Goscinny & Morris: Daltonit lumipyryssä

Alkuteos: Les Dalton dans le blizzard (1963)

Toimittaja: Jouko Ruokosenmäki

Kääntäjä: Annukka Kolehmainen

Kuvittaja: Morris

Teksti: René Goscinny

Ilmestymisaika: 2004 (ko.painos)

Sivumäärä: 44

Kustantaja: EGMONT kustannus

ISBN: 952-469-220-1

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Lucky Luke #22

Peukku: ^^b

Huom: Lucky Luke 1961-1962 (yhteensä 158 sivua)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 18 ja 47

Tässä seikkailussa Daltonit saavat päähänsä lähteä Kanadaan, koska sieltähän Lucky Luke ei heitä voi hakea takaisin. Kanadan puolella veljekset joutuvat kuitenkin useisiin pulmatilanteisiin, joihin heidän kuumapäisyytensä ja myös tyhmyytensä johtaa. Omaa häntäänsä tässä sopassa heiluttaa myös maailman tyhmin koira, joka on aina yhtä valloittava. Hyvä tarina, hieno kuvitus.

Stuart MacBride: Broken Skin

Alkuteos: Broken Skin (2007)

Ilmestymisaika: 2008 (ko.painos)

Sivumäärä: 452

Kustantaja: HarperCollinsPublishers

ISBN: 9780007279418

Muoto: e-kirja (Kindle)

Sarjamerkintä: Logan McRae #3

Peukku: ^^b

Huom: e-kirjan versio päiväyksellä 2018-05-22

Lukuhaaste 2019: 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä (1/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 15, 18, 29 ja 35

Lukulistalta: 1

*The Granite City’s seedy side is about to be exposed…

A serial rapist is leaving a string of tortured women behind him, but while DS Logan McRae’s girlfriend, PC Jackie ‘Ball Breaker’ Watson, is out acting as bait, he’s trying to identify a blood-drenched body dumped outside Accident and Emergency.

Logan’s investigations suggest someone in the local bondage community has developed a taste for violent death, and he soon finds himself dragged into the twilight world of pornographers, sex-shops and S&M.

Meanwhile, the prime suspect in the rape case turns out to be Aberdeen Football Club’s star striker. Logan thinks they’ve got it horribly wrong, but Jackie is convinced the footballer’s guilty and she’s hell-bent on a conviction at any cost…*

Riemastuttavaa poliisin työtä, mieleenjääviä hahmoja ja monen monituisia yllätyksiä tutkinnoissa. Pidän kirjan rytmistä, sen kielestä ja siitä, että se uskaltaa olla erilainen. Poliisit menevät keskellä työviikkoa pubiin ja aamulla heikommassa hapessa sitten taas töihin. Arkea. Hieman erilaista kuin Suomessa. Näissä henkilöissä on elämää ja luonnetta. Heidän seurassaan alkaa viihtymään kirja kerrallaan paremmin.

Tämän kyseisen kirjan juonesta annan pieniä miinuksia. Osa kirjan tapahtumien käänteistä on aavistuksen ennalta-arvattavia. Osa julmia. Osa jättää jälkeensä kysymyksiä: kehen luottaa? Nämä viimeisimmät ovat kyllä vain hyvä asia. Niistä jää pientä jännitettä odottamaan seuraavaa osaa.

Goscinny & Morris: Mustat kukkulat

Alkuteos: Les collines noires (1963)

Toimittaja: Jouko Ruokosenmäki

Kääntäjä: Annukka Kolehmainen

Kuvittaja: Morris

Teksti: René Goscinny

Ilmestymisaika: 2004 (ko.painos)

Sivumäärä: 43

Kustantaja: EGMONT kustannus

ISBN: 952-469-220-1

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Lucky Luke #21

Peukku:  ^^b
Huom: Lucky Luke 1961-1962 (yhteensä 158 sivua)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 18 ja 47

Tässä seikkailussa Lucky Luke matkaa vielä asuttamattomille maille retkikunnan kanssa. Retkikunnan
tehtävänä on selvittää, ovatko nämä Mustien kukkuloiden takaiset vaaralliset maat viimein asutettavissa.
Tietysti löytyy konna, joka on asuttamista vastaan. Ja tämän konnan palkollinen koettaa laittaa kiviä
sivistyksen junan raiteille. Kaikki ei kuitenkaan mene aivan odotetusti. Ainakaan konna-paran mielestä.
Huumoria ja hulvattomia hetkiä jokaisen sivun täydeltä.

Ivan Turgenev: Tarpeettoman ihmisen päiväkirja

Alkuteos: Дневник лишнего человека [Dnevnik lišnego tšeloveka] (1849)

Suomentaja: Eila Salminen

Ilmestymisaika: 1980 (ko.painos)

Sivumäärä: 98

Kustantaja: Arvi A. Karisto osakeyhtymä

ISBN: 951-23-1681-1

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Venäläisen kirjallisuuden helmiä

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 6, 17, 24, 35, 42 ja 50

Lukulistalta: 81

*Turgenev vakiinnutti venäläiseen kirjallisuuteen käsitteen “tarpeeton ihminen”. Tämä on hyvää tarkoittava, usein kaunopuheinen mutta saamaton hahmo, joka ei löydä paikkaansa muiden ihmisten joukossa.

“Ihmiset voivat olla pahoja, hyviä, viisaita, tyhmiä, miellyttäviä ja epämiellyttäviä, mutta eivät tarpeettomia… Toisin sanoen, koettakaa ymmärtää minua, maailma tulisi luonnollisesti toimeen ilman noita ihmisiä, mutta hyödyttömyys ei ole heidän pääominaisuutensa, se ei ole heidän huomattavin tuntomerkkinsä, eikä sana “tarpeeton” tule ensimmäisenä kielellenne, kun puhutte heistä. Mutta minä… minusta ei voi sanoa mitään muuta: tarpeeton - se riittää. Ylimääräinen ihminen - siinä kaikki.”

Tarpeettoman ihmisen päiväkirja on ironian sävyttämä, surumielinen kertomus sankarin, kirjoittajan, onnettomasta rakkaudesta ja epäonnistumaan tuomituista yrityksistä voittaa palvomansa neito puolelleen. Kuolinvuoteellaan, kaikkien hylkäämänä, ainoana seuranaan vanha höperö ‘njanja’ hän luo päiväkirjan muodossa katsauksen omaan elämäänsä eikä voi muuta kuin todeta sen valuneen hukkaan.

Ivan Turgenev (1818-1883) tunnetaan etupäässä kuuden romaaninsa ja “Metsämiehen muistelmien” perusteella. Monet hänen lyhyistä kertomuksistaan kuuluvat kuitenkin venäläisen kirjallisuuden helmiin. Tällainen on Tarpeettoman ihmisen päiväkirja (1849).*

Venäläistä melankoliaa ja surumielistä ironiaa. Niitä tässä päiväkirjassa piisaa. Tämä tarpeeton ihminen on omasta mielestään tarpeeton. Ja ehkä hän sitä onkin. Hän oli kuitenkin sen verran merkityksellinen, että sai aikaan päiväkirjan, kertomuksen, jossa hän kuvaa ehkäpä yhtä elämänsä tärkeimmistä tapahtumista. Tämä epäonnistumaan tuomittu rakastuminen nuoreen neitoon on jokseenkin kulunut aiheeltaan. Tapahtumien kulun voi aavistaa jo ennakolta mikä vain lisää asioiden surullisuutta.

Lyhyt ja helppolukuinen venäläinen klassikko, jossa on vakava aihe. Tätä aihetta on kuitenkin onnistuttu lähestymään tavalla, joka pitää mielenkiinnon yllä. Ehkä apua on tekstin päiväkirjamaisesta ulkoasusta ja kirjoitustyylistä.

Agatha Christie: Mykkä todistaja

Alkuteos: Dumb Witness (1937)

Suomentaja: Kari Ahonen

Ilmestymisaika: 1990 (ko.painos)

Sivumäärä: 331

Kustantaja: WSOY

ISBN: 951-0-12952-6

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Hercule Poirot #15

Peukku:  ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 6, 28, 40 ja 42

Lukulistalta: 80

*Miss Arundellin, rikkaan ikäneidon kuolema ei yllättänyt ketään hiljaisen pikkukaupungin asukkaista. Yllätyksen teki hänen testamenttinsa, josta Miss Arundell oli visusti vaiennut. Kirje, jonka hän ennen kuolemaansa oli lähettänyt Hercule Poirot’lle, antaa vauhtia tapahtumille. Avainasemassa on koira, mykkä todistaja, joka johdattaa Poirot’n ratkaisun jäljille.*

Ihastuttava Poirot, jossa Hastings pääsee kertomaan suurimman osan tapahtumista. Kirjan alussa on kyllä osio, jossa tapahtumia seurataan toistenkin henkilöhahmojen kautta. Itse tutkimuksista Hastings pääsee kuitenkin esittämään omat näkemyksensä, jotka tuttuun tapaan voivat johtaa lukijaa harhaan. Leppoista, rauhaisaa ja ah niin ihanan tunnelmallista aivotyötä! Näissä vanhoissa dekkareissa pääsee todella nauttimaan kiireettömästä tunnelmasta.

Ryan Gattis: Ei menetettävää

Alkuteos: Safe (2017)

Suomentaja: Elina Koskelin

Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)

Sivumäärä: 347

Kustantaja: Like

ISBN: 978-952-01-1730-6

Muoto: Sid.

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 6, 17, 22, 24, 28, 33 ja 49

*Strategia. Valehtelu. Fiksuus. Nyt kaikkia lahjojani, jotka tekivät minusta helvetin hyvän narkkarin, on käytettävä hyvään. Vaikka minun sitten pitäisikin tehdä ensin vähän pahaa.

Entinen narkkari Ricky “Aave” Mendoza on kassakaappimurtaja huumeviraston palveluksessa. Auttaakseen rakkaitaan hän päättää pitää gangsterien rahat tällä kertaa itsellään.

Rudy “Rillipää” Reyesillä on pomona LA:n pahamaineisin huumekauppias. Rillipään tehtävänä on löytää Aave ja anastetut rahat.

Hengästyttävässä ajojahdissa kaksi elämän kolhimaa mutta hyväsydämistä konnaa ajautuu törmäyskurssille. Kun menetettävää ei ole, on kaikki voitettavissa.*

Pidin kovasti Gattisin aikaisemmasta kirjasta ja siksipä odotukseni tämän suhteen olivat melkoiset. Ei menetettävää on tyyliltään kaukana edellisestä, mutta aivan yhtä lailla se koukuttaa ja yllättää.

Kirjassa tapahtumia seuraillaan vuorotellen Aaveen ja Rillipään vinkkelistä. Tapahtumat limittyvät toisiinsa ja vähitellen paljastuu aina vain uusia asioita. Maailma on todellinen ja julma. Jengejä ja heidän maailmaansa Gattis ei ole jättänyt. Hän osaa kuvata sitä elämää, puhaltaa sen henkiin. Ainakin minut lukijana hän sai välittämään henkilöistä ja siitä, mitä heille tapahtuu.

Kirjan juoni on hyvin punottu. Siinä on mukavia yllätyksiä, joista osa hymyilyttää, osa taas ei. Mutta niinhän hyvässä kirjassa kuuluukin käydä. Sen pitääkin saada tuntemaan ja toivomaan sekä myös itkemään.

Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän

Alkuteos: Anna minun rakastaa enemmän (2005)

Lukija: Ville-Veikko Niemelä

Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)

Kesto: 15h 53min (13 CD)

Kustantaja: BTJ Finland / Teos

ISBN: 978-951-692-966-1

Muoto: äänikirja, CD

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 6, 14, 19, 20, 22 ja 34

Lukulistalta: 79

*Leena Vaahtera ja Antti Salokoski, Suomen suurimman rock-tähden, Summer Maplen, ristimänimeltään Suvi Vaahtera, äiti ja entinen poikaystävä. Molemmilla heillä on - tahtoivat tai eivät - osansa Summer Maplen yhä mielikuvituksellisemmaksi kääntyvässä tarinassa. Sivuosa tarinassa, jotka kumpikaan ei pysty hallitsemaan. Pystyykö kukaan?

Summer Maple itse on nimittäin kadonnut Afrikan matkallaan kuin tuhka tuuleen. Leena ja Antti kerivät auki elämäänsä, suhdettaan rakastamaansa ihmiseen, joka muuttui joksikin toiseksi. Mutta miten kohdata se, minkä olemus juuri on olla haaveita ja kuvitelmaa, kuulua kaikille eikä kenellekään?

Juha Itkosen toinen romaani on kiihkeä tarina kahden sukupolven toteutuneista ja toteutumattomista unelmista ja näiden unelmien hinnasta. Romaani musiikista. Romaani rakkaudesta. Romaani musiikista rakkautena.*

Nainen katoaa Afrikassa. Kohti tätä hetkeä kulkee kirja, jossa eletään takautumissa ja muistoissa. Antti ja Leena kertovat vuorotellen elämästä, siitä miten Suvista tuli Summer ja miten elämä on häntä ja heitä kuljettanut. Kumpaisellakin kertojalla on oma tapansa lähestyä muistoja, mennyttä…

Minun kohdallani osa kirjan viehätyksestä meni ehkä hukkaan. Ihmiskohtalot ovat mielenkiintoisia, mutta koko kirja pyörii omaan makuuni liikaa musiikin ja sen tekemisen ympärillä. Kuuntelen kyllä musiikkia ja pidän siitä, mutta se ei ole minulle niin sanotusti sydämen asia. Tässä kirjassa se on. Välillä tuntuu, että musiikki on se kaikkein tärkein.

Hyvin kirjoitettua tekstiä. Yllättäviä sattumia. Toisinaan kiinnostavia henkilöhahmoja. Ja yllättävä käänne. Siinä on paljon yhdelle kirjalle. Etenkin kun mukaan otetaan kaikki populaarikulttuurin viittaukset, joita oli ihan hauska seurailla. Varmasti uppoaa useammallekin lukijalle, jos ei ota asioita liian tosissaan ja vakavasti.

Lukijana Niemelä on kuunneltava. Hänen äänensä kestää kuuntelua, mutta ei ole lopulta kovinkaan mieleenjäävä. Hän lukee tekstin, ei juurikaan eläydy siihen. Onneksi Antti ja Leena vaihtelevat luvuittain kertojaa, näin kuuntelijakin pysyy kärryillä.