keskiviikko 5. helmikuuta 2014

J. R. Ward: Ikuinen rakastaja

Alkuteos: Lover Eternal (2006)
Suomentaja: Marke Ahonen
Ilmestymisaika: 2010(ko.painos)
Sivumäärä: 447
Kustantaja: Basam Books
ISBN: 978-952-5734-68-3
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Mustan tikarin veljeskunta –sarja

*Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukkio.
Rhage, Jonka sisällä raivoaa hurja peto, on Mustan tikarin veljeskunnan jäsenistä vaarallisin. Hän on paras taistelija ja aina kärkäs toimimaan hetken mielijohteesta, sillä hänen sisällään palaa Kirjurineitsyen langettama ankara kirous.
Mary Luce on kokenut elämässään kovia. Hän joutuu tahtomattaan vampyyrien maailmaan ja tarvitsee Rhagem suojelua. Maryllä on oma hengenvaarallinen kirouksensa, eikä hän etsi rakkautta. Hän on menettänyt uskonsa ihmeisiin jo vuosia sitten. Pian Rhage kuitenkin tietää, että hänen on saatava Mary omakseen. Vihollisen uhatessa Mary taistelee vimmaisesti voittaakseen elämän yhdessä rakastettunsa kanssa.
Suuren suosion saavuttaneesta Mustan tikarin veljeskunta –sarjasta on aiemmin suomennettu teos Pimeyden rakastaja.*



Twilight ja Fifty Shades yhdistettynä. Ihmiset rakastuvat vampyyreihin, jotka ovat rikkaita ja uskomattoman komeita ja ah, niin vaarallisen mystisiä. Vampyyrit tosin heilastelevat myös keskenään ja luvassa on paljon draamaa ja tunteita lähes Harlequin maiseen tyyliin. Aivan kuin yksikään rakkaustarina ei voisia alkaa onnellisesti tai olla onnellinen. Miksi kaikkien pitää ehdottomasti kieltää tunteensa ja väittää olevansa arvottomia?

Vaikka en suuremmin pidäkään siitä, miten suuri osa seksillä ja tuolla ylitsepursuavalla draamalla on kirjassa, on minun myönnettävä, että Wardin näkemys vampyyreistä on virkistävä. Hänen käyttämänsä näkemys vampyyreistä lajina, joka syö normaalia ruokaa, mutta tarvitsee silti elääkseen verta on kiinnostava. Kun tähän vielä lisää arkuuden päivänvalolle ja muut vampyyrien mystiset ominaisuudet, ollaan jo edes vähän matkalla kohti perinteisempää vampyyri-kirjallisuutta kuin mitä Twilight pitää sisällään. Ehkäpä juuri siksikin, pystyn pitämään Wardin maailmasta enemmän. Hänen vampyyrinsä ja heidän kulttuurinsa on paljon mielenkiintoisempi.

Alkuun taisin vähän kammota tekstiä. Vähitellen kuitenkin veljet voittivat minut puolelleen, joskin heidän vihollisistaan kertovat pätkät lukaisin läpi melko huolimattomasti. He eivät minua juuri kiinnosta, mikä saattaa osoittautua virheeksi myöhemmässä vaiheessa.

Mitä tulee kirjan pääpariin, Maryyn ja Rhageen, en ole kovin ihastunut. Mary on mukava miellyttävä ihminen, jolla on vähän liiankin dramaattinen elämä. Ja tietenkin Rhage on sitten mitä täydellisin uros. Vähän liikaa Bellaa ja Edwardia minun makuuni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti