perjantai 1. maaliskuuta 2019

Stephen King: Kuoleman käytävä

Alkuteos: The Green Mile (1996 jatkokertomuksena)
Kääntäjä: Heikki Kaskimies
Ilmestymisaika: 2000 (ko.painos)
Sivumäärä: 446
Kustantaja: Tammi
ISBN: 951-31-1897-5
Muoto: Sid.
Peukku:  ^^b
Huom: yhtenä kirjana ilmestyi ensimmäisen kerran 1999
Lukuhaaste 2019: 33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan (23/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 15, 16 ja 39
Hyllynlämmittäjä: 9
Lukulistalta: 7









*Kuoleman käytävä eli Vihreä taival kulkee Cold Mountainin vankilan kuolemansellien välissä. Sen varrella tapaamme ikimuistettavia henkilöitä:
ylivartija Paul Edgecombe - johdoissa vikaa, kokee ihmeen
Vanha Kipinä - sähkötuoli, paistaa kypsäksi kuin kalkkunakukko
John Coffey - tuomittu petomaisesta murhasta, mutta…
Eduard Delacroix - pikkuinen fransmanni, kärventää ja kärventyy
herra Kulkunen - Delacroixin suojelusenkeli, hiiri
vartija Percy Wetmore - “tapahtumistaan odottava onnettomuus”
Villi-Bill Wharton - lievästi sanottuna “hullu kakara”
Melinda Moores - kärsii kovista kivuista, puhuu hävyttömiä*


Siitä on vuosia kun olen nähnyt Vihreän mailin. En siis oikeastaan muistanut juonesta kuin pääpiirteet. Ja koska elokuvaversiot yleensä poikkeavat ainakin jonkin verran kirjoista, odotin jännittyneenä millainen kirja olisi.

Kuoleman käytävä on minusta vakavamielisempää Kingiä. Se ei pelottele, ei riehu. Se keskittyy tarinaan, muistoihin. Se on kauniisti ja liikuttavasti kerrottu tarina, joka kuvaa omaa aikaansa ja sen ihmisiä. Rotusorto, ihmisten pelot, lama… ja tietysti kuolemanrangaistus. Vakavia aiheita kaikki. Kuoleman käytävässä ne yhdistyvät kertomukseksi jossa on mukana myös toivoa, ystävyyttä ja rakkautta.

Nyt luettuani kirjan, totean, että ehkäpä pitää katsoa elokuva piakkoin uudestaan. Jos oikein muistan, niin se on varsin hieno toteutus tästä teoksesta, jonka onnistuin saamaan käsiini yhtenä niteenä 6 kappaleen version sijaan. En usko, että pätkissä lukeminenkaan olisi ollut ongelmallista sillä King selvittää aina kunkin osan alussa kaiken tarpeellisen lukijalle. Minun kohdallani ongelma olisi tullut lähinnä siitä, jos en olisi heti päässyt jatkamaan seuraavaan osaan. Minut Kuoleman käytävä koukutti sen verran pahasti.

torstai 28. helmikuuta 2019

Yoko Tanaka: Mestarietsivä Peppunen

Alkuteos: おしりたんてい むらさきふじんの あんごうじけん [Oshiri tantei: Murasaki fujin no angō jiken] (2015)
Kääntäjä: Mayu Saaritsa
Kuvittaja: Masahide Fukasawa
Teksti: Yoko Tanaka
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Sivumäärä: 88
Kustantaja: Nemo
ISBN: 978-951-1-32873-5
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Mestarietsivä Peppunen #1
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2019: 35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä (22/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 16, 32 ja 35

*Mikä on salapoliisin salainen ase? Mestarietsivä Peppunen auttaa rouva Purppuraa aarteenmetsästyksessä. “Purppura” paljastuu kuitenkin huijariksi. Mestarietsivä ahdistaa roiston nurkkaan ja tainnuttaa hänet tavaramerkillään, jättiläismäisellä pierulla.*


Jos kaipaa pientä pähkinää purtavaksi ja haluaa testata omia hoksottiamia ja havaintokykyä, niin tässä on kerrassaan mainio kirja! Herra Peppunen on valloittava dekkaristi, persoonallinen ja hauska. Kuvitus on viehättävä ja huumori sopii myös aikuiseen makuun. Kirja on todella nopealukuinen vaikka tekisikin kaikki pulmat kaikessa rauhassa. Suosittelen aivan kaikille! Myös heille, jotka tavallisesti välttelevät pieruhuumoria.

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Christian Jacq: Ikuisuuksien temppeli

Alkuteos: Ramses, Le Temple des millons d’anées (1996)
Kääntäjä: Anna-Maija Viitanen
Ilmestymisaika: 2000 (ko.painos)
Sivumäärä: 463
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 951-20-5657-7
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Ramses #2
Peukku: q^^
Huom: säkeet Homeroksen Iliaasta suomentanut Otto Manninen
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 16, 18 ja 35
Hyllynlämmittäjä: 8

*Valon pojan kruunaamisen hetki on koittanut. Hänellä on kaikkea mitä tuleva faarao voi elämältään toivoa: Nefertarin, hänen kuninkaallisen puolisonsa ja unelmiensa naisen rakkaus, äidin tuki ja vankka nuoruuden ajan ystävien verkosto. Mutta nuoren faaraon kruunulla on monta havittelijaa…

Onnistuuko Ramses väistämään veljensä Khenarin ansat? Löytääkö hän oikeat aseet salaperäisen noidan mustaa magiaa vastaan? Pystyykö hän vastustamaan heettien vehkeilyä?

Kuninkaallinen pari tietää vain yhden keinon näkyvien ja näkymättömien vastustajien voittamiseksi: on rakennettava Ikuisuuksien temppeli.*


Sarjan toinen osa seuraa Ramseksen hallituskauden muutamaa ensimmäistä vuotta. Ajallisesti se on siis paljon tiiviimpi kokonaisuus kuin ensimmäinen kirja. Tästä huolimatta tapahtumia on paikoitellen hankalampi seurata. Ensinnäkin kirjassa tapahtuu paljon. Monet tapahtumista menevät päällekkäin, eikä koko kirjassa varsinaisesti mainita aikaa kunnolla. Ajan määrittäminen tapahtuu maininnoilla kuten “toisen hallitusvuoden alussa” tai “Niilin tulviessa”.

Kirjan tärkeimpiä tapahtumia ovat uuden pääkaupungin Pi-Ramseksen rakentaminen, Ramseksen ystävyyssuhteissa tapahtuvat asiat sekä tietenkin hänen vihollistensa ja kilpailijoidensa juonet. Ramseksella on monta vastustajaa, joista kaikista hän ei vielä ole edes itse selvillä ja osa häntä tukevista ihmisistä tuntuu tekevän vääriä päätelmiä. Ikuisuuksien temppeli tuntuukin olevan eräänlainen välinäytös Ramseksen tarinassa, vaikkei hänen tekojaan tässäkään kirjassa parane vähätellä.

tiistai 26. helmikuuta 2019

Goscinny & Uderzo: Asterix gladiaattorina

Alkuteos: Astérix Gladiateur (1964)
Kääntäjä: Jorma Kapari
Kuvittaja: Albert Uderzo
Teksti: René Goscinny
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Sivumäärä: 48
Kustantaja: Egmont kustannus
ISBN: 978-952-334-072-5
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä:  Asterixin seikkailut #2
Peukku: ^^b
Huom: 4. julkaistu Asterix-sarjakuva
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 16, 18 ja 47









On kohteliasta viedä tuliaisia kun menee kyläilemään. Mitä tapahtuukaan kun Ceasarille viedään lahjaksi gallialaisten ystäviemme bardi Trubadurix? Pelastusretkihän siitä seuraa ja roimasti huumoria sekä kilpailua siitä, kuka kerää eniten kypäriä. Pääsemme myös tutustumaan roomalaiseen kylpylään.

maanantai 25. helmikuuta 2019

Shuichi Yoshida: Villain

Alkuteos: 悪人 [Akunin] (2007)
Kääntäjä: Philip Gabriel
Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)
Sivumäärä: 295
Kustantaja: Vintage Books
ISBN: 978-0-307-45494-2
Muoto: Nid.
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2019: 10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja (21/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 10, 17, 31 ja 35
Hyllynlämmittäjä: 7

*A chilling and seductive story of loneliness, desperation and murder, Villain is the English-language debut of one of Japan’s most popular writers.

A woman is killed at a ghostly mountain pass in southern Japan and the local police quickly pinpoint a suspect. But as the puzzle pieces ot the crime slowly click into place, new questions arise. Is a villain simply the person who commits a crime or are those who feel no remorse for malicious behavior just as guilty? Moving from office parks and claustrophobic love hotels to desolate seaside towns and lighthouses, Shuichi Yoshida’s dark thriller reveals the inner lives of men and women who have something to hide.*


Yoshida oli minulle uusi tuttavuus kirjailijana. Pakko sanoa, että tykkäsin. Teksti on tunnelmallista, kiintoisaa ja lukija pääsee hyvin kirjan henkilöiden sisälle. Käännöstä oli mukava lukea ja siitä välittyi minusta kauniisti japanilainen henki. Pointsit siitä.

Villain on oikeastaan tarina ihmisistä murhatun tytön ympärillä. Vähitellen ja hitaasti heistä jokaisesta välittyy kuva, joka muuttuu ja elää sen mukaan, mitä kauemmin aikaa kuluu ja kuka asiaa tarkastelee. Miten tapahtumat vaikuttavat tytön isään? Ystäviin? Murhasta epäiltyihin? Entä heidän läheisiinsä ja ystäviinsä? Entä kuinka arkinen elämä kaikesta salailusta huolimatta soljuu eteenpäin?

Itse luin tämän kirjan osittain hitaasti nautiskellen vaikka todellisuudessa sen voi myös ahmaista. Kuten kävi muutamien viimeisten sivujen kohdalla. Alkuun kaikki lähtee liikkeelle hitaasti ja hivenen hapuillen. Vähitellen tapahtumien vauhti kuitenkin kiihtyy ja jännitys alkaa tiivistymään. Lukija on koukussa.

Entä kuka onkaan se tarinan todellinen “villain”? Sen saa lopulta jokainen itse päättää.

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Hergé: Mustan saaren salaisuus

Alkuteos: L’île noire (1938)
Kääntäjä: Heikki ja Soile Kaukoranta
Kuvittaja: Hergé
Teksti: Hergé
Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)
Sivumäärä: 62
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-21493-9
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Tintin seikkailut #7
Peukku:  ^^b
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 12, 16, 18 ja 47









Tässä Tinttin seikkailussa sankarit pääsevät seikkailemaan Ison-Britannian maaperälle, jonne rekisteröimätön lentokone putoaa. Mitä salailtavaa piloteilla oikein on? Ja miksi Tintti koetetaan jälleen kerran raivata keinoja kaihtamatta tieltä? Mukana myös hulvattomat salaisen palvelun etsivät Dupond ja Dupont.

lauantai 23. helmikuuta 2019

Pertti Jarla: Fingerpori


Kuvittaja: Pertti Jarla
Teksti: Pertti Jarla
Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)
Sivumäärä: 55
Kustantaja: Arktinen Banaani
ISBN: 978-952-5602-84-5
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Fingerpori #1
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 16, 18, 35 ja 47








Ensimmäinen ja oletettavasti myös viimeinen Fingerpori-sarjakuva jonka luen. Tähän on kaksi syytä. Ensimmäinen on se, että tämän sarjakuvan piirtojälki ei ole omaan silmääni. Se on jotenkin liian karu. Hahmot ovat minun mielestäni typerän näköisiä eikä maisemissakaan ole kehumista. Toinen syy on sarjakuvien huumori. Se ei oikein iskenyt. Huumori on hiukan liian alatyylistä, joten kyseessä on ehdottomasti aikuisten sarjakuva. Vaikka ehkä osa vitseistä menee ohitse, sillä se pohjautuu monesti sanojen väärin tulkintaan… Mukana on myös vitsejä Musta Naamiosta, natseista ja paavista, joten avointa mieltä tuntuisi tämä sarjakuva vaativan.