torstai 21. helmikuuta 2019

Philip Kerr: Saksalainen sielunmessu

Alkuteos: A German Requiem (1991)
Kääntäjä: Jukka Jääskeläinen
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 343
Kustantaja: Atena
ISBN: 978-952-300-064-3
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Berlin Noir #3
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2019: 23. Kirjan nimessä on jokin maa (19/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 18, 23 ja 35
Lukulistalta: 6

*Hyytävänä talvena 1947 miehittäjien ote kiristyy Berliinin rauniokaupungissa. Asukkaat vapisevat vilusta, nälästä ja pelosta, ja yksityisetsivä Bernie Guntherin avioliittokin on pakkasen puolella. Niinpä Gunther ei epäröi lähteä Wieniin, kun hänen entistä työtoveriaan, Emil Beckeriä syytetään murhasta.

Beckerin syntilista ei ole kevyt: vähintään mustan pörssin kauppias ja todennäköisesti sotarikollinenkin. Mutta murha, josta häntä syytetään, ei ole niin yksinkertainen juttu kuin miltä näyttää. Agenttien, kaksoisagenttien, maanpakoon pyrkivien natsien ja heidän metsästäjiensä nostattama sumuverho on sakeampi kuin tupakansavu Wienin oluttuvissa, ja Bernie Gunther on pian eksyksissä.

Skotlantilaisen Philip Kerrin (s.1956) palkittuja historiallisia dekkareita natsi-Saksasta on käännetty parillekymmenelle kielelle. Saksalainen sielunmessu on kolmas Bernie Gunther -romaani.*


Tässä sarjan osassa on selvästi aikuisempi tyyli. Kiroilua, seksiä, väkivaltaisuuksia… niitä kaikkea on enemmän ja monet ovat selvästi “pahempaa” aineistoa kuin aikaisemmin. Vaikka teksti on “koventunut”, on kirja silti vielä klassista ja tyylikästä. Millään ei mässäillä mielettömästi vaan kirja henkii omaa tyyliään ja kaunista synkkyyttä.

Bernie on kerrassaan mainio hahmo epäonnistumisineen ja onnistumisineen. Pidän hänestä ja hänen moraalistaan. Tai joissain tapauksissa sen puutteesta. Hän on mies, joka on valmis taistelemaan uskomustensa puolesta, selvittämään totuutta ja myös ottamaan iskuja vastaan. Lukijan onneksi hän on ainakin kohtalaisen pätevä etsivä, mutta tekee myös virheitä. Kaikki ei siis ole pelkkää suoraliitoa vaan yllätyksiä on tarjolla.

Suosittelen koko Berlin Noir -trilogiaa klassisen salapoliisityön ystäville, joita ei haittaa tai hätkäytä natsi-Saksan elämän meno ja kova sekä synkkä meininki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti