Terhi Tarkiainen: Pure mua

Alkuteos: Pure mua (2018)

Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)

Sivumäärä: 403

Kustantaja: Tammi

ISBN: 978-952-04-0123-8

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2019: 19. Et pidä kirjan nimestä (20/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 4, 16 ja 18

*Haluaisitko sinä ihan oikean, komean vampyyrin, jolle saat tehdä mitä tahansa?

Kun Anna täyttää 30, hän saa vanhemmiltaan lahjaksi Vladin, upean vampyyrimiehen häkissä. “Jos vaikka opettelisit tällä, miten niiden miesten kanssa ollaan.” Mukana on käyttöopaskin. Mutta Anna tahtoo vain palautusosoitteen. Gradu vuoden 1918 punakapinasta saa jäädä, kun vampyyrit imaisevat Annan seikkailuun täynnä kahlittuja petoja, seksuaalisia paineita ja laastareita kaulalla.

Mitä toiselle ihmiselle saa tehdä? Entä missä ovat rajat, jos toinen ei ole ihminen? Esikoiskirjailijan villi huumori keikauttaa verenimijäperinnettä ja saa punnitsemaan yllättäviä kysymyksiä.*

Tartuin tähän kirjaan pieni epäilys mielessäni. Toimisiko vampyyrikirjallisuus vanhemmilla ja kypsemmillä sankarittarilla? No, varsin pian käy selville, ettei se “kypsempi” ainakaan Annan kohdalla pidä paikkaansa...

Pure mua on sinällään luettavasti kirjoitettu, mikäli siis puhekielisyys ei haittaa. Siinä on mukiin menevät hahmot, joskaan kukaan ei oikein ala kummemmin kiinnostamaan. Anna on samaistuttava “reppana”, jolla on vain vähän kavereita ja suvun paineet niskassaan. Vampyyrit taas yliluonnollisen kauniita, täydellisiä ja ah, niin seksuaalisesti aktiivisia… Annan kavereista ja stalkkaavasta exästä tai omista ongelmistaan kärsivistä vanhemmista ei ehkä kannata alkaa sen enempää puhumaan.

Ideana vampyyrejä lemmikeiksi välittävä kennel on hupaisa ja erilainen. Sitten kirja karkaakin jo aivan uusiin ja odottamattomiin sfääreihin. Kirja heittää juonen suhteen lukijan silmille todellisen yllätyksen, josta osan on voinut keksiä mutta josta osaa tuskin kovinkaan moni pystyisi arvaamaan mitenkään. Sääli vain, että tämä loppu menee jo niin korkealentoiseksi että koko kirjan uskottavuus kärsii. Minulle ainakin se oli liikaa. Aivan viime metreillä olin jättää kirjan kesken, etenkin kun Anna vielä pääsee käyttelemään vaarnaa hieman erikoisemmalla tavalla…

Jos pidät perinteisestä vampyyrikirjallisuudesta, kannattaa tähän kirjaan tarttua varoen. Jos taas olet ennakkoluulottomampi, anna sille mahdollisuus.

Philip Kerr: Saksalainen sielunmessu

Alkuteos: A German Requiem (1991)

Kääntäjä: Jukka Jääskeläinen

Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)

Sivumäärä: 343

Kustantaja: Atena

ISBN: 978-952-300-064-3

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Berlin Noir #3

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2019: 23. Kirjan nimessä on jokin maa (19/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 18, 23 ja 35

Lukulistalta: 6

*Hyytävänä talvena 1947 miehittäjien ote kiristyy Berliinin rauniokaupungissa. Asukkaat vapisevat vilusta, nälästä ja pelosta, ja yksityisetsivä Bernie Guntherin avioliittokin on pakkasen puolella. Niinpä Gunther ei epäröi lähteä Wieniin, kun hänen entistä työtoveriaan, Emil Beckeriä syytetään murhasta.

Beckerin syntilista ei ole kevyt: vähintään mustan pörssin kauppias ja todennäköisesti sotarikollinenkin. Mutta murha, josta häntä syytetään, ei ole niin yksinkertainen juttu kuin miltä näyttää. Agenttien, kaksoisagenttien, maanpakoon pyrkivien natsien ja heidän metsästäjiensä nostattama sumuverho on sakeampi kuin tupakansavu Wienin oluttuvissa, ja Bernie Gunther on pian eksyksissä.

Skotlantilaisen Philip Kerrin (s.1956) palkittuja historiallisia dekkareita natsi-Saksasta on käännetty parillekymmenelle kielelle. Saksalainen sielunmessu on kolmas Bernie Gunther -romaani.*

Tässä sarjan osassa on selvästi aikuisempi tyyli. Kiroilua, seksiä, väkivaltaisuuksia… niitä kaikkea on enemmän ja monet ovat selvästi “pahempaa” aineistoa kuin aikaisemmin. Vaikka teksti on “koventunut”, on kirja silti vielä klassista ja tyylikästä. Millään ei mässäillä mielettömästi vaan kirja henkii omaa tyyliään ja kaunista synkkyyttä.

Bernie on kerrassaan mainio hahmo epäonnistumisineen ja onnistumisineen. Pidän hänestä ja hänen moraalistaan. Tai joissain tapauksissa sen puutteesta. Hän on mies, joka on valmis taistelemaan uskomustensa puolesta, selvittämään totuutta ja myös ottamaan iskuja vastaan. Lukijan onneksi hän on ainakin kohtalaisen pätevä etsivä, mutta tekee myös virheitä. Kaikki ei siis ole pelkkää suoraliitoa vaan yllätyksiä on tarjolla.

Suosittelen koko Berlin Noir -trilogiaa klassisen salapoliisityön ystäville, joita ei haittaa tai hätkäytä natsi-Saksan elämän meno ja kova sekä synkkä meininki.

Hergé: Särkynyt korva

Alkuteos: L’Orelle cassée (1937)

Kääntäjä: Heikki ja Soile Kaukoranta

Kuvittaja: Hergé

Teksti: Hergé

Ilmestymisaika: 2006 (ko.painos)

Sivumäärä: 62

Kustantaja: Otava

ISBN: 978-951-1-21416-8

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Tintin seikkailut #6

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 16, 18, 39 ja 47

Tällä kertaa Tintti ja Milou pääsevät seikkailemaan Etelä-Amerikkaan jäljittäessään puista veistosta, jolla on särkynyt korva. Ilkeät miehet koettavat hankkiutua sankaristamme eroon, mutta Tintin tuuri ei petä edes vallankumouksen ja sotilashallinnon keskellä. En itse muistanut, että tässä kyseisessä Tintissä sankarimme nautiskelee enemmän miestä vahvempaa…

Hyvä seikkailu, jossa hauska käännös ja kevyt poliittinen kannanotto.

Goscinny & Uderzo: Asterix ja gootit

Alkuteos: Astérix et les Goths (1963)

Kääntäjä: Jorma Kapari

Kuvittaja: Albert Uderzo

Teksti: René Goscinny

Ilmestymisaika: 2001 (ko.painos)

Sivumäärä: 46

Kustantaja: Egmont kustannus

ISBN: 951-876-905-2

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Asterixin seikkailut #6

Peukku: ^^b

Huom: oikeasti 3. julkaistu Asterix-seikkailu

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 16, 18 ja 47

Tietäjien kokouksesta ryöstetään gallialaiskylämme tietäjä Akvavitix. Ja tämähän tietää Asterixille ja Obelixille pelastusmatkaa, jonka aikana kaksikon pitää turvautua myös valepukuihin. Tässäkin seikkailussa kaverukset päätyvät tyrmään ja nauttivat omalaatuisesta huumorista tällä kertaa goottien kustannuksella.

Philip Kerr: Kalpea rikollinen

Alkuteos: The Pale Criminal (1990)

Kääntäjä: Jukka Jääskeläinen

Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)

Sivumäärä: 318

Kustantaja: Atena

ISBN: 978-951-796-928-4

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Berlin Noir #2

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2019: 44. Kirja kertoo Berliinistä (18/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 18, 35 ja 44

Lukulistalta: 5

*Syyskuussa 1938 Berliini hikoilee. Pitkään jatkunut helle hautoo kaupunkia, mutta myös politiikassa kiehuu. Mitä Hitler suunnittelee Euroopan varalle?

Yksityisetsivä Bernie Gunther saa toimeksiannon kustantajalta, jonka poikaa kiristetään. Yksinkertainen keikka, helppoa rahaa. Sitten siirtolapuutarhan perunasäkistä löytyy brutaalisti viillelty tyttö. Syyttävä sormi kääntyy kohti juutalaisia - ilkeät kielet väittävät, että murha on osa uskonnollisia uhrimenoja. Gunter päätyy johtamaan tutkimusta, johon liittyvät niin sadistinen sarjamurhaaja, natsijohtajien spiritistiset istunnot kuin lähestyvä sotakin.

Kalpea rikollinen on historiallisten rikosromaanien Berlin Noir -sarjan toinen itsenäinen osa. Se on kova kuin nyrkkirauta ja piikikäs kuin Bernie Guntherin sänki, mutta myös tarkka ajankuva elämästä natsi-Saksassa.*

Muutaman vuoden tauon jälkeen sain hyvän syyn palata tämän sarjan pariin. Oli jo korkea aika, vaikka trilogian kaikki osat ovatkin itsenäisiä.

Kerr kuvailee hyvin Berliiniä ja ihmisten elämää siellä. Natsit ja heidän tekonsa vaikuttavat kaikkiin. Heistä puhutaan ja heitä myös vastustetaan ja pelätään. Kirjan suurta antia onkin hyvä aikalaiskuvaus elämästä kaupungissa.

Guntherin ja tämän toverien etu on siinä, että he toimivat ilman huipputekniikkaa. Vanhan ajan poliisin työtä on mukava seurata, vaikka se tarkoittaakin usein varsin kovia otteita ja enemmän kuin vähäisin perustein langetettuja tuomioita… Voimakkaat kytkökset elettävään aikaan ja mielipiteisiin näkyvät kirjassa ja hahmoissa. Koko Berlin Noir -trilogia tuntuisikin olevan vähän erilaisen jännityksen ystäville. Kirjassa on raakuutta, humpuukia, huijauksia sekä myös jonkin verran seksiä.

Jarkko Sipilä: Mies kuumasta

Alkuteos: Mies kuumasta (2015)

Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)

Sivumäärä: 192

Kustantaja: CrimeTime

ISBN: 978-952-289-244-7

Muoto: e-kirja (EPUB)

Sarjamerkintä: Takamäki #15

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2019: 7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt (17/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2 ja 18

Hyllynlämmittäjä: 6

*Suomeen päätynyt baskiterroristi - saako rikoskomisario Takamäki ryhmineen selville, mitä on tapahtumassa?

Komisario Takamäen murharyhmä pääsee väärennettyjen euroseteleiden jäljille. Alamaailmassa liikkuva ataripoliisi Suhonen kerää tietoa ja löytää yllättäen yhteyksiä kansainväliseen terrorismiin. Pian juttu on niin kuuma, ettei keneenkään voi luottaa.

Entinen baskiterroristi Aritz Goikurea Urrutia saa kuulla Espanjan terrorismin vastaisen poliisin tarkastajalta, että hänen taustansa poliisin vasikkana on paljastunut. Goikurean on lähdettävä Espanjasta ja hän päätyy Suomeen.

Mies kuumasta on taattua Sipilää eli klassinen poliisiromaani. Jarkko Sipilä kuvaa uskottavalla ja realistisella tyylillään poliisityötä arkisen tarkasti ja ajankohtaisesti.*

Sipilä on minulle tuntemattomampi kirjailija, mutta hänen teoksiaan on kehuttu melkoisesti. Eikä suotta. Vaikka hyppäsinkin Takamäen ja kumppaneiden seuraan tuoreemmasta teoksesta, pääsi hahmoihin hyvin kiinni. He ovat kiinnostava joukko, ja heidän välisissään suhteissa on monisävytteisiä vivahteita, joita seuraa mielellään.

Kirjan juoni on hyvin rakennettu. Se nappaa mukaansa ja pitää otteessaan. Lukiessa huomasin, että päivämäärien ja kellonaikojen kanssa sai olla tarkkana. Ajalla on tässä kirjassa merkitystä. Hyvän sarjakirjan merkki on se, että kirjassa syntyy mielikuva tapahtumien jatkumosta, mutta että siitä huolimatta kuhunkin kirjaan pääsee sisälle lukematta edellisiä osia. Tässä se toimii. Menneisyyttä on, mutta se ei häiritse tapahtumia vaan maustaa niitä mukavasti.

Hyvä jännäri, jossa edetään rauhallisesti perinteikkäämpää poliisin työtä arvostaen. Loppua kohti tapahtumat kiihtyvät ja muuttuvat jopa hyvin jännittäviksi.

Hergé: Tintti Amerikassa

Alkuteos: Tintin en Amérique (1932)

Kääntäjä: Heikki ja Soile Kaukoranta

Kuvittaja: Hergé

Teksti: Hergé

Ilmestymisaika: 2006 (ko.painos)

Sivumäärä: 62

Kustantaja: Otava

ISBN: 978-951-1-21411-3

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Tintin seikkailut #3

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 16, 18 ja 47

Sarjakuvan nimen mukaisesti sankarimme seikkailee Amerikassa, tarkemmin Chicagossa ja laajalla
preerialla, jossa intiaanit ovat gangstereiden lisäksi hänen kiusanaan. Tintti ja Milou käyvät
pahamaineisia rikollisia vastaan ja koettavat kukistaa Chicagon monet liigat. Tarjolla ihmepelastumisia
ja kummallisia sattumuksia sekä pitkiä palopuheita ja uutisia.