sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Glen Duncan: Viimeinen ihmissusi

Alkuteos: The Last Werewolf (2011)
Suomentaja: Elina Koskelin
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 414
Kustantaja: Like
ISBN: 978-952-01-0925-7
Muoto: Nid.
Peukku ^^b
Huom: Lainatut Raamatun kohdat Uudesta 
kirkkoraamatusta
Sitaatin Romeosta ja Juliasta 
suomentanut Yrjö Jylhä
Sitaatin Jumalaisesta näytelmästä 
suomentanut Eino Leino
Sitaatin runosta Tiikeri suomentanut Risto
Ahti
Lukuhaaste 2015: Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä (27/50)


*Jake Marlowe elää hedonistista mutta tyhjää elämää Lontoossa, jonka varjoihin on helppo kadota, vaikka olisi ihmissusi. Kun lajin toiseksi viimeinen edustaja surmataan, Jake jää yksin ihmissudenmetsästäjien tähtäimeen.


Jake lähtee pakomatkalle mutta ei voi mitään luonnolleen. Vainoojat seuraavat hänen jälkeensä jättämää ruumisvanaa, ja silmukka viimeisen ihmissuden ympärillä kiristyy kiristymistään.*


Olipa ihana palata Duncanin kirjojen pariin. Pidin aikoinaan kovasti Minä, Luciferista eikä kirjailija pettänyt tälläkään kertaa!


Duncanin tyyli on vauhdikasta ja persoonallista. Kieli on välistä melko härskiäkin, eikä voimasanoja vältellä. Kirosanoja ja pikkutuhmuuksia välttelevän lukijan ei kannata tähän opukseen tarttua. Sen sijaan jos huumori ja kaksimielisyys sen sallivat, kannattaa tämä kirja ehdottomasti lukea!


Henkilöhahmot ovat viihdyttäviä. Heissä on särmää ja persoonaa. Ihmissudet ja vampyyrit laitetaan kunnioittavasti “uusiksi”. Perinteistä pidetään kiinni, mutta silti hahmoissa on uutuuden viehätystä, joka ainakin itseni puri. Ja mukaan on saatu parikin mukavaa niksiä ja koukkua, joilla lukija pidetään jännityksessä. Juuri kun kuvittelee päässeensä kärryille, tapahtuukin jotain, joka mutkistaa asioita ja taas saakin ihmetellä.

Päiväkirjamaisesti kirjoitettu kirja on persoonallinen ja tapahtumat on kuvattu vauhdikkaasti ja tyylillä. Yksityiskohdissa ei olla säästelty! Lisäksi kirjan loppuratkaisu pääsi todellakin yllättämään. En olisi itse osannut sitä odottaa, vaikka jälkikäteen ajateltuna sitä olisi ehkä pitänyt olettaa…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti