



Tällä kertaa on sanottava ettei King iskenyt. Tyyli on kohdallaan ja osa henkilöhahmoista ihan mielenkiintoisia. En sitten tiedä, onko syynä se, että pääosassa on auto syynä siihen, että nyt ei napannut.

Oikeastaan Christine on melko tylsä ja ennalta arvattava. Kaiken keksii jo hyvissä ajoin eikä mikään varsinaisesti yllätä. Tapahtumat etenevät kuin suora maantie. Kirja ei myöskään pelota. Inhottavatkin kohdat herättävät oikeastaan vain jonkinlaista ahdistusta. Jos sitäkään.

Mark Anthony: Beyond the Pale

Alkuteos: 1998 (ilm.)
Ilmestymisaika: 1999 (ko.painos)
Sivumäärä: 527
Kustantaja: Earthlight
ISBN: 0-671-02191-5
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: The Last Rune -sarjan 1.kirja

*Walk between the worlds...

On a world called Eldh, an ancient gate of iron weakens. A darkness that has slept for a thousand years - the Pale King - stirs once more.

On a world called Earth, a preacher of the Apocalypse blows into a Colorado mountain toen with a message for those who dare to listen: the darkness is coming.

Travis Wilder, bar-owner and drifter, is given a mysterious stone by a friend. Grace Beckett, an ER doctor in Denver, finds a gunshot victim with a heart of iron. Both Travis and Grace must step beyond the pale, beyond the boundaries of the world they have known. As doors are opened for each of them, they enter Eldh, a world where they are caught against their wills in an age-old struggle between good and evil. A world of magic, runes and death...

Mark Anthony's fantasy world deserves the highest plaudit: it seems as realistic as Earth, despite the huge differences. The first volume in a massive saga, Beyond the Pale takes the reader far away from the lands they know. Join the journeyers...*



Mark Anthony on Suomessa vähemmän tunnettu fantasiakirjailija. Hänellä on kuitenkin hyvät meriitit maailmanlaajuisesti. Hän on kirjoittanut kirjoja kuuluisiin sarjoihin kuten Dragon Lance ja Forgotten Realms. The Last Rune on hänen oma kuusiosainen fantasiakirjasarjansa, joka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen jokaiselle fantasian ystävälle!

Tarina etenee hyvin. Asioille annetaan aikaa kehittyä ja kasvaa. Hahmot saavat rauhassa aikaa muotoutua ja paljastaa itsestään uusia piirteitä. Lisäksi suurin osa hahmoista on mielenkiintoisia ja monikerroksisia, kuten tapahtumatkin. Ensivaikutelma minkään suhteen ei ole aina se lopullinen ja oikea. Ihan kuten tosielämässäkin, matkan varrella oppii uutta ja oppii tuntemaan toverinsa paremmin ja paremmin. Isona plussana hahmojen suhteen on se, että vaikka mukana vaikuttaisi olevan muutamia varsin karikatyyrisiä hahmoja, on sekin miltei aina vain pelkkää pintaa, josta pitäisi osata katsoa syvemmälle.  Ja kerrankin päähenkilöt eivät ole mitään teinejä! Travis ja Grace ovat molemmat jo kolmissakymmenissä ja muutamat heidän tovereistaan vielä vanhempia.

Eldhin maailma on hyvin luotu. Se on todellinen ja uskottava. Kulttuuriin, tapoihin ja historiaan on perehdytty. Lukijalle annetaan hyvin aikaa tutustua maailmaan sankareiden mukana. Tietoja paljastetaan melko sopivasti kerralla niin, että se on helppo omaksua ja hyväksyä. Matkustelu kahden maailman välillä on kiintoisa idea, jota ei tässä ole kulutettu loppuun vaan se tuo oman mielenkiintoisen lisänsä tarinaan, sillä hahmot suhtautuvat siihen vähäsen eritavoilla. Eikä kaikkia syitä ja mahdollisuuksia lätkäistä lukijan silmille.

Anthonyn käyttämä kieli on mielenkiintoista ja kuvailevaa. Hän on hyvin onnistunut herättämään henkiin hahmojen luonteita ja maailmojen välisiä eroja näiden käyttämän kielen myötä. Ritari Durge puhuu aivan erilailla kuin vaikkapa meidän maailmastamme kotoisin oleva Travis. Myös kerrontaan on hyödynnetty vähän vanhempaa ja harvemmin käytettyä englantia, mikä vain lisää tarinan viehätystä.

Ainoa asia, mitä itse harmittelen, on se, että sarjan kirjoja ei oikein tahdo löytyä mistään. Itse en ainakaan löytänyt lähialueideni kirjastoista kuin juuri ensimmäisen osan englanniksi. Muista ei ollut mitään tietoa. Olen siis tällä hetkellä vähän siinä luulossa, ettei sarjaa ole ollenkaan suomennettu. Tämä ei itseäni sinällään haittaa, mutta vaikuttaa siltä, että sarjan loput kirjat pitää hommailla ulkomailta jossain vaiheessa.

Agatha Christie: Esirippu

Alkuteos: Curtain (1975)
Suomentaja: Anna-Liisa Laine
Ilmestymisaika: 1990 (ko.painos)
Sivumäärä: 160
Kustantaja: WSOY
HUOM: Kokoomateoksessa nimeltä Hercule Poirotin johtolangat – Viisi kuulua mysteeriä
ISBN: 951-0-14577-7
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: 33. Hercule Poirot –kirja

*Esirippu laskeutui Agatha Chritien kohdalla talvella 1976. Vain neljännesvuotta aikaisemmin hän päästi markkinoille tämän vuonna 1940 kirjoittamansa kirjan, jossa myös hänen kuuluisin luomuksensa, belgialainen mestarisalapoliisi Hercule Poirot, vetää viimeisen henkäyksensä. Tapahtumien näyttämönä on sama herraskartano kuin Christien esikoisdekkarissa Stylesin tapaus. Styles toimii nyt täysihoitolana, ja Poirot on yksi sen vieraista. Mon cher Hastings, ikämiehiä ja hänkin, kuvittelee viettävänsä viehättävään pikku loman ystävänsä seurassa. Mutta Poirotilla onkin aivan muuta mielessä. Salaperäinen murhaaja X. Ja varma tietoisuus siitä, että Styles tulee vielä kerran olemaan häikäilemättömän rikoksen näyttämönä.*



Oli jännittävää palata Stylesiin yhdessä Poirotin ja Hastingsin kanssa. Etenkin, kun edellisessä tapauksessa he olivat vielä ”nuorukaisia” verrattuna tämänkertaiseen tilanteeseen, jossa Hastingsin nuorimmainenkin on jo 21-vuotias ja Poirot itse taas lähes tosiaan haudan partaalla.

Tämä teos ei ehkä tosiaan ole kaikkein perinteisin murhamysteeri, eikä ehkä kaikkein perinteisin Poirot-kirjakaan. Samat tutut rakkaat elementit löytyvät tästäkin ja lukija saa nauttia Hastingsin kerronnasta, kuten ensimmäisessäkin kirjassa. Ja jälleen kummastakin päähenkilöstä oppii jotain uutta ja jännittävää.

Tässä vaiheessa Poirot-kirjojen lukemista tulee mieleeni, että ehkä olisi ollut hyvä koettaa lukea kirjat ilmestymisjärjestyksessä. Ehkä olisikin. Sillä vaikka periaatteessa jokainen teos toimiikin minusta ainakin mainiosti itsenäisesti, on kyseessä kuitenkin sarja. Joitain viittauksia aikaisempiin kirjoihin on, mutta ei kuitenkaan kaikeksi onneksi niin paljoa kuin perinteisemmissä sarjakirjoissa. Hyvä näin, sillä itse en ainakaan jaksaisi ja malttaisi odotella sitä, että onnistuisin löytämään aina järjestyksessä seuraavan osan. Ehei, Christien Poirot-kirjat pitää lueskella heti kun ne käsiinsä saa!

Agatha Christie: Kuolema Niilillä

Alkuteos: Death on the Nile (1937)
Suomentaja: Kirsti Kattelus
Ilmestymisaika: 1990 (ko.painos)
Sivumäärä: 230
Kustantaja: WSOY
HUOM: Kokoomateoksessa nimeltä Hercule Poirotin johtolangat – Viisi kuulua mysteeriä
ISBN: 951-0-14577-7
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: 14. Hercule Poirot –kirja

*Linnet Ridgeway on maailman rikkain tyttö. Hän on tottunut saamaan kaiken minkä haluaa – myös parhaan ystävättärensä Jacquelinen sulhasen. Kun hän nimittäin näkee komean mutta pennittömän Simon Doylen, ystävätär ei enää merkitse hänelle mitään. Linnetin ja Simonin häät aiheuttavat kissankorkuisia otsikoita juorulehdissä ja sekavia tunteita erinäisissä henkilöissä, joille Linnetin omaisuus on tärkeä.

Häämatka, luksusristeily Niilillä, muodostuu painajaiseksi. Kaunis perijätär tuntee kateuden ja mustasukkaisuuden verkon kiristyvän ympärillään ja anoo apua Hercule Poirotilta.*



Tästäkään Poirot-kirjasta ei kyllä yllättäviä juonenkäänteitä puutu. Miltei kaikkia laivamatkalla olevia osoitellaan enemmän tai vähemmän syyttävin sormin ja yllättäen aika monellakin tuntuisi olevan motiivia murhaan ja osalla vieläpä erittäin hyvä mahdollisuus siihen. Murhan sivujuonteina tapahtuu vaikka mitä mielenkiintoista. On kiristystä ja koruvarkauksia ja tietysti joukko mitä mielenkiintoisimpia henkilöhahmoja. Juoni ja tapahtumat tempaavat jälleen otteeseensa. Lisäksi tapaamme uudelleen vanhan tutun aikaisemmasta kirjasta, Kortit pöydällä.

Agatha Christie: Kortit pöydällä

Alkuteos: Cards on the Table (1936)
Suomentaja: Aune Suomalainen
Ilmestymisaika: 1990 (ko.painos)
Sivumäärä: 182
Kustantaja: WSOY
HUOM: Kokoomateoksessa nimeltä Hercule Poirotin johtolangat – Viisi kuulua mysteeriä
ISBN: 951-0-14577-7
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: 12. Hercule Poirot –kirja

*Hercule Poirot ja suljetun huoneen murhamysteeri.

Lontoolainen herra Shaitana tunnetaan paitsi varakkuudestaan myös hieman salamyhkäisen erikoisista juhlistaan. Kahdeksan kutsuvieraan joukossa on tällä kertaa neljä eri rikosten tutkijaa, joista yksi on Hercule Poirot, kuuluisa belgialainen salapoliisi. Bridgepeli, johon illan isäntä ei itse osallistu, keskeytyy kun hänet löydetään tikarilla surmattuna.

Huoneistoon ei ole voinut päästä ulkopuolisia, joten murhaajan on oltava joku vieraista. Mutta kenellä on motiivi? Kas, siinäpä pulma. Kun todistusaineistokin puuttuu tykkänään, mestarietsivä Poirot pääsee taas kerran käyttämään kuuluisia harmaita aivosolujaan!*



Kortit pöydällä on nerokkaasti punottu kertomus, josta ei yllättäviä käänteitä puutu. Tosin, tämän tapauksen yhteydessä ratkaisut ja päättelyt perustuvat osittain bridge-korttipelin maailmaan ja koska tämä klassikkopeli ei ole itselleni ollenkaan tuttu, ei perässä pysyminen – tai ainakaan murhan selvittäminen – oikein onnistunut. Kirjasta voi toki nauttia ilman sen kummempaa bridge-tietämystä, kuten itse tein, mutta pelin tunteminen helpottanee ja antaa ainakin oman mielenkiintoisen lisänsä lukukokemukseen. Muuten kyseessä on kerrassaan mainio ja viihdyttävä teos.

Sikäli mikäli lukija on sattunut näkemään kyseisestä kirjasta tehnyt televisiosarjan version, pitää tämän ottaa huomioon sen, että filmatisointiin juonta on muutettu joiltakin osin. Itse luin kirjan ennen kuin näin filmatisoinnin ja petyin jonkin verran toteutukseen.

Leo Tolstoi: Anna Karenina

Alkuteos: Anna Karenina (1875-1877)
Englannistajat: Louise & Aylmer Maude
Ilmestymisaika: 1999(ko.painos)
Sivumäärä: 813
Kustantaja: Wordsworth Editions Limited
ISBN: 978-1-85326-271-5
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Wordsworth Classics

*Anna Karenina is one of the most loved and memorable heroines of literature. Her overwhelming charm dominates a novel of unparalleled richness and density.

Tolstoy considered this book to be his first real attempt at a novel form, and it addresses the very nature of society at all levels – of destiny, death, human relationships and the irreconcilable contradictions of existence, It ends tragically, and there is much that evokes despair, yet set beside this is an abounding joy in life’s many ephemeral pleasures, and a profusion of comic relief.*



Anna Karenina on klassikko ja ymmärrän kyllä miksi. Se on kiehtova kuvaus oman aikansa elämästä, vanhasta venäläisestä kulttuurista ja ylhäisön ”moraalikäsityksistä”. Tarina jaksaa elää vielä tänäkin päivänä, olkoonkin, että vaikka Annan ja Vronskin rakkaustarina tuntuikin minusta olevan vähän sivujuonteilla. Paljon suuremman merkityksen tarinassa ja kirjassa sai minusta Konstantin Levin, mies, joka omasta mielestäni on kirjan mielenkiintoisin henkilö.

Tunnustan, että olin odottanut kirjan olevan toisenlainen. Annan jotenkin dramaattisempi ja ja… Vronskin jotenkin enemmän. Anna ja Vronski tuntuvat jäävän jotenkin taka-alalle ja kirjan muiden tapahtumien varjoon. Heidät vain aina välillä ”muistetaan”. Tämä ei itseäni haitannut, sillä Anna todellakaan ei hahmona minua suuremmin kiinnostanut vaan hän jäi melko mielenkiinnottomaksi. Vronskista taas en alun alkaenkaan pitänyt. Hän on minusta vain epämiellyttävä persoona.

Kirjan muut henkilöhahmot ovat enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia ja vilahtelevat tapahtumien lomassa miellyttävästi. Toisilla on merkittävämpiä rooleja ja osa taas vain käväisee näyttämöllä. On hyvä, että kirjassa on henkilö luettelo, sillä monet venäläiset nimet ja heidän tapansa puhutella samaa henkilöä useilla eri nimillä ja lempinimillä saattaa saada lukijan pään pyörälle.

Nopeatempoista tarinaa odottavalle ei Anna Kareninaa voi suositella. Tapahtumat lähtevät liikkeelle hitaasti ja läpi kirjan tahti on verkkainen. Kaikilla tuntuu olevan kovasti aikaa jäädä puhumaan milloin mistäkin ja pohtia syntyjä syviä. Verkkaisuudessa ja kuvailussa kuitenkin on jotain lumoavaa, joka saa tarttumaan kirjaan vaikka mitään ei tunnukaan tapahtuvan. Kannattaakin siis ottaa aikaa ja lueskella vaikka pari lyhyttä lukua kerralla.

Karin Slaughter: Thorn in My Side

Ilmestymisaika: 2011(ko.painos)
Kustantaja: Thomas & Mercer
ISBN: 978-1-61218-731-0
Muoto: Kindle e-kirja

*It could have been just any night, and they could have just been any two brothers--but it wasn't, and they weren't. The scene is an Atlanta bar. The music is loud and the dance floor is packed. The good-looking brother picks up a girl. But when dark deeds ensue out in the parking lot, what happens next can only be described in two words: vintage Slaughter. From the opening scene to the last line, Thorn in My Side is as wicked as it is entertaining--an unforgettable piece of writing from one of the most beloved storytellers working today.*



Pakko sanoa, että tässä on jälleen novelli, joka onnistuu todella yllättämään. Alkuun kaikki tuntuu täysin normaalilta. Mikäs siinä, veljekset bilettävät ja sitä rataa. Sitten Slaughter tempaisee maton lukijan jalkojen alta… Tämä yllättää ja pitää otteessaan. Kerrassaan loistava. Mainiota luettavaa vaikkapa matkalla tai jonkun raskaamman teoksen parina. Itseä jäi harmittamaan vain se, että loppu tuli liian nopeasti vastaan. Jäin kaipaamaan lisää ja haluaisin kovasti tietää, miten veljesten lopulta käy.