Alkuteos: The Crystal Shard (1988)
Suomentaja: Mika Renvall
Ilmestymisaika: 1997 (ko.painos)
Sivumäärä: 405
Kustantaja: Jalava
ISBN: 951-887-100-0
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Jäätuulen laakso –trilogia #1 / Forgotten Realms -kirja
Huom: Kannattaa lukea ensin Musta haltia -trilogia
*Akar Kessel, heikkotahtoinen velhon oppipoika, käynnistää tapahtumasarjan, joka johtaa lumotun kristallisauvan löytymiseen. Se on vain liikkumaton kappale lasia… mutta voiko se silti tuottaa tuhon Kymmenelle Kaupungille?
Vai koituvatko barbaarit kaupunkien tuhoksi? Heidän raivokas hyökkäyksensä Kymmenen Kaupungin kyliin kääntyy heidän omaksi tappiokseen. Nuori barbaari Wulfgar, jätetään yksin kuolemaan, mutta kääpiö Bruenor pelastaa hänet sillä ehdolla että hän palvelee tätä viisi vuotta… ja hyväksyy kääpiön ystäväkseen. Drizztin, mustan haltian, avustuksella Bruenor tekee Wulfgarista soturin, joka osaa käyttää paitsi miekkaa myös järkeään.
Mutta riittävätkö Wulfgarin kyvyt barbaariheimojen yhdistämiseen? Saavatko epätavallinen kääpiö ja maastaan karkotettu haltia Kymmenen Kaupungin keskenään riitelevän väen käymään yhteisvoimin kristallisauvan mahtia vastaan?*
Salvatoren esikoisteos. Ja sen kyllä huomaa. Tekstissä on lennokkuutta, taituruutta, joka myöhemmin pääsee paremmin oikeuksiinsa. Hahmot ovat mielenkiintoisia, joskin ne vielä tässä vaiheessa ovat jokseenkin pinnallisia. Heihin ei vielä kunnolla tunne pääsevänsä kiinni, eivätkä heidän persoonansa vielä ole muotoutuneet lopulliseen vahvaan muotoonsa, jossa ne myöhemmissä kirjoissa ovat. Myös tapahtumat rynnivät eteenpäin. Juuri ja juuri yli neljäänsataan sivuun on mahdutettu hirvittävän paljon asiaa, joista olisi saanut aikaiseksi kirjan tai pari lisää ilman kauheampaa vaivaa. Toisaalta tämä kiirehdintä pitää lukijan mielenkiintoa yllä, ei päästä irti otteesta. Vauhti kuitenkin jättää juuri henkilöhahmoihin keskittymisen vähäiselle tolalle.
Olen aikaisemmin lukenut melkoisen osan Salvatoren (ja muutamien muidenkin kirjailijoiden) kirjoittamia Forgotten Realms –pelin maailmaan sijoittuvia tarinoita. Nuorempana olin melkoinen Salvatore fanikin. Eikä tämä ole muuttunut ainakaan näiden kirjojen kohdalta. Nautin yhä Jäätuulen laakson sankareiden vaiheista. Oli pitkästä aikaa miellyttävää palata heidän pariinsa. Trilogian seuraava osa lähtee kyllä lukuun tästä tältä istumalta!
Suomentaja: Mika Renvall
Ilmestymisaika: 1997 (ko.painos)
Sivumäärä: 405
Kustantaja: Jalava
ISBN: 951-887-100-0
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Jäätuulen laakso –trilogia #1 / Forgotten Realms -kirja
Huom: Kannattaa lukea ensin Musta haltia -trilogia
*Akar Kessel, heikkotahtoinen velhon oppipoika, käynnistää tapahtumasarjan, joka johtaa lumotun kristallisauvan löytymiseen. Se on vain liikkumaton kappale lasia… mutta voiko se silti tuottaa tuhon Kymmenelle Kaupungille?
Vai koituvatko barbaarit kaupunkien tuhoksi? Heidän raivokas hyökkäyksensä Kymmenen Kaupungin kyliin kääntyy heidän omaksi tappiokseen. Nuori barbaari Wulfgar, jätetään yksin kuolemaan, mutta kääpiö Bruenor pelastaa hänet sillä ehdolla että hän palvelee tätä viisi vuotta… ja hyväksyy kääpiön ystäväkseen. Drizztin, mustan haltian, avustuksella Bruenor tekee Wulfgarista soturin, joka osaa käyttää paitsi miekkaa myös järkeään.
Mutta riittävätkö Wulfgarin kyvyt barbaariheimojen yhdistämiseen? Saavatko epätavallinen kääpiö ja maastaan karkotettu haltia Kymmenen Kaupungin keskenään riitelevän väen käymään yhteisvoimin kristallisauvan mahtia vastaan?*
Salvatoren esikoisteos. Ja sen kyllä huomaa. Tekstissä on lennokkuutta, taituruutta, joka myöhemmin pääsee paremmin oikeuksiinsa. Hahmot ovat mielenkiintoisia, joskin ne vielä tässä vaiheessa ovat jokseenkin pinnallisia. Heihin ei vielä kunnolla tunne pääsevänsä kiinni, eivätkä heidän persoonansa vielä ole muotoutuneet lopulliseen vahvaan muotoonsa, jossa ne myöhemmissä kirjoissa ovat. Myös tapahtumat rynnivät eteenpäin. Juuri ja juuri yli neljäänsataan sivuun on mahdutettu hirvittävän paljon asiaa, joista olisi saanut aikaiseksi kirjan tai pari lisää ilman kauheampaa vaivaa. Toisaalta tämä kiirehdintä pitää lukijan mielenkiintoa yllä, ei päästä irti otteesta. Vauhti kuitenkin jättää juuri henkilöhahmoihin keskittymisen vähäiselle tolalle.
Olen aikaisemmin lukenut melkoisen osan Salvatoren (ja muutamien muidenkin kirjailijoiden) kirjoittamia Forgotten Realms –pelin maailmaan sijoittuvia tarinoita. Nuorempana olin melkoinen Salvatore fanikin. Eikä tämä ole muuttunut ainakaan näiden kirjojen kohdalta. Nautin yhä Jäätuulen laakson sankareiden vaiheista. Oli pitkästä aikaa miellyttävää palata heidän pariinsa. Trilogian seuraava osa lähtee kyllä lukuun tästä tältä istumalta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti