Alkuteos: Speak of the devil (2026)
Ilmestymisaika: 2026 (ko.painos)
Kustantaja: HarperAlley
Sivumäärä: 222
ISBN: 9780063056336
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Over my dead body #2
Peukku: q^^
*Months after Abigail and her friends thwarted a dark magic ritual that threatened to destroy Younwity Hidden Institute of Witchcraft, new dangers and long-buried secrets bubble to the surface. As autumn turns to winter, a mysterious rune-dotted fissure has appeared in the school grounds, and no one from the Coven is able to seal it—no matter how powerful their magic is. Even worse, it’s believed this fissure is the source of hazardous tremors that continue to rip through the grounds, threatening the institute’s very foundation. Abigail is certain this is all her fault and hatches a plan to seal the fissure herself, but when her ritual goes sideways, she awakens a long-dormant entity hellbent on revenge. To put things right, Abigail will need to unearth the true history of Younwity Institute and, just maybe, unravel the secrets of her own forgotten past along the way.*
Edellisen osan lukemisesta on kulunut aikaa. Ja minä ainakin olen autuaasti unohtanut suurimman osan tapahtumista ja henkilöistä. Siksi tämän osan matkaan oli hankala hypätä.
Abby ja kaveriporukka kokevat useiden oppilaiden taholta syrjintää, sillä heitä pidetään syypäinä ikäviin tapahtumiin. Totuuden tietää vain pieni joukko, joten epäluulot ovat varsin oikeutettuja. Etenkin kun koulun mailla viilettää iso liuta jos jonkinlaisia spesialisteja koettamassa hoitaa tilanteen kuntoon. Nuoret toki itsekin koettavat ratkoa pulmia, mutta onnistuvat ainakin aluksi vain pahentamaan tilannetta entisestään. Kaiken huipuksi Abby näkee kummia ja todella eläviä unia, joissa puhutaan hassua englantia...
Historia, ihmissuhteet ja taikuuden monet muodot punoutuvat kivasti yhteen. Loitsuja luetaan ja käytävillä hiippaillaan öiseen aikaan. Jännitys on taattu.
Haluaisin kovasti päästä perehtymään tämän maailman historiaan enemmänkin. Myös taikuusjärjestelmä vaikuttaa mielenkiintoiselta. Näistä jutuista pitäisi tehdä miltei oma teoksensa!
Kuvitus on värikäs ja omalla tavallaan tyylikäs. En ole aivan näiden suippojen noidanhattujen fani. Etenkin kun ne näyttävät kiikkuvan mitä ihmeellisimpien kampausten päällä ilman mitään tukea. Myös poikien koulupuvun polvihousut tuntuvat vähän uskomattomilta keskellä talvea. Välillä hahmojen kasvot ovat myös aavistuksen pitkänomaisia. Etenkin jos ne on kuvattu sivusta. Kuin kohdistus ei olisi osunut aivan paikalleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti