Suomentaja: Ilkka Rekiaro
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 543
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-27051-5
Muoto: Kirja
*Kun Barry Fairbrother lyyhistyy hengettömänä golfklubin pihaan, Pagfordin pikkukaupunki menee sekaisin. Pidetyn ja toimeliaan paikallisvaltuutetun kuolemaa suree moni, mutta Barryn poismeno herättää myös levottomuutta. Valtuustossa on paikka vapaana - kuka siihen istuu?
Romaani marssittaa lukijan eteen suuren joukon kaupunkilaisia: nuoria ja vanhoja, onnellisia ja onnettomia, konservatiivisia ja uudistusmielisiä, kaunaisia ja hyväntahtoisia. Jokaisella on ollut jokin yhteys Barryyn. Yhden miehen ympärille kutoutuu aikeiden, haaveiden, menestysten ja salaisuuksien tiheä verkosto.
Paikka vapaana on mestarillisen tarinankertojan runsas, todenmakuinen ja viihdyttävän ilkikurinen romaani, josta jokainen meistä voi tunnistaa itsensä ja naapurinsa.*
Rowling tosiaan tuo eteen sekalaisen joukon henkilöhahmoja, joista toiset ovat kiinnostavampia kuin toiset. Osasta pitää, osasta ei niinkään. Aivan kuin naapurustossa. Kirjan henki on hyvä ja tunnelma todellinen. Ihan kuin oikeassa pikkukaupungissa, jossa kaikki liittyy tavalla tai toisella kaikkeen ja jokainen tuntee toisensa. Vai tunteeko? Vaikka sitä kuvittelisi, niin aina ei ole niin. Salaisuudet kuoriutuvat kerros kerrokselta ja uusia ja yllättäviäkin asioita paljastuu.
Koska hahmoja on niin paljon, ei lukija todellakaan pääse pitkästymään. Tapahtumat etenevät vauhdilla ja käänteet eivät aina mene niin kuin saattaisi odottaa. Ehkä jotku hahmoista jäävät vähän turhan etäisiksi tässä värikkäässä kaartissa.
Juonellisesti kirja on hauska ja miellyttävä. Tapahtumat väliin piristävät ja väliin saavat lähes kiukustumaan. Sitä huomaa elävänsä mukana. Kirja vain tuntuu loppuvan kesken. Vain osa hahmojen tarinoista saa selkeän “lopun”. Vain osa kirjassa esitetyistä asioista todella tapahtuu ja osa jää vain roikkumaan. Tämä jäi itseäni ärsyttämään etenkin kun lähes kaikkien itselleni tärkeiden henkilöiden loppu jäi aika avoimeksi. Olisin todellakin halunnut tietää tarkemmin joidenkin hahmojen kohtaloista. Ei noin avoin loppu kuitenkaan kirjaa pilaa, se on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. On se sentään niin erilainen kuin Potterit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti