Susie Moloney: Sateen aika

Alkuteos: A Dry Spell (1997)
Suomentaja: Ilkka Äärelä ja Ulla Selkälä
Ilmestymisaika: 1998 (ko.painos)
Sivumäärä: 383
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-22534-7
Muoto: Kirja

*Aavalla preerialla sijaitseva Goodlansin kaupunki on ollut mainio paikka maan viljelemiseen ja lasten kasvattamiseen. Nyt olot ovat muuttuneet traagisesti. Neljään vuoteen ei ole satanut pisaraakaan. Vauraat sukutilat ovat vaarassa joutua vasaran alle. Uhkan tuntua lisäävät kauhistuttavat tuhopoltot ja mystiset tapahtumat.

Tähän maisemaan saapuu hippikulkurilta näyttävä Tom Keatley, mies jota sanotaan sateentekijäksi. Hänet on hälyttänyt paikalle Karen Grange, pankinjohtaja, joka ei tiedä enää muuta keinoa kuolevan kaupungin pelastamiseksi. Ulospäin tyylikäs ja varautunut Karen ja rento, naisten katseita keräävä Tom eivät tunnu sopivan työpariksi, mutta heillä on enemmän yhteistä kuin arvaavatkaan.

Liittolaiset ryhtyvät yhdessä tutkimaan kaupungin arvoituksia, mutta huomaavat olevansa herkulesmaisen tehtävän edessä. Vastustajana on jotain ihmistä suurempaa.*



Tässä kirja, jossa on jotain Stephen King-maista, mutta selvästi naisellisella kosketuksella. Tapahtumissa on samaa mystistä selittämättömyyttä, joka kuitenkin samalla tuntuu ihan ymmärrettävältä ja loogiselta kuin mitä Kingin kirjoissa. Kuitenkin hahmoihin ja heidän välisiinsä suhteisiin on paneuduttu selvästi naisellisemmalla otteella. Perhesuhteita ja pientä romantiikkaa on luvassa.

Moloneyn tyyli kirjoittaa on rento ja miellyttävä lukea. Tapahtumissa kestää yleensä helposti mukana. Ehkä pientä miinusta antaisin liian monista henkilöhahmoista ja tapahtumista jotka tapahtuvat miltei kokoajan päällekkäin ja välistä niiden järjestys saattaa olla melko hyppivä. Ehkä aavistuksen liikaa pompottelua sinne ja tänne.

Koska hahmoja on niin iso liuta, jää suurin osa heistä melko pintapuolisiksi. Ja ne pienet romanttiset jutut ovat vähän liian itsestään selviä ja tuntuvat tapahtuvan vähän liian nopeasti. Kaupungin historiasta ja sen tapahtumista olisi ihan mielellään saanut enemmänkin selville. Muuten kyllä ihan miellyttävä teos.

Sarah Dunant: Yli rajan

Alkuteos: Mapping the Edge (1999)
Suomentaja: Sirkka-Liisa Sjöblom
Ilmestymisaika: 2000 (ko.painos)
Sivumäärä: 397
Kustantaja: Book Studio
ISBN: 951-612-004-0
Muoto: Pokkari

*Eräänä päivänä Anna pakkaa kassinsa kertomatta kenellekää minne hän on menossa tai miksi hän lähtee – hän vain lupaa tulla takaisin pian.

Ihmisiä katoaa päivittäin. He vain kävelevät ovesta ulos ja muuttuvat pian numeroiksi kylmissä tilastoissa. Niillä, jotka jäävät, on edessään julma todellisuus ja pitkien jäähyväisten aika.

Kotona Annaa odottaa tämän kuusivuotias tytär Lily. Kun Annaa ei kuulukaan takaisin, hänen ystävänsä keksivät tekosyitä pitkitetylle matkalle – kunnes aikaa kuluu niin paljon, että on jo mahdollista ettei Anna koskaan enää palaakaan.

Läheisen katoaminen saa sielun verille. Ihminen jota rakastaa paljon – ja jonka luulee tuntevansa – voiko hän vain lähteä omasta tahdostaan? Vai onko kyseessä jotakin pahempaa, joku joka teki valinnan hänen puolestaan? Vastausten sijaan ainoa johon voit turvautua on mielikuvituksesi. Kovassa todellisuudessa vain unelmia.

Anna on matkalla pimeyteen. Vietelty vai kaapattu? Hän on jännittävällä eroottisella matkalla, ja toisaalla sairaan mielen fantasian uhri.

Mitä enemmän asiaa ajattelet, sitä syvemmälle uppoat mielikuvitukseen. Rajat hämärtyvät. Olet reunalla.

Anna lähtee pois. Hei hei.*



Kirja on yhtä hyppivä ja sekava kuin mitä takakansi antaa ymmärtää. Siinä eletään periaatteessa kolmessa ajassa. Toisaalla seurataan miten Annan Lily tyttärellä menee kotona Annan ystävien valvovan silmän alla. Se on todellisuutta. Kaksi muuta aikaa ovat toistensa vaihtoehtoja. Toisessa Anna tosiaan kaapataan ja toisessa hän taas on seikkailullisella matkalla miehen kanssa… Kumpaakaan näistä vaihtoehdoista ei aseteta totuudeksi. Lukija saa itse päätellä kumpaa enemmän uskoo. Vai uskooko kumpaakaan? Ja jollain jännittävän kierolla tavalla kumpaisenkin näiden vaihtoehdon langat sidotaan yhteen. Ne kumpikin olisivat voineet olla olemassa.

En oikein osaa päättää pidinkö kirjasta vai en. Se on hyvin kirjoitettu. Sitä luki mielellään. Jotenkin vain itseäni häiritsi tuo vaihtoehtojen tarjoaminen, se ettei mitään selvää ollut. Etenkin kun loppu vielä tavallaan jää auki…

F. Scott Fitzgerald: Kultahattu

Alkuteos: The Great Gatsby (1925)
Suomentaja: ?
Ilmestymisaika: 1974 (ko.painos)
Sivumäärä: 220
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-643-073-2
Muoto: Kirja

*Kultahattu on jazzin ja kieltolain, rajun 20-luvun kuuluisin kirja, ja sen tekijä F. Scott Fitzgerald on tuon ajan itseoikeutettu, tarunomainen apostoli, ”kultaisen huuman ihmelapsi”, jonka tuotanto on kokenut viime vuosina ylösnousemuksensa ja yleismaailmallisen renessanssinsa. Nuoren Hemingwayn ohella Fitzgerald onkin se kirjailija, joka rikkaimmin ja voimakkaimmin on kuvannut 20-luvun kuumeista, kimaltelevaa, mutta henkisesti tyhjää elämää.

Kultahattu – The Great Gatsby – Fitzgeraldin mestariteos, on jännittävä ja samalla sattuvan ironinen romaani rahamaailman tanssista kultaisen vasikan ympärillä. Päähenkilö, Jay Gatsby, on yhteiskunnan alimmalta portaalta hämärin keinoin suuriin rahoihin käsiksi päässyt miljoonikko. Hän tapaa kohtalonsa nuoruudenrakastettunsa, nyt onnettomassa avioliitossa elävän Daisyn hahmossa, ja tunne, joka kasvaa heidän välilleen, aiheuttaa lopulta suhteiden pelottavan kärjistymisen New Yorkin liepeille kerääntyneessä ihmisryhmässä.

Kultahattu on lajissaan hieno ja viimeistelty kuin filigraanityö, sanonta ja tyylin vivahteikkuus hipovat täydellisyyttä. Romaanin hitaanobjektiivinen kuvaus tuntuu imeneen itseensä kaiken värin, äänen ja tuoksun kuumuuttaan hehkuvasta suurkaupungista.*




Tämä on mielestäni melko kummallinen kirja. Se johtuu siitä, että tapahtumat etenevät varsin verkkaisesti ja vaikka tapahtumia ja hahmoja onkin melko paljon, jää silti tunne, ettei oikeastaan mitään tapahdukaan. Asiat vain soljuvat eteenpäin rennosti ja hyväntuulisesti. Juhlasta toiseen ja muistosta toiseen. Teksti vain tempaa mukaansa ja kuin huomaamatta sivut jäävät taakse. Siinä on jotain todellista taikaa.

Kirja on hyvä kuvaus ajan rikkaiden elämästä. Se antaa perspektiiviä, mutta ei kuitenkaan paljasta kenestäkään oikeastaan liikaa. Ja loppu on todella jotain sellaista, mitä ei ensin odottaisi. Kirjasta jää jotenkin epätodellinen olo.

Stephen King: Buick 8

Alkuteos: From a Buick 8 (2002)
Suomentaja: Ilkka Rekiaro
Ilmestymisaika: 2004 (ko.painos)
Sivumäärä: 354
Kustantaja: Tammi
ISBN: 951-31-2849-03
Muoto: Kirja

*Romaani siitä, miten kiehtovia ovat vaaralliset asiat, miten me välttämättä haluamme vastauksen kaikkeen, millaista kauhua ja millaista uskallusta tuntematon voi herättää.

Vuodesta 1979 lähtien oli Länsi-Pennsylvanian liikkuvan poliisin osasto D:n B-tallissa ollut vanha Buick Roadmaster. Konstaapelit Ennis Rafferty ja Curtis Wilcox olivat korjanneet sen talteen, kun siitä oli kadonnut kuljettaja läheisellä huoltoasemalla. Wilcox tunsi vanhat autot ja osasi epäillä, että tässä Buickissa oli jokin pahasti pielessä. Kun Rafferty katosi pari tuntia myöhemmin, Wilcox ja hänen kollegansa tiesivät jo, että auto on vaarallinen ja että siitä on paras olla hyvin hiljaa.

Vuosien mittaan autosta ja sen järjestämistä näytöksistä tuli osa poliisiaseman arkea, sen perhesalaisuus. Enimmäkseen Buick kyllä nukkui (tai siltä vaikutti), mutta nukkuessaankin se hengitti – hengitti sisään palasen tätä maailmaa, hengitti ulos palasen sitä maailmaa josta oli tullut.

Kesällä 2001 Curtis Wilcox sai surmansa virantoimituksessa, kauheassa auto-onnettomuudessa. Muutamaa kuukautta myöhemmin asemalla alkaa käydä Wilcoxin 18-vuotias poika Ned ja autella siellä kaikenlaisissa pikku hommissa. Ylikonstaapeli Sandy Dearborn tietää, että se on pojan tapa muistaa isäänsä. Eräänä päivänä Ned kurkistaa sisään B-tallin ikkunasta ja saa selville perhesalaisuuden. Kuten isänsä, hän haluaa vastauksen, ratkaisun asiaan, hinnalla millä hyvänsä. Mutta joutuuko hän maksamaan siitä liian kovan hinnan…*



Minulla oli omat ennakko-odotukseni tämän kirjan suhteen. Osittain ehkä johtuen Christinestä jonka luin aikaisemmin Kingiltä. Tällä kertaa on sanottava, että kirja ylitti ennakko-odotukseni. Se oli reilusti parempi vaikka onkin nimitten  auton mukaan.

Kirja on mielenkiintoinen ja sen hahmot värikkäitä ja kiintoisia. Heissä on miellyttävää vaihtelua ja persoonaa. He ovat yksilöitä ja onnistuvat yllättämään. Samoin kirjan juoni muutamissakin kohdissa. Tässä on sopivasti todellisuutta ja sopivasti yliluonnollista, jota kaikkea ei ihan kunnolla selitetä, mutta riittävästi kuitenkin. Mystiset asiat ovat kutkuttavia.

King on hienosti käyttänyt hyväkseen useita eri kertojia vaikka tarinaa pääasiassa kertookin Sandy. Muut kuitenkin tuovat oman hienon lisänsä ja näkökulmansa menneisiin tapahtumiin niitä kerrottaessa. Teksti nappaa mukaansa ja siinä on helppo pysyä mukana. Viihdyttävää illan rattoa, vaikka ei kyllä minulta nostattanut hiuskarvoja pystyyn.

Paulo Coelho: The Pilgrimage

Alkuteos: O diario de um Mago (1987)
Ilmestymisaika: 2005 (ko.painos)
Sivumäärä: 276
Kustantaja: HarperCollins
ISBN: 978-0-00-721470-9
Muoto: Pokkari

*On a legendary road across Spain, travelled by pilgrims of San Tiago, we find Paulo Coelho on a contemporary quest for ancient wisdom. This journey becomes a truly initiatory experience, and Paulo is transformed forever as he learns to understand the nature of truth through the simplicity of life.

The Pilgrimage has a very important place in the work of Paulo Coelho, not just because it is the first of his major books, after which came The Alchemist, but because of the complete way in which it expresses the humanity of Paulo’s philosophy and the depth of his search.

Paulo Coelho was born in Brazil and has become one of the most widely read authors in the world today. Renowned for his best-loved work The Alchemist, he has sold over 56 million books worldwide and has been translated into 59 languages. The recipient of numerous prestigious international awards, Paulo Coelho is a storyteller with the power to inspire nations and to change people’s lives.*



Matkakertomuksena Coelhon pyhiinvaellus on todella kaunis. Kirjasta välittyy hänelle tyypillinen harmonia ja magia. Se on herkkä kuvaus ihmisen matkasta ja eräästä kokemuksesta oppia itsestään jotain. Tunnelmat ja ajatukset välittyvät hyvin ja kiinnostus säilyy yllä. Coelhon matkallaan oppimat harjoitukset ovat sellaisia, että niitä voisi aivan hyvin kuvitella soveltavansa osana omaakin elämää vaikkei niiden kaikkein syvimpään ytimeen pääsisikään. Elämänohjeina ne ovat oikein hyviä. Monilla on varmastikin oppimista tästä.

Koska kirja on omaelämänkerrallinen, ei se hengi aivan sitä samaa ilmapiiriä kuin monet muut Coelhon teokset. Tässä on ripaus sellaista vakavuutta, jota ei ole toisissa. Se on kuitenkin ymmärrettävää kun otetaan huomioon miten merkittävässä asemassa tämä pyhiinvaellus on Coelholle itselleen ollut. Siihen tuleekin suhtautua vähäsen vakavammin. Ja vaikka sanonkin, että tämä on vakavampaa Coelhoa, ei se siltikään ole missään tapauksessa saarnaavaa, vaan rentous ja helppotajuisuus ovat kokoajan läsnä. Coelhon ystäville ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Ja muillekin, jotka kaipaavat hyviä elämänohjeita koskien vaikkapa sitä, miten voi oppia erottamaan oikean ratkaisun väärästä…

Taavi Soininvaara: Toinen peto

Alkuteos: 2013 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 733
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-28129-0
Muoto: Miki-kirja
Sarjamerkintä: Ratamo-sarjan 9. kirja

*Satelliittipuhelimen hakulaite hälytti erämaamökissä Pohjois-Karjalassa. Fallujan saatana John Jarvi tunnisti amerikanenglantia puhuvan esimiehensä komentaja Baranskin äänen vaivatta. Tätä puhelua hän oli odottanut, vaalinut vihaansa kuin lastaan.

Arto Ratamon paluu pitkältä sairauslomalta suojelupoliisiin ei ole pehmeä.*



Ensimmäinen kosketukseni niin Miki-kirjoihin kuin Soininvaaran teksteihin. Ja tunnustan, että kovasti pidin molemmista.

Miki-kirja on näppärä ja helppo. Se mahtuu mukavasti pieneen tilaan ja on kevyt lukea vaikka selällään sängyssä. Teksti on riittävän isoa, että vähän vanhemmankin väen on helppo sitä varmaan lukea. Ihan pienen miinuksen saa raamatunohut paperi, joka joskus tuntuu tarttuvan toisiinsa kiinni niin hanakasti, että sivuja on vaikea erottaa toisistaan. Lisää vain hyviä kirjoja tähän pieneen muotoon!

Soininvaaran trilleri itsessään on melko mukaansa tempaava tapaus. Arto Ratamo on hahmona kiintoisa ja helposti lähestyttävä, sympaattinen. Hänestä on vaikea olla pitämättä. Hänessä on särmää ja  monta kulmaa, jotka eivät kaikki paljastu aina kerralla. Myös muut kirjan hahmot ovat kiintoisia ja hyvin suunniteltuja. Tämä koskee niin "kertakäyttöhahmoja" kuin sellaisiakin, jotka matkaavat mukana kirjasta toiseen.

Juoni on vauhdikas ja hyvin suunniteltu. Siihen on helppo päästä sisälle ja se pitää otteessaan. Jännitystä ja yllättäviä tilanteita ja käänteitä on luvassa. Välillä osa tosin tuntuu melko julmalta ja raadolliselta, mutta valitettava tosiasia on, että sellaista se elämä vain välillä on. Kirja on siis myös melko realistinen. On valitettavan helppo kuvitella, että sen tapahtumat olisivat kaikki tosia. Ehkä osa valitettavasti onkin, ainakin miltei. Rehellistä ja realistista. Erittäin hyvää viihdettä.

Sylvia Nasar: A Beautiful Mind

Alkuteos: 1998 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2001 (ko.painos)
Sivumäärä: 461
Kustantaja: Faber and Faber Limited
ISBN: 0-571-21292-1
Muoto: Pokkari

*At the age of thirty-one, John Nash, mathematical genius, suffered a devastating breakdown and was diagnosed with schizophrenia. Yet after decades of leading a ghost-like exixtence, he was to re-emerge to win a Nobel Prize and world acclaim.

The inspiration for a major motion picture directed by Ron Howard, Sylvia Nasar’s award-winning biography is a drama about the mystery of the human mind, a triumph over incredible adversity, and the healing power of love.*



Tunnustan, erehdyin tarttumaan tähän nimen perusteella lukematta edes takakantta. Jos olisin tajunnut tämän olevan elämänkerta, olisi kirja saattanut jäädä poimimatta mukaan. Mutta kun kerran sen olin napannut, niin olihan se sitten lukaistava.

Elämänkertana kirja on varmaankin melko mielenkiintoinen, mutta itse en siitä suuremmin pitänyt. Tapahtumat on sijoitettu luvuittain, joissa kussakin käsitellään aina tiettyä aikaa tai ajanjaksoa taikka henkilöä. Tämä aiheuttaa jonkin verran hyppimistä, mikä hieman sotkee lukijaa. Ainakin, jos tämä ei panosta lukemansa seuraamiseen suuremmin. Kaikesta saa kuitenkin melko helposti hyvä yleiskuvan, joten tekstiä on helppo edetä.

Jotenkin odotin paljon enemmän ja dramaattisempaa tekstiä, mutta lopultahan on kyse todellisen henkilön elämästä. Sellaiseen on kyllä ihan riittävästi draamaa.