Pearl S. Buck: Hyvä maa

Alkuteos: The Good Earth (1931)
Suomentaja: ?
Ilmestymisaika: 1961(ko.painos)
Sivumäärä: 410
Kustantaja: WSOY
Muoto: Pokkari

*Hyvä maa luetaan Pearl S. Buckin laajan tuotannon pääteoksiin. Se ilmestyi vuonna 1931 ja palkittiin seitsemän vuotta myöhemmin Nobelin palkinnolla. Teos on käännetty kaikille sivistyskielille, siitä on tehty näyttämösovituksia ja elokuva.

Mahtava eepos köyhän kiinalaisen talonpojan kohtalosta.*



Kirjasta huomaa kirjailijan rakkauden ja perehtyneisyyden Kiinaan ja sen kulttuuriin. Kerronta on rikasta ja kuvailevaa, todella elävän tuntuista. Nykylukija huomaa osittain ihailevansa kaikkea samalla, kun osa ahdistaa. Miten niinkin mahtava kulttuuri on voinut kohdella naisia niin eriarvoisessa asemassa kuin Kiina? Pahaa tekee se, että lopultakaan tapahtumat eivät ole niin kovin kaukana menneisyydessä. Kiintoisaa on myös nähdä, miten päähenkilön omien poikien ajatukset ja arvot ovat eroavia hänen omistaan. Miten nopeasti ihminen vieraantuukaan juuriltaan.

J.K. Rowling: Paikka Vapaana

Alkuteos: The Casual Vacancy (2012)

Suomentaja: Ilkka Rekiaro

Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)

Sivumäärä: 543

Kustantaja: Otava

ISBN: 978-951-1-27051-5

Muoto: Kirja

*Kun Barry Fairbrother lyyhistyy hengettömänä golfklubin pihaan, Pagfordin pikkukaupunki menee sekaisin. Pidetyn ja toimeliaan paikallisvaltuutetun kuolemaa suree moni, mutta Barryn poismeno herättää myös levottomuutta. Valtuustossa on paikka vapaana - kuka siihen istuu?

Romaani marssittaa lukijan eteen suuren joukon kaupunkilaisia: nuoria ja vanhoja, onnellisia ja onnettomia, konservatiivisia ja uudistusmielisiä, kaunaisia ja hyväntahtoisia. Jokaisella on ollut jokin yhteys Barryyn. Yhden miehen ympärille kutoutuu aikeiden, haaveiden, menestysten ja salaisuuksien tiheä verkosto.

Paikka vapaana on mestarillisen tarinankertojan runsas, todenmakuinen ja viihdyttävän ilkikurinen romaani, josta jokainen meistä voi tunnistaa itsensä ja naapurinsa.*

Rowling tosiaan tuo eteen sekalaisen joukon henkilöhahmoja, joista toiset ovat kiinnostavampia kuin toiset. Osasta pitää, osasta ei niinkään. Aivan kuin naapurustossa. Kirjan henki on hyvä ja tunnelma todellinen. Ihan kuin oikeassa pikkukaupungissa, jossa kaikki liittyy tavalla tai toisella kaikkeen ja jokainen tuntee toisensa. Vai tunteeko? Vaikka sitä kuvittelisi, niin aina ei ole niin. Salaisuudet kuoriutuvat kerros kerrokselta ja uusia ja yllättäviäkin asioita paljastuu.

Koska hahmoja on niin paljon, ei lukija todellakaan pääse pitkästymään. Tapahtumat etenevät vauhdilla ja käänteet eivät aina mene niin kuin saattaisi odottaa. Ehkä jotku hahmoista jäävät vähän turhan etäisiksi tässä värikkäässä kaartissa.

Juonellisesti kirja on hauska ja miellyttävä. Tapahtumat väliin piristävät ja väliin saavat lähes kiukustumaan. Sitä huomaa elävänsä mukana. Kirja vain tuntuu loppuvan kesken. Vain osa hahmojen tarinoista saa selkeän “lopun”. Vain osa kirjassa esitetyistä asioista todella tapahtuu ja osa jää vain roikkumaan. Tämä jäi itseäni ärsyttämään etenkin kun lähes kaikkien itselleni tärkeiden henkilöiden loppu jäi aika avoimeksi. Olisin todellakin halunnut tietää tarkemmin joidenkin hahmojen kohtaloista. Ei noin avoin loppu kuitenkaan kirjaa pilaa, se on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. On se sentään niin erilainen kuin Potterit.

Nadire Mater: Mehmedin kirja

Alkuteos: Mehmedin Kitabi (1998)

Suomentaja: Tuula Kojo

Ilmestymisaika: 2002 (ko.painos)

Sivumäärä: 378

Kustantaja: LIKE

ISBN: 951-578-852-8
Muoto: Pokkari

*"Olin aina ollut utelias ja ihmetellyt, mikä niitä niin kutsuttuja terroristeja oikein vaivaa." Sotamies Mehmed

"Vuodesta 1984 lähtien noin 2, 5 miljoonaa nuorta miestä on suorittanut asepalveluksensa Turkin kaakkoisella poikkeustila-alueella. Kun mukaan lasketaan heidän perheensä, sota on koskettanut 15 miljoonaa ihmistä. Ja tuttavat mukaan luettuna voi sanoa, että yli puolet turkkilaista on ehtinyt tulla tutuksi sodan kanssa. Eikä siihen laskutoimituksiakaan tarvita." Nadire Mater

Toimittaja Nadire Mater haastatteli 42 turkkilaismiestä, entistä sotilasta. He kertoivat raastavia tarinoita Turkissa riehuvasta sisällissodasta, sodasta kurdisissejä vastaan. "Mehmed" on Turkin "Matti Meikäläinen" - yhden sotamies Mehmedin tarina voisi olla kenen tahansa sotilaan.

Mater on koko aikuisikänsä taistellut ihmisoikeus- ja sananvapausasioiden puolesta. Hänet on pidätetty useita kertoja. Mehmedin kirja on käännetty mm. saksaksi, italiaksi ja kreikaksi.

Turkin kustantajien järjestö valitsi Materin vuoden 1999 kirjailijaksi ja Human Rights Watch on myöntänyt hänelle Toimittajien ihmisoikeuspalkinnon.*

Osa tarinoista on kauniita, osa raakoja ja rumia. Kaikki ne ovat rehellisiä. Osassa kerrotaan menetyksistä, osa jopa tuntuu riemuitsevan. Kaikilla on omanlaisensa suhtautuminen armeijaan ja poliittiseen tilanteeseen. Jotenkin kammottavaa ajatella, että tarinat ovat tosia...

Tämä on ehdottomasti raskasta luettavaa. Kannattaa lukea tarina tai pari kerrallaan ja mielellään pitää toista, keveämpää ja iloisempaa kirjaa rinnalla. Yksittäin luettuna ihan liian painava.

Sue Grafton: M is for Malice

Alkuteos: 1996 (ilm.)

Ilmestymisaika: 1997 (ko.painos)

Sivumäärä: 372

Kustantaja: Pan Books

ISBN: 0-330-34876-0

Muoto: Pokkari

Sarjamerkintä: Kinsey Millhone -mysteerit

*M is for Malek Construction, the $40 million company that grew out of modest soil to become one of the big three in California.

M is for the Malek family: four sons now nearing middle age who stands to inherit a fortune - four men with very different temperaments and needs, linked only by blood and money. Eighteen years ago, one of them - angry, troubled and in trouble - went missing.

M is for Millhone, now hired to trace that missing black sleep brother.

And, in brutal consequence, M is for murder...*

Jälleen kerran joudun ihmettelemään sitä, miten tehokkaasti Grafton sieppaa lukijan mukaansa. Tarina on kiinnostava, samoin henkilöhahmot. Joihinkin heistä rakastuu ja toisiin taas vihastuu. Itse tosin inhosin osaa juonesta sen tietyn epäoikeudenmukaisuuden takia. Olisin niin halunnut tarinan menevän toisin vaikkakin näin kokonaisuus säilyykin eheämpänä ja on tyyliltään kirjailijalle uskollinen.

Kinsey selvittää tapausta omaan ihastuttavan tyyliinsä, nauttii hyvästä viinistä ja ruuasta sekä koettaa selvitä ihmissuhdeongelmistaan ja äskettäin elämäänsä ilmaantuneista sukulaisista. Päivät etenevät painollaan ja kaikessa on realistisuuden tuntu. Sitä vain yksinkertaisesti haluaa lisää ja silti samalla toivoisi ettei kirja loppuisi ihan vielä. Kaikki avaimet annetaan lukijalle vihjaillen ja sopivissa tilaisuuksissa ja silti loppu saattaa todella onnistua yllättämään.

Diane Guest: Unissa kävelijä

Alkuteos: The Nightwalker (1993)
Suomentaja: Heikki Sarkkila
Ilmestymisaika: 1994 (ko.painos)
Sivumäärä: 240
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 951-611-684-1
Muoto: Pokkari

*Kylmä kirkas kuunvalo ja Clairemontin upea kartano tuovat Gillian Norlundin mieleen kauhistuttavia muistoja: täällä hänen äitinsä kohtasi väkivaltaisen kuoleman ja hän itse joutui karkoitetuksi perheestään. Nyt vuosien jälkeen hän on palannut; ja jälleen jotain uhkaavaa leijuu ilmassa. Kenen vuoro on kuolla nyt?*


Perinteinen ja kuivan puiseva kirja, jonka juoni on aivan liian itsestään selvä ja läpinäkyvä. Ilkeyksien aiheuttajan ja hänen motiivinsa pystyy päättelemään jo alussa. Lopullisesti kirjan juonen kiinnostavuuden kuitenkin tässä tapauksessa pilaa mielestäni siihen tuotu yliluonnollinen aspekti. Kun vielä henkilöhahmot ovat aika karikatyyriset ja pinnalliset, niin on sanottava, ettei kyseessä ole mikään suuri lukukokemus. Kirjan hahmoihin ei synny nimittäin minkäänlaista tunnesidettä. On jokseenkin yhdentekevää mitä heille tapahtuu. Gillianin lapset ovat jopa ärsyttäviä siinä määrin, että heille miltei toivoisi tapahtuvan jotain. Lukihan tämän kyllä, mutten silti suuremmin suosittelisi.

William Shakespeare: Othello

Alkuteos: Othello (1603 tai 1604)
Suomentaja: Yrjö Jylhä
Ilmestymisaika: 2002 (ko.painos)
Sivumäärä: 150
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-1-17750-8
Muoto: Kirja

*Maailmankirjallisuuden merkittävimmän näytelmäkirjailijan William Shakespearen (1564-1616) Othello on suuri klassinen tragedia Venetsian tasavallan afrikkalaisesta sotapäälliköstä, joka mustasukkaisuuden riivaamana surmaa vaimonsa Desdemonan.*



En ole kauheammin lukenut näytelmiä, ja siksi Othello olikin mielenkiintoinen kokeilu. Vaikka suomennoskin on selvästi vanhanaikaisempaan runomittaan tehty, ottaa tarina kuitenkin helposti valtaansa. Se on mielenkiintoinen ja kutkuttava, joskin henkilöhahmot ovat todella karikatyyrisiä ja jossain määrin jopa epäuskottavia. Ainakin minusta tuntuu naurettavalta miten nopeasti kaikki valheet uskotaan ja miten uskottavinkaan puolustus ei muka onnistu poistamaan epäilyksiä. Tapahtumat kuitenkin etenevät sellaisella vauhdilla, ettei kovin pitkiin selityksiin jäisikään aikaa. Mikä lieneekin näytelmien pieniä ongelmia.

Näytelmässä on mukana Eino Krohnin kirjoittama esipuhe, jonka lukemisen suosittelen kyllä jättämään väliin. Tai sitten se kannattaa lukea vasta itse näytelmän lukemisen jälkeen. Jos nimittäin Othellon juoni ei ole lukijalle ennestään tuttu, paljastaa tuo esipuhe aivan liikaa itse näytelmästä, jolloin lukijalle ei jää juuri mitään yllätyksiä itse lukemiseen.

Gavriil Trojepolski: Bim Mustakorva

Alkuteos: Белый Бим черное ухо (1971)
Suomentaja: Lidia Iranto
Ilmestymisaika: 1978 (ko.painos)
Sivumäärä: 250
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-643-118-6
Muoto: Kirja

*Urhea, viisas, rakastettava Bim. Venäläinen kertomus koirasta, joka etsii isäntäänsä viimeiseen asti.

Bim mustakorva on kauneimpia tarinoita ihmisen ja koiran rakkaudesta, harvinaisen lämmön sävyttämä kirja, joka vetoaa jokaisen koiranystävän mieleen. Se valloittaa myös hyvän kirjan ystävän. Kertomus hyvän ja pahan kamppailusta, oikeudenmukaisuudesta ja vääryydestä on ilmaus syvästä elämänkokemuksesta, ihmistuntemuksesta ja kypsyydestä.*



Tämä kirja kosketti ja tarina on kaunis ja liikuttava. Se on kirjoitettu lämminhenkisesti ja mukaansa tempaavasti. Kuin huomaamatta havaitsee lukija jännittävänsä miten Bimin käy ja mitä koettelemuksia hänellä vielä onkaan edessään. Tämä on myös eräänlainen kasvutarina, jossa nuoret pojat löytävät ystävyyden ja alkavat kulkemaan omaa tietään. Tietä, jolle Bim on heidät ohjannut. Tämä on tarina siitä, miten ihminen ja koira voivat ystävyydellään vaikuttaa toisiinsa. Samalla se on kiinnostava kuvaus neuvostolaisesta elämästä koiran näkövinkkelistä.