Philippe Claudel: Harmaat sielut

Alkuteos: Les âmes grises (2003)
Suomentaja: Ville Keynäs
Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)
Sivumäärä: 215
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-22247-7
Muoto: Pokkari

*Sinä joulukuisena sotatalven päivänä 1917, jolloin Belle de Jourin pieni ruumis nostettiin joesta, elämä ranskalaisessa pikkukaupungissa tuntui pysähtyneen. Oli kuin tykitkin olisivat olleet jäässä. Vain tuomari Mierckin katseessa oli riemua. Lopultakin hänellä oli rikos käsiteltävänään.

Ranskalaisen Philippe Claudelin (s.1962) kaunis, surumielinen tarina totuuden etsinnästä ja menetyksen kohtaamisesta sai arvostetun Prix Renaudot -palkinnon vuonna 2003. Yli kahdellekymmenelle kielelle käännetyn romaanin pohjalta on tehty myös elokuva*



Takakansi johdattaa melkoisesti harhaan. Itse odotin kunnollista murhan tutkimista, kuulusteluja ja johtolankojen etsimistä. Sellaista ei todellakaan ollut luvassa. Sen sijaan kohtasin tarinan, jossa vanha poliisimies kertoo noista kaukaisista ja menneistä tapahtumista vähän sikinsokisessa järjestyksessä. Väliin hän kertoo mitä tapahtui ja miksi, väliin taas siitä, kuinka hän oikein alkujaan kuulikaan tiedot, jotka nyt viimein vuosikymmeniä myöhemmin paljastaa.

Teoksen tunnelma on kaunis, koskettava. Tapahtumissa ja ajassa hyppelehtiminen häiritsee hieman, mutta ei kuitenkaan liikaa. Osa tapahtumista  on liikuttavia, osa taas omiaan kuvaamaan sota-ajan julmuutta ja sitä, miten viranomaiset vain haluavat asiat ratkaistuksi keinoja kaihtamatta. Kertomuksensa lomassa poliisimies tulee avanneeksi oman sielunsa ja sen haavoittuneisuuden.

Kiintoisa, ajatuksia herättävä kirja. Kuinka itse olisimme toimineet? Syyttäneet vai puolustaneet? Voiko joskus olla parempi toimia väärin kuin oikein? Etenkin, jos on poikkeusaika?

Steve Alten: Mayojen testamentti

Alkuteos: Domain (2001)
Suomentaja: Laura Beck
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 428
Kustantaja: Bazar
ISBN: 978-952-5637-73-1
Muoto: Pokkari
Sarja: trilogian 1. osa

*Arkeologi Julius Gabriel on tutkinut mayojen ennustusta vuosikymmenten ajan. Hän on saanut selville, että maapallolle on jätetty ohjeet ihmiskunnan pelastamiseksi. Tässä palapelissä yhdistyvät Kukulcánin pyramidi, Stonehenge, Gizan pyramidit, Angkor Watin temppeli, Nazcan autiomaan piirrokset ja Piri Reisin kartta. Julius Gabriel kuitenkin kuolee pilkattuna ja halveksittuna ennen kuin ehtii ratkaista arvoituksen. Hänen poikansa Mick jatkaa isänsä tutkimuksia tuomiopäivän vääjäämättä lähestyessä.

Vuonna 2012 floridalaisessa vankimielisairaalassa työskentelevä psykiatri Dominique Vazquez saa vastuulleen Mick Gabrielin, paranoidin skitsofreenikon, jolla on harvinaisen korkea älykkyysosamäärä. Talvipäivänseisaus on vain muutaman kuukauden päässä...

Mayojen testamentti on täynnä toimintaa ja lopun aikojen uhkakuvia. Alten punoo mayojen ennustukseen 2000-luvun maailmanpolitiikkaa, muinaista historiaa, myyttejä, tieteellisiä teorioita ja science fictionia.*



Aluksi olin innoissani. Vanhanmaailman ihmeisiin pohjautuva mysteeri! Mikä voisi olla sen kutkuttavampi aihe? Hyvin Alten onkin hyödyntänyt historiaa, myyttejä ja tosiasioita. Ne on käytetty hyödyksi todella taitavasti. Valitettavasti vain tuo science fiction osuus tässä kirjassa meni vähän liian pitkälle minun kohdallani. Lukiessa tuli ja jälkeen jäi paljon pahempi tunne kuin silloin kun katsoin Indiana Jones -elokuvien viimeisimmän osan Kristallikallon valtakunnan. Jostain syystä en voi olla pohtimatta, olisivatko käsikirjoittajat kenties lukeneet Mayojen testamenttia inspiraatioksi?

Oli kuitenkin jännittävä lukea kirjaa, joka on kirjoitettu kymmenen vuotta ennen omia tapahtumiaan näin pari vuotta noiden oletettujen tapahtumien jälkeen. Kiintoisaa huomata, mitkä ennustuksista toteutuivat ja mitkä eivät. Onneksi moisia sotilaallisia konflikteja ei sentään ole tullut, vaikka eipä tuossa nykymaailmantilassakaan paljoa kehumista ole...

Juonellisesti kirja on hyvä. Unohdetaan vain ne peruskliseet kauniista naisesta ja komeasta älykkäästä miehestä, jotka kaiken järjen vastaisesti rakastuvat ja pistävät kampoihin pahiksille. Ei anneta niiden vaikuttaa. Kokonaisuus on kuitenkin kiintoisa ja ehyt, faktoja löytyy ja monet asiat voisivat olla tosia tai tapahtua. Aiheeseen on perehdytty. Mutta... se science fiction. Se menee yli ja kovaa. Tunnustan, että osaan innottomuudestani vaikuttaa se, että kirja on preesenssissä. En ole koskaan pitänyt siitä. Enkä näköjään pidä vieläkään. Mutta jos aihe kiinnostaa, ei sen kannata antaa häiritä. Vauhtia ja erilaisia tilanteita kyllä riittää. Joskin ehkä kaikkein herkimmät lukijat eivät pidä kaikista Lovecraft-maisista kauhukohdista ja epäinhimillisistä tavoista kuolla. Sen verran ikäviä nuo tuomionpäivää enteilevät tapahtumat välistä ovat.

Monet varmaan pitävät tästä kirjasta ja nauttivat. Itselle kuitenkin jäi ennakko-odotuksista huolimatta vähäsen pettynyt olo.

Anne Holt: Kuoleman kasvot

Alkuteokset: Blind gudinne (1993) ja Salige er de som tørster... (1994)
Suomentaja: Katariina Savolainen
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 564
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 978-951-20-9146-1
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Hanne Wilhelmsen -dekkarit 1 ja 2 yhteispainoksena

*Hanne Wilhelmsen, päähenkilö Anne Holtin seitsemässä dekkarissa, on särmikäs ja kiehtova hahmo. Vaaleanpunaisella Harrikalla ajava ylikonstaapeli varjelee yksityisyyttään eikä mielellään kerro elämästään edes lähimmälle kollegalleen, karhumaiselle ylikonstaapelille Billy T:lle. Poliisina Hanne on älykäs ja piinkova ammattilainen, joka uskaltaa kohdata avoimesti rankimmatkin rikokset ja yhteiskunnan nurjatkin puolet.

Sokea jumalatar (im. suomeksi ensimmäisen kerran 1998)
Huumepiireissä tapahtunut murha johtaa Hanne Wilhelmsenin selvittämään murhavyyhteä, joka paljastaa armotta yhteiskunnan ylimmän portaan mädännäisyyden.

Vereen kirjoitettu (ilm. suomeksi ensimmäisen kerran 1999)
Oslon laitamilta löytyy ulkorakennus, joka on kauttaaltaan veressä. Ruumista ei kuitenkaan löydy mistään, ainoastaan talon seinään verellä tuhrittu salaperäinen numerokoodi. Jäljet johtavat mitä yllättävimmille tahoille...*



Persoonallisesti ja mielenkiintoisesti kirjoitettuja dekkareita, joiden tyyli on hieman erilainen kuin se, mihin suomalaiset lukijat ovat tottuneet. Vauhti ja tutkimukset ovat ihan eriluokkaa. Se ei kuitenkaan ainakaan itseäni kummemmin haitannut, vaikka tunnustaudunkin ehkä enemmän perinteisen tyylin ystäväksi. Jännittävää on se, että poiketen monista dekkareista murhat ainakin näissä kahdessa kirjassa linkitetään johonkin toiseen rikokseen.

Henkilöhahmot ovat sinällään kiinnostavia, joskin itselle jäi hieman pintapuolinen kuva heistä. Ihan kuin he olisivat paperikuvia tai heidät olisi sivelty jollain aineella, joka estää tarttumasta heihin. Vähitellen kuitenkin heistä ripautellaan tietoja, vähän kuin palkintoina. Olisiko sitten niin, että kerrokset paljastuisivat vähitellen kirja kirjalta? Sarjassahan on kuitenkin seitsemän kirjaa. Isoa plussaa mielestäni on se, että naispoliisi kerrankin on persoonallisempi ja erikoisempi tapaus, vaikkakin kamppailee nyky-yhteiskunnan ennakkoluulojen kanssa.

Sokea jumalatar on mielestäni hyvä avaus sarjalle. Juoni on kiinnostava, vaikka kuten sanoinkin, välistä tuntuu siltä kuin tutkimuksia ei tehtäisi ollenkaan vaan kaikki lähes seisoo. Kuitenkin on kiinnostavaa kurkistaa norjalaiseen oikeusjärjestelmään ja sen toimintatapoihin.  Joissain kohtia ehkä huumepuolen jutut tuntuvat vähän pitkästyttäviltä.

Vereen kirjoitettu on paljon nopeatempoisempi ja ehkä jotenkin eheämpikin kokonaisuus. Lukija kestää tapahtumissa paremmin perillä ja saa mukavasti syvyyttä lisää hahmoihin. Olkoonkin, että vähän tuntuu uskomattomalta se miten miltei kaikki tärkeät naiset tuntuvat olevan todella salaisia ja sulkeutuneita yksityiselämänsä suhteen. Yhden rikoksen uhri ja tämän isä saavat merkittävää huomiota osakseen ja heidän toimistaan on miellyttävä lukea.

Ken Follett: Winter of the World

Alkuteos: 2012 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 915
Kustantaja: Pan Books
ISBN: 978-1-4472-3113-4
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: The Century -trilogian 2. osa

*Five linked families live out their destinies as the world is shaken by tyranny and war in the mid-twentieth century.

Berlin in 1933 is in upheaval. Eleven-year-old Carla von Ulrich struggles to understand the tensions disrupting her family as Hitler strengthens his grip on Germany. Many are resolved to oppose Hitler's brutal regime - but are they willing to ho so far as to betray their country? Such people are closely watched by Volodya, a Russian with a bright future in Red Army Intelligence.

At Cambridge, Lloyd Williams is irresistibly drawn to dazzling American socialite Daisy Peshkov, who represents everything his left-wing family despise. But Daisy is more interested in aristocratic Boy Fitzherbert - amateur pilot, party lover and leading light of the British Union of Fascists.

In this spellbinding epic, the international clash of military power and personal beliefs will sweep over the world, from Cable Street in London's East End to Pearl Harbor in Hawaii, from Spain to Stalingrad, from Dresden to Hiroshima.*



Follettin kirja on vaikuttava ja todella mukaansa tempaava teos. Historiaan on paneuduttu - mukana on todellista historiaa ja realistisuuden tuntua. Lukija huomaa helposti olevansa mukana tapahtumissa, elävänsä niissä. Kuvitteellisetkin tapahtumat ovat sellaisia, että ne todella ovat voineet tapahtua. Todellisten hahmojen sanomat joko tosia tai sellaista, mitä he olisivat voineet sanoa. Joskus miltei toivoo, että lukisi pelkkää fiktiota, sillä osa tapahtumista on todella julmia.

Sarjan toisessa osassa seurataan pääasiassa ensimmäisen osan päähenkilöiden lapsia ja heidän tekemisiään. Vanhemmat, vaikka vaikuttavatkin enemmän tai vähemmän tapahtumiin, ovat selvästikin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta enemmän taka-alalla. Uudelle sukupolvelle annetaan tilaa vaikka aluksi saattaakin vaikuttaa siltä, etteivät omenat olisi pudonneet kovin kauaksi puusta. Kirjan edetessä lukija huomaa kuitenkin, etteivät lapset sittenkään ole täysin toisintoja vanhemmistaan vaan heillä on selvästikin omat luonteensa, tavoitteensa ja unelmansa.

Kirja ottaa omakseen, joten yli 900 sivuinen opus ei todellakaan tuntunut liian paksulta, muuta kuin ranteille. Tämä kirja kannattaakin lukea niin, että sen saa pidettyä sylissä, on se sen verran painava. Nyt en sitten voikaan muuta tehdä kuin odottaa sarjan viimeistä osaa Edge of Eternityä, jonka on tarkoitus ilmestyä syksyllä 2014. Saa nähdä miten nopeasti se ilmestyy Suomeen luettavaksi.

Kaari Utrio: Pirkkalan pyhät pihlajat

Alkuteos: 1976 (ilm.)
Ilmestymisaika: 1977 (ko.painos)
Sivumäärä: 254
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-643-101-1
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: Halvast-sarjan 1. kirja

*Pirkkalaispäällikkö Tuomas Haukka on levoton. Kotikartano Hämeessä pyhien pihlajien katveessa tukahduttaa. Jossain kaukana kutsuu uusi aikakausi, koko avara maailma. Hän uskoo tavoittaneensa onnen, kun kauppamatkalla Turussa sokaistuu ylhäisen neito Aleidisin kauneudesta.

Mutta hän ei aavista että neitoa painaa kirous, joka on vähällä viedä tuhoon heidät molemmat.

Vasta tuskallisen rakkauden ja monen vaikean vaiheen jälkeen hän löytää oman tiensä ja oman naisensa, komean ja voimakasluonteisen Barbaran.*



Utrion kirja etenee viidessä eri jaksossa, joissa jokaisessa on oma kertojansa. Pääsemme seuraamaan elämää niin raajarikon Filippan, luostarissa kasvaneen Aleidiksen, ritari Kaarlen, piispantyttär Barbaran kuin viimein itse Tuomas Haukan kautta. Jokaisella heistä on hieman oma tapansa suhtautua asioihin ja toisista paljastuu uusia asioita aina eri kertojan ollessa vuorossa.

Tavallaan tapahtumat etenevät aikajärjestyksessä, vaikka välillä palataankin johonkin aikaisempaan tai kaukaisempaankin tapahtumaan. Ajan vaihtelut eivät ole aina kaikkein selvimpiä, mutta kyllä niissä mukana kestää.

Jälleen kerran Utrio on panostanut vahvasti historiaan, tapoihin ja naisen asemaan. Hienoa kuvausta maamme historiasta ja sen vaiheista. Mukava aloitus Halvast-sarjalle, jota olen kyllä lukenut vähän sikinsokisessa järjestyksessä.

Kelley Armstrong: Waking the Witch

Alkuteos:  2010 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 325
Kustantaja: Orbit
ISBN: 978-1-84149-806-5
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Women of the Otherworld -sarjan 12. kirja

*When three young women are found dead - apparent victims of ritual murder - the small, fading town of Columbus is shaken to its core. But things are about to turn even more strange and sinister...

Private investigator Savannah Levine can handle 'strange and sinister'. As the daughter of a black witch, she has a lot of power running through her veins, and she's not afraid to use it. But her arrival in town has not gone unnoticed. Savannah may think she's tracking down a murderer, but could she be the killer's next target?*



Periaatteessa sarjan kirjoja voi lukea yksittäisinä teoksina, mutta jonkin verran viitteitä aikaisempiin tapahtumiin on, joten jos tämän sarjan kirjoista haluaa saada kaiken mahdollisen irti, kannattaa aloittaa aivan alusta ja edetä järjestyksessä. Jotkut ratkaisuihin liittyvät vinkit ja tapahtumat eivät nimittäin välttämättä aukea, jos ei tiedä hahmojen historiaa.

Jos tuota pientä seikkaa ei oteta huomioon, niin kirjan juoni on melko mukiinsa menevä. Ehkä hieman liikaa tätä "olen suurta ja mahtavaa sukua ja vielä nätti ja rikas" ja ehkä Savannahin perään erilailla suhtautuvat miehet ovat vähän liian itsestään selviä, mutta... Kaikeksi onneksi kirja on kirjoitettu viihdyttävästi ja sen seurassa viettää aikaa mukavasti tuskastumatta kuitenkaan juonen tai hahmojen perus kliseisiin. Erittäin miellyttävää kesäistä luettavaa, johon ei tarvitse turhan paljoa panostaa.

Se, minkä takia itse tartuin tähän alkujaan ja mikä on ehdottomasti kirjan ja koko sarjan plussaa, ovat yliluonnolliset, supernaturaalit, asiat. Kirjassa vilisee noitia, puolidemoneja ja muita maagisia olentoja, jotka koettavat elää ihmisten rinnalla herättämättä huomiota. Supernaturaaleja tapauksia tutkiva etsivätoimisto on minusta ainakin ajatuksellisesti hauska ja toimii ainakin melko hyvin. Loitsut siellä ja toiset täällä antaa kyllä oman mausteensa perinteiseen etsivän työhön.

Kun ottaa tuon taikuuselementin ja kirjan tyylin huomioon, ei ehkä kaikkein vannoutuneimpien dekkarien ystävien kannata koettaa tätä. Mutta avomielisemmille ja ainakin vähän nuoremmille naisille uskoisin koko sarjan uppoavan aika helposti.

Agatha Christie: Kuolleen miehen huvimaja

Alkuteos: Dead Man’s Folly (1956)
Suomentaja: Anna-Liisa Laine
Ilmestymisaika: 1982 (ko.painos)
Sivumäärä: 202
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-06668-0
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: 27. Hercule Poirot –kirja

*Nasse Housessa vietetään juhlaa. Parisataa vierasta, ohjelma ennennäkemättömän vetävä ja erikoinen. Päänumerona on näet murhaajanetsintäleikki! Kaikkea se rahvaanomainen rahapohatta sir George Stubbs keksiikin – vai keksikö sen joku muu? Hänen tehokas sihteerinsä vai arkkitehtinsä, kartanon entisen omistajan nukkavieru leski vai paikalliset puuhaihmiset. Tuskin kuitenkaan eksoottisen kaunis lady Stubbs, joka sopisi paremmin Diorin mannekiiniksi kuin kartanon emännäksi. Hänen suuren hattunsa alla näyttää todellakin olevan muutama ruuvi löysällä. Karmean leikin järjestäjäksi palkataan dekkarikirjailija Ariadne Oliver, terävä nainen, joka vaistoaa ettei kaikki ole kohdallaan. Hän hälyttää paikalle pikavauhtia vanhan ystävänsä Hercule Poirotin. Juhlan vetonaulaksi, palkinnon jakajaksi – ja oikean murhaajan paljastajaksi.*



Erittäin mukaansatempaavaa Christietä. Itse lukaisin koko kirjan parilta istumalta. Kerralla olisi muuten mennyt, mutta avokki komensi nukkumaan kesken kaiken. Mistä hänelle kuitenkin kiitos. Aivan parasta kesälukemista!

Christie on jälleen kerran punonut kiehtovan juonen, jossa kaikki ei ole sitä, miltä se ensin näyttää. Poirotia, poliisia ja lukijaa pyöritetään suuntaan jos toiseenkin. Oman ihanan lisänsä sekamelskaan antaa Ariadne Oliver, joka on loistava villeine ideoineen hämmentämään soppaa entisestään. Kuitenkin totuttuun ja taattuun tapaan kaikki ratkaisun avaimet ovat lukijan löydettävissä. Ne vain on piilotettu erittäin hyvin.