maanantai 7. elokuuta 2017

Stuart MacBride: Pahan postia

Alkuteos: Birthdays for the Dead (2012)
Suomentaja: Virpi Kuusela
Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)
Sivumäärä: 415
Kustantaja: HarberCollinsNordic
ISBN: 978-91-509-0815-2
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Ash Henderson #1
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2017: 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema (2: 4/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 20, 23, 24 ja 47

*Mediat ovat antaneet hänelle nimen “Syntymäpäiväsankari”. Hän on siepannut tyttöjä vuosien ajan, aina tytön 13-vuotissyntymäpäivän kynnyksellä. Hän lähettää tytön perheelle aina syntymäpäiväkortin, josta käy ilmi kuinka hän hitaasti kiduttaa tytön kuoliaaksi.

Rikostarkastaja Ash Hendersonin Rebecca-tytär katosi viisi vuotta sitten. Vuosi katoamisen jälkeen tuli ensimmäinen kortti. Mutta Ash ei ole koskaan kertonut kenellekään näistä syntymäpäiväkorteista. Sillä jos totuus tulisi julki, hänet siirrettäisiin pois rikostutkinnasta, ja silloin hän ei voisi pitää huolta siitä, että Rebeccan murhaaja saa ansionsa mukaan…*



Pahan postia tutustuttaa lukijan poliisiin, jolla ei todellakaan mene hyvin. Ash Henderson on reippaasti totuttua vanhempi, jokseenkin maineensa ja omaisuutensa menettänyt mies, jolla on ongelmia vaikka muille jakaa. Lukiessa jää tunne, ettei kaikkea edes vielä paljasteta. Vain sen verran, mitä on olennaista juuri tämän kirjan juonen ja tapahtumien kannalta. Millaisia ja kuinka suuria luurankoja tämän herran kaapissa vielä onkaan piilossa?

Ash ja tämän toverit ovat minusta raikas tuulahdus jännäreissä. He ovat inhimillisen epätäydellisiä. Heillä on ongelmia niin töissä kuin kotona ja nämä ongelmat vaikuttavat kaikkeen. Omien ongelmien lisäksi he ovat valmiit kuitenkin ottamaan osaa myös toistensa ongelmiin sitä tahtia, mitä heidän sallitaan. Korruptiota ja avunantoa, sitä erilaisempaa poliisimeininkiä.

Ash kertoo tapahtumia katkeillen, paljastellen menneisyydestä melko vähän. Se ei vaikeuta lukemista, mutta tiettyjä lankoja ei oikein pysty yhdistämään toisiinsa ilman eräitä varsin myöhään paljastuvia asioita. Yllättävää kyllä, se ei haitannut. Vauhtia ja jännitystä piisaa ja mielenkiinto pysy yllä alusta loppuun. Välillä kirjaa oli jopa vaikea laskea käsistä. Olisi vain tehnyt mieli lukea eteenpäin. Sen verran väkivaltaista sisältöä kirjassa on, etten sitä ihan kaikkein heikkohermoisimmille lukijoille uskalla suositella. Muut, tarttukaa ihmeessä tähän kirjaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti