Alkuteos: Simpauttaja (1973)
Lukija: Esa Saario
Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)
Kesto: 11h 5min (9 Cd-äänilevyä)
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-35949-5
Muoto: äänikirja, CD-äänilevy
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 15, 18 ja 29
Lukulistalta: 47
*Pielisen rannan kylään saapuu keväällä kummallinen mies. Mukanaan hän tuo kaupunkilaisen levottomuuden ja oudot tapahtumat. Luonnollinen elämänrytmi häiriintyy. Simpauttaja tuhoaa ja rakentaa ihmissuhteita, ja kun hän syksyllä lähtee, ei mikää ole ennallaan. Nuoren pohjoiskarjalaisen lehtimiehen Heikki Turusen romaani arvioitiin vuoden 1973 parhaaksi esikoisteokseksi. Siitä on tullut yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä suomalaisia romaaneja.*
Simpauttaja lukeutuu kirjana siihen joukkoon, josta ymmärrän sen arvon mutta en itse pitänyt ollenkaan. Se kuvaa pienen maalaisyhteisön elämää, jota vieras ja salaperäinen Simpauttaja tulee sotkemaan. Kyläläisten joukosta löytyy jos jonkinlaista tyyppiä: rikasta juoppoa, kaunista neitoa, hullua ja niin edelleen. Tietysti juorut kulkevat ja moninaisia sattumuksia piisaa. Ei tässä vielä mitään, mutta sitten se kieli. Monesti miesten puheet ovat varsin roiseja ja liittyvät seksiin tai juomiseen. Sellaiset sanat kuin “jörniä” eivät jää varjoon vaan niitä käytetään aktiivisesti. Simpauttaja ei siis ehkä sovellu kaikkein kaunosieluisimmille lukijoille.
Vauhdikas ja eläväinen kirja, jossa tapahtuu paljon vailla oikeastaan mitään kunnollista juonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti