torstai 11. kesäkuuta 2015

Alan Drew: Vesipuutarhat

Alkuteos: Gardens of Water (2008)
Suomentaja: Satu Leveelahti
Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)
Sivumäärä: 394
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-22181-4
Muoto: Sid.
Peukku ^^b
Lukuhaaste 2015: Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olen halunnut käydä (28/50)


*Istanbul 1999. Itä ja länsi, muslimit ja kristityt. Kaksi perhettä, kaksi kulttuuria.


Luonnonkatastrofia seuraa kulttuurien raju yhteentörmäys, kun Sinanin 15-vuotias tytär ja Marcusin 17-vuotias poika rakastuvat.


Sinan ei enää tiedä, mitä häneltä oikein odotetaan, ja hän häpeää omaa heikkouttaan. Hän ei pysty huolehtimaan perheestään eikä valvomaan tytärtään, ei hoitamaan aviomiehen ja hartaan muslimin velvollisuuksia.


Repivien ristiriitojen vallassa hän tekee joukon perheensä elämää dramaattisesti muuttavia päätöksiä.*


Tarinaa kerrotaan Sinanin ja hänen tyttärensä Iremin näkökulmista. Kumpaisellekin on annettu oma äänensä ja tyylinsä ja heidän osuuksiensa erilaisuudesta huomaa todella helposti sen, kuinka mies ja nainen, vanha ja nuori,  isä ja tytär voivat ajatella ja suhtautua samaan asiaan erilailla. Sillä siitäkin kirjassa on kyse. Kuinka olla hyvä muslim nykyaikaisessa maailmassa? Miten sovittaa perinteet uuteen aikaan?


Kirja on hieno kuvaus myös muslimien ja kristittyjen kohtaamisesta. Siitä, miten kaksi uskontoa voivat tai ainakin voisivat elää rinta rinnan ja harmoniassa keskenään. Mutta kuinka se silti on äärimmäisen vaikeaa tässä epäluulojen täyttämässä maailmassa.

Vesipuutarhat on todella hyvin kirjoitettu teos, joka käsittelee vaikeita aiheita. Etenkin, kun pääosassa olevat muslimit ovat kurdeja, joilla todella on vaikeaa jopa toisten muslimien keskuudessa. Tässä on todella lukemisen arvoinen teos, joka varmasti avartaa lukijansa mieltä ja saa pohtimaan kulttuurien välisiä eroja ja niiden yhteensovittamista. Mikä parasta, vaikka kirjan aiheet ovatkin raskaita, ei itse kirja ole sitä. Se ottaa asiat esille ja kohtelee niitä arvokkaasti, mutta on silti samalla miellyttävästi luettava teos. Ei ollenkaan liian raskas ja pohtiva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti