keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Mary Shelley: Frankenstein

Alkuteos: Frankenstein: or the Modern Prometheus (1818)
Suomentaja: Paavo Lehtonen
Ilmestymisaika: 1995 (ko.painos)
Sivumäärä: 252
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 951-20-4706-3
Muoto: Kirja

*Frankenstein on elokuvista, sarjakuvista ja televisiosta monille tuttu hirviö. Mary Shelleyn alkuperäisromaanissa Frankenstein ei kuitenkaan ole tuo kammoksuttu ja rakastettu hirviö vaan nuori sveitsiläinen tiedemies, joka Faustin tavoin pyrkii yli inhimillisen tiedon rajojen. Hän kerää ruumishuoneista, teurastamoista ja haudoista aineksia ja niistä jättiläiskokoisen ihmishahmon. Hänen onnistuu sytyttää luomukseensa elämän kipinä, mutta olennon iljettävän ulkomuodon pelästyttämänä hän hylkää sen. Vailla kaipaamaansa rakkautta ja myötätuntoa hirviö ryhtyy katkeroituneena raakoihin hirmutekoihin. Seuraa jännittävä takaa-ajo, joka lopulta johtaa Pohjoisen Jäämeren hyisille vesille.

Frankenstein on kauhukirjallisuuden tunnustetuin klassikko. Siinä on 1800-luvun alulle ominaista kauhuromantiikkaa, mutta myös yhteiskunnallisia ongelmia, kasvatusmenetelmien ja naisen aseman pohdiskelua. Antiikin Prometheus-myytti on teoksessa saanut kiintoisan romanttisen tulkinnan. Romaani on myös profeetallinen julistus, jossa käsitellään tiedemiehen vastuuta ja tieteen saavutusten mahdollisesti tuhoisia seurauksia. Frankenstein on romaani joka keskeisiltä teemoiltaan yhä ajankohtainen, yli puolitoista vuosisataa syntymänsä jälkeen.*



Itselle tarina oli entuudestaan tuttu vain elokuvista. Siksi koinkin monia järkytyksiä lukiessani kirjaa. Tarina on aivan toisenlainen kuin mitä olin odottanut. Oikeastaan, kaikki on miltei jo tapahtunut lukijan astuessa mukaan. Suurin osa tapahtumista kerrotaan lukijalle ja vain aivan viimeisin loppu suoranaisesti tapahtuu. Tarina on myös tunteikkaampi kuin mitä olin odottanut. Hirviö, tai demoni, paljon inhimillisempi, mutta kuitenkin kieroutunut ja tavallaan viattomuudessaan typerän kostonhimoinen. Aivan kuten tohtori Victor Frankenstein itsekin.

Mitään suurta tapahtumien aktiivista ryöppyä on turha odottaa. Tämä sai minut ainakin hieman pettyneeksi. Jotenkin olin odottanut toimintaa. Kuitenkin kun ottaa huomioon, että kirjoittaja oli hieman alta parikymppinen kirjoittaessaan kirjan ja ajan, jolloin teos on kirjoitettu, ymmärrän hyvin, miksi se on noussut maineeseensa. Se on luova, kiehtova ja erilainen jopa nykyaikana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti