Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän

Alkuteos: Anna minun rakastaa enemmän (2005)

Lukija: Ville-Veikko Niemelä

Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)

Kesto: 15h 53min (13 CD)

Kustantaja: BTJ Finland / Teos

ISBN: 978-951-692-966-1

Muoto: äänikirja, CD

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 6, 14, 19, 20, 22 ja 34

Lukulistalta: 79

*Leena Vaahtera ja Antti Salokoski, Suomen suurimman rock-tähden, Summer Maplen, ristimänimeltään Suvi Vaahtera, äiti ja entinen poikaystävä. Molemmilla heillä on - tahtoivat tai eivät - osansa Summer Maplen yhä mielikuvituksellisemmaksi kääntyvässä tarinassa. Sivuosa tarinassa, jotka kumpikaan ei pysty hallitsemaan. Pystyykö kukaan?

Summer Maple itse on nimittäin kadonnut Afrikan matkallaan kuin tuhka tuuleen. Leena ja Antti kerivät auki elämäänsä, suhdettaan rakastamaansa ihmiseen, joka muuttui joksikin toiseksi. Mutta miten kohdata se, minkä olemus juuri on olla haaveita ja kuvitelmaa, kuulua kaikille eikä kenellekään?

Juha Itkosen toinen romaani on kiihkeä tarina kahden sukupolven toteutuneista ja toteutumattomista unelmista ja näiden unelmien hinnasta. Romaani musiikista. Romaani rakkaudesta. Romaani musiikista rakkautena.*

Nainen katoaa Afrikassa. Kohti tätä hetkeä kulkee kirja, jossa eletään takautumissa ja muistoissa. Antti ja Leena kertovat vuorotellen elämästä, siitä miten Suvista tuli Summer ja miten elämä on häntä ja heitä kuljettanut. Kumpaisellakin kertojalla on oma tapansa lähestyä muistoja, mennyttä…

Minun kohdallani osa kirjan viehätyksestä meni ehkä hukkaan. Ihmiskohtalot ovat mielenkiintoisia, mutta koko kirja pyörii omaan makuuni liikaa musiikin ja sen tekemisen ympärillä. Kuuntelen kyllä musiikkia ja pidän siitä, mutta se ei ole minulle niin sanotusti sydämen asia. Tässä kirjassa se on. Välillä tuntuu, että musiikki on se kaikkein tärkein.

Hyvin kirjoitettua tekstiä. Yllättäviä sattumia. Toisinaan kiinnostavia henkilöhahmoja. Ja yllättävä käänne. Siinä on paljon yhdelle kirjalle. Etenkin kun mukaan otetaan kaikki populaarikulttuurin viittaukset, joita oli ihan hauska seurailla. Varmasti uppoaa useammallekin lukijalle, jos ei ota asioita liian tosissaan ja vakavasti.

Lukijana Niemelä on kuunneltava. Hänen äänensä kestää kuuntelua, mutta ei ole lopulta kovinkaan mieleenjäävä. Hän lukee tekstin, ei juurikaan eläydy siihen. Onneksi Antti ja Leena vaihtelevat luvuittain kertojaa, näin kuuntelijakin pysyy kärryillä.