tiistai 12. elokuuta 2014

Karin Slaughter: A Faint Cold Fear

Alkuteos: 2003 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 464
Kustantaja: Arrow Books
ISBN: 978-0-0994-4532-6
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Grant County -sarjan 3. kirja

*Sara Linton, medical examiner in the small town of Heartsdale, is called out to an apparent suicide on the local college campus. The mutilated body provides little in the way of clues - and the college authorities are keen to avoid a scandal - but for Sara and the police chief Jeffrey Tolliver, things don't add up.

Two more suspicious suicides follow, and a young woman is brutally attacked. For Sara, the violence strikes far too close to home. And as Jeffrey pursues the sadistic killer, he discovers that ex-police detective Lena Adams, now a security guard on campus, may be in possession of crucial information. But, bruised and angered by her expulsion from the force, Lena seems to be barely capable of protecting herself, let alone saving the next victim...*



Pakko ihmetellä, mistä Slaughter oikein tempaisee juonensa ja murhansa. Taas on luvassa inhottava tapaus ja tarkka kuvaus ruumiinavauksesta, joten herkimpien kannattaa pitää se mielessään. Jos tarkka kuvailu ei haittaa, niin lukija voi vain nauttia yksityiskohdista ja tiedosta, jota hän saa. Se on jännittävää ja sinällään opettavaistakin.

Grant County -sarjassa Slaughter on tuntunut haluavan käsitellä aika rajuja aiheita. Sokean murhaa, lapsien hyväksikäyttöä ja nyt on tämän kertaisessa mukana rasistisia piirteitä.

Sarjan ihmissuhteet syvenevät jälleen kirjan edetessä. Saran ja hänen perheensä välit ovat koskettavat ja herkät. Sympatiat kasaantuvat myös Lenan harteille vaikka hän toimiikin välistä omaan idioottimaiseen tapaansa. Oikeastaan huomaan pitäväni jollain tapaa hänestä aina vain enemmän. Ymmärtäväni häntä paremmin. Sen sijaan en vieläkään oikein pääse käsiksi Jeffrey'hun. Hän on jotenkin niin... niin... En vain pidä hänen toimintatavoistaan. Hän ei todellakaan ole suosikkihahmojani. Onneksi kaikista ei kuitenkaan tarvitse pitää.

Tarina on hyvin punottu ja siinä on mukavia yllättäviä käänteitä, jotka jo väliin saavat lukijan epäilemään vaikka mitä. Lopulta, todellisen murhaajan paljastuessa sitä on enemmän tai vähemmän yllättynyt jos ei ole tajunnut muutamaa hiuksen hienoa vihjettä, jotka on piilotettu melkoisen hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti