Margaret Atwood: Orjattaresi

Alkuteos: The Handmaid’s Tale (1985)

Kääntäjä: Matti Kannosto

Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)

Sivumäärä: 330

Kustantaja: Tammi

ISBN: 978-951-31-9817-6

Muoto: e-kirja (EPUB)

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2019: 11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa (16/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 8, 11, 16, 25, 32, 36 ja 38

Hyllynlämmittäjä: 5

Lukulistalta: 4

*Margaret Atwoodin Orjattaresi on vavahduttava dystopia lähitulevaisuuden Yhdysvalloista, jossa vanhatestamentilliset fundamentalistit ovat ottaneet vallan. Yhdysvalloista on tullut Gilead. Hedelmälliset naiset on alistettu nimettömiksi synnytyskoneiksi, yksikään nainen ei saa lukea eikä kirjoittaa, kaikkea valvotaan. Mutta vähitellen kapinan siemenet itävät kaikkien kastien naisissa.

Yli 30 vuotta ensijulkaisunsa jälkeen romaanin teemat vapaudesta ja naisen oikeuksista ovat nyt ajankohtaisempia kuin koskaan. Kirjaan perustuva televisiosarja on ollut maailmanlaajuinen arvostelumenestys.

Margaret Atwood (s.1939) on yksi aikamme merkittävimmistä kirjailijoista, taiturillinen sanankäyttäjä ja kriittinen näkijä, feministi ja kirjallisuuskriitikko.

Orjattaresi (engl. The Handmaid’s Tale) on tärkeä klassikko, joka on ilmestynyt alunperin vuonna 1985.*

Kirjan kerronta on koukuttavaa. Lukija tempautuu mukaan tarinaan ja jännittää yhdessä kertojan kanssa. Samalla kuitenkin itse jäin kaipaamaan lisää tietoja. Kertoja kertoo tarinaansa ja menneitä tapahtumia pätkittäin ja järjestyksessä, joka voi tuntua jopa sattumanvaraiselta. Se, mitä on tapahtunut ja miksi, jää aluksi täysin arvailujen varaan. Onneksi kirjan viimeinen luku selittää osan asioista, mutta ei kaikkia.

Lopulta tarinan kertoja jää jokseenkin kasvottomaksi. Hän on nainen, todistetusti hedelmällinen ja hän on kadottanut ystävänsä ja pelkää heidän puolestaan. Ja myös omasta puolestaan. Hän voi olla kuka tahansa. Sinä tai minä. Ja siinä on Orjattaresi voima. Personoimatta liikaa kertojaa Atwood on luonut samaistuttavan naiskertojan, jonka asemaan, tai osaksi hänen tarinaansa, lähes kuka tahansa voi kuvitella itsensä. Siksi kirja ja sen sanoma ovat edelleenkin ajankohtaisia ja ehkä jopa järkyttäviä. Orjataresi on helposti lähestyttävä klassikko, joka kuitenkin antaa rutkasti ajateltavaa.

Goscinny & Uderzo: Kultainen sirppi

Alkuteos: La serpe d’Or (1962)

Kääntäjä: Outi Walli

Kuvittaja: Albert Uderzo

Teksti: René Goscinny

Ilmestymisaika: 2005 (ko.painos)

Sivumäärä: 46

Kustantaja: Egmont kustannus

ISBN: 952-469-405-0

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Asterixin seikkailut #10

Peukku: ^^b

Huom: oikeasti 2. julkaistu Asterix-seikkailu

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 16, 18, 30, 35 ja 47

Toisessa julkaistussa Asterix-seikkailussa esiintyy ensimmäistä kertaa totuttu kaava: Asterix ja Obelix lähtevät pois kylästä suorittamaan tehtävää. Tällä kertaa se on uuden kultasirpin hakeminen tietäjälle. Parisiumissa kaksikko törmää moniin ongelmiin ja vierailee useaan kertaan paikallisessa tyrmässä. Etsinnässä siis kultainen sirppi, mutta myös sirppien valmistaja, joka sattuu olemaan Obelixin kaukainen sukulainen.

Goscinny & Uderzo: Asterix gallialainen

Alkuteos: Astérix le Gaulois (1961)

Kääntäjä: Outi Walli

Kuvittaja: Albert Uderzo

Teksti: René Goscinny

Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)

Sivumäärä: 48

Kustantaja: Egmont kustannus

ISBN: 978-952-469-881-8

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Asterixin seikkailut #18

Peukku: ^^b

Huom: oikeasti 1. julkaistu Asterix-seikkailu

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 16, 18 ja 47

Tässä ensimmäisessä Asterix-sarjakuvassa sankarimme näyttävät hieman erilaisilta kuin myöhemmissä versioissa. Esimerkiksi Obelix on merkittävästi hoikempi ja Asterixinkin ulkonäössä on eroavaisuuksia. Kaikki tutut hahmot - Idefix koiraa lukuunottamatta - löytyvät kuitenkin sarjakuvan sivuilta. Itse koenkin hieman kummallisena sen, että tämä albumi julkaistiin Suomessa vasta sarjan 18. osana. Onhan tämä selvästi suunniteltu juuri henkilöhahmojen ja maailman esittelyyn.

Asterix gallialaisessa näytetään keskeisiä henkilöitä ja keskitytään kylän ja ympäröivien roomalaisleirien välisiin ongelmiin. Tietäjä Akvavitix päätyy pulaan ja Asterix lähtee auttamaan häntä. Kaksikko saakin sitten pitää hauskaa roomalaisten kustannuksella.

Christian Jacq: Valon poika

Alkuteos: Ramses, Le Fils de la lumière (1995)

Kääntäjä: Anna-Maija Viitanen

Ilmestymisaika: 2000 (ko.painos)

Sivumäärä: 440

Kustantaja: Gummerus

ISBN: 951-20-5656-9

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Ramses #1

Peukku: q^^

Huom: Säkeet Homeroksen Iliaasta suomentanut Otto Manninen

Lukuhaaste 2019: 41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää (15/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 16, 18, 39 ja 43

Hyllynlämmittäjä: 4

*Muinaisen Egyptin historiassa yksi nimi on ylitse muiden: Ramses II, faarao, joka hallitsi yli kuusikymmentä vuotta. Ramses on vasta neljätoistavuotias nuorukainen, kun hänet tempaistaan mukaan hovin juonitteluihin. Hänen isänsä, faarao Seti I, on luonut Egyptistä maailman mahtavimman valtakunnan. Mutta kuka on hänen arvoisensa seuraaja? Hänen vanhempi poikansa, juonitteleva ja laskelmoiva Khenar, vai intohimoinen ja kuohuva Ramses?

Kaikessa hiljaisuudessa Seti vihkii nuoremman poikansa ylimaallisen tehtävän salaisuuksiin. Juonittelujen keskellä nuorukainen ei voi luottaa kuin muutamiin ystäviin: heprealaiseen opiskelutoveriinsa Moosekseen, jonka mieli on yhtä kuohuva kuin Ramsesin, sekä käärmeenlumooja Setauun ja kirjuri Ameniin…*

Sarjan ensimmäinen osa kuvaa Ramseksen elämää noin 14-vuotiaasta aina hänen isänsä Setin kuolemaan asti, jolloin nuorukainen on hieman reilu parikymppinen. Koska suhteellisen pieneen sivumäärään on mahdutettu vuosia, ei juuri mihinkään tapahtumaan keskitytä kovinkaan yksityiskohtaisesti. Ja näitä tapahtumia piisaa. On ystävyyttä, rakkautta, mustasukkaisuutta, kateutta, murhayrityksiä, mysteereihin vihkiytymistä…

Myöskään henkilöihin ei uppouduta syvällisesti, vaikka kustakin maalaillaan kohtalaisen selkeä kuva. Ilkimys on ilkimys, ahne on ahne ja oikeamielinen on oikeamielinen. Hahmoihin voi olla kuitenkin hieman hankala samaistua. Onneksi kirjan kerronta on nopeaa ja helppolukuista, turhuuksissa ei vetvota vaan asiat etenevät. Kokonaisuutena mukavaa luettavaa, joka kertoo myös egyptiläisestä kulttuurista ja tavoista. Kelpo sarjan avaus siis kyseessä.

Uderzo: Asterixin harharetket

Alkuteos: L’odyssee d’Asterix (1981)

Kääntäjä: Eija Pokkinen

Kuvittaja: Albert Uderzo

Teksti: Albert Uderzo

Ilmestymisaika: 1996 (ko.painos)

Sivumäärä: 48

Kustantaja: Helsinki Media

ISBN: 951-32-0144-9

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Asterix seikkailee #26

Peukku: ^^b

Huom: myös 26. julkaistu Asterix sarjakuva

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 16, 18, 35 ja 39

Millaiseen seikkailuun Asterix ja Obelix joutuvatkaan kun taikajuoma on loppu ja siihen tarvittavaa
ainesosaa on lähdettävä hakemaan todella kaukaa, aina Kuolleen meren rannoilta asti?
Se selviää tässä sarjakuvassa, jossa myös vinoillaan roomalaisten vakoilujärjestölle (viittaukset selvästi
James Bondiin) ja tietysti myös merirosvoille ja roomalaisille legioonille. Huumoria ja hupia.

Hergé: Tintti Afrikassa

Alkuteos: Tintin au Gongo (1931)

Kääntäjä: Heikki ja Soile Kaukoranta

Kuvittaja: Hergé

Teksti: Hergé

Ilmestymisaika: 2006 (ko.painos)

Sivumäärä: 62

Kustantaja: Otava

ISBN: 978-951-1-21410-6

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Tintin seikkailut #2

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin:1, 2, 16, 18, 39 ja 47

Tässä seikkailussa sankarit Tintti ja Milou lähtevät Afrikkaan. Heidän tarkoituksensa on tehdä sieltä reportaasi, mutta enemmän koko touhu menee metsästelyksi ja heimojen välien selvittelyyn. Virtaviivaista ja selkeää juonta ei tässä seikkailussa ole ja vasta lopussa paljastuu sekin, miksi salaperäinen mies vainoaa Tinttiä. Joitain lukijoita voinee ärsyttää se, miten Tinttiä, valkoista miestä, pidetään melkoisen ylivertaisena ja ihmeellisenä.

Nyt sentään piirtojälki ja sarjakuvan tyyli muutenkin olivat jo tuttua Tinttiä.

Mari Kujanpää: 102 askelta mummilaan

Alkuteos: 102 askelta mummilaan (2018)

Kuvittaja: Paula Mela

Teksti: Mari Kujanpää

Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)

Sivumäärä: 203

Kustantaja: Otava

ISBN: 978-951-1-32526-0

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2019: 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot (14/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 13, 16, 18 ja 35

*Lämmin tarina pojan ja mummin ystävyydestä.

Mummi tietää kaiken, vaikka on tosi vanha, tai ehkä juuri siksi hän on niin viisas. Minä käyn mummin luona monta kertaa päivässä, ja varmasti käyn vielä isonakin.

Akselilla on lyhyt matka mummin luo: hänen pitää vain juosta pihan poikki.

Mummi jaksaa aina kertoa ja lukea. Hän osaa keittää enemmän puuroa niinä aamuina, joina Akseli tulee mummilaan. Hän osaa kutoa oikeankokoiset villasukat kaikille, myös Akselin isoveljille ja -siskoille. Mutta sitten mummi alkaa unohdella asioita, pieniä ja isoja. Kukaan muu kuin Akseli ei vain tunnu huomaavan sitä.

Mari Kujanpäällä on ainutlaatuinen kuku katsoa maailmaa tarkkanäköisen lapsen silmin. Hänen romaaninsa Minä ja Muro (2009) voitti lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian ja sovitettiin näytelmäksi Kansallisteatteriin. Kehuttu Emman salainen toive ilmestyi vuonna 2016.

Paula Mela on tehnyt kirjaan sympaattisen piirroskuvituksen.*

Hieno tarina monilapsisesta perheestä, jossa pienin joutuu jo pärjäämään melkolailla yksin. Ja yksinään hän on tullut läheiseksi mummille ja siksi huomaakin asioita, jotka muilta jäävät kiireissä huomaamatta. Mukana on paljon tokaluokkalaisen havaintoja ja leikkejä, ystävyyttä ja oivalluksia.