Alkuteos: Vingt ans après (1845)
Suomentaja: Marjatta Salonen
Ilmestymisaika: 1966 (ko.painos)
Sivumäärä: yht. 1 863
Kustantaja: Dovre
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: Alexandre Dumas –sarja, osat VII - XVI
* Kaksikymmentä vuotta on vierähtänyt uljaiden muskettisotureiden seikkailuista, kun kolmikon verraton johtaja d’Artagnan etsii entiset aseveljet käsiinsä kardinaali Mazarinin mahtikäskystä. Kuningas ja isänmaa kutsuvat heitä uusiin mainetekoihin…
Atos, Portos, Aramis sekä d’Artagnan ovat koko maailman tuntemia romaanisankareita, joiden seikkailuista ovat nauttineet jo lukemattomat lukijapolvet. Dumas’n kuolemattomasta romaanista löytyy rehevän värikkäitä juonenkäänteitä, mukaansatempaavaa jännitystä, uljaita miehiä ja kauniita naisia – se on historiallista viihdettä parhaimmillaan.*
Myladyn poika on Suomessa ilmestynyt useina eri käännöksinä ja useilla eri nimillä kuten vaikkapa Muskettisoturit 20 vuotta myöhemmin. Varsin monesti teos on jaettu useampiin osiin erilaisina jatkokertomuksina. Itse jatkan lukemista aikaisemmin löytämäni Alexandre Dumas –sarjan parissa.
Ensimmäinen osa on alanimeltään Vanhat riitapukarit (s.187) ja siinä johdatellaan lukijaa Ranskan sen hetkiseen tilanteeseen. Tapaamme kardinaali Mazarinin ja kuningatar Anna Itävaltalaisen ja kuulemme politiikan sen hetkisestä tilasta. D’Artagnan tapaa vanhoja ystäviään joutuessaan toimimaan kardinaalin palveluksessa. Hänen tehtäväkseen jää etsiä käsiinsä vanhat toverinsa, joista kohtaamme Aramiksen ja Porthoksen palvelijoineen. Mikä jännittävintä, viimeinkin paljastuvat kaikkien kolmen muskettisoturin oikeat nimet!
Pulmallinen tilanne (s.184) juoksuttaa d’Artagnanin tapaamaan Athosta ja tutustuttaa meidät uudistuneeseen Athokseen ja tämän nuoreen suojattiin Raouliin. Lukija pääsee tutustumaan vankilassa viruvaan prinssi Beaufortiin ja tämän tempauksiin sekä saa huomata, miten toimeliaita prinssin erilaiset ystävät ovatkaan…
D’Artagnan on oikeastaan aikalailla sivussa, sillä enemmän keskitytään juuri Athoksen, tämän palvelijan ja prinssi Beaufortin toimiin. Tämä on ainakin allekirjoittaneesta mukavaa vaihtelua.
Tikari (s.187) vapauttaa prinssi Beaufortin vankilastaan varsin mielikuvituksellisen juonen avulla ja tämän aatelisen paon takia muskettisoturit törmäävät toisiinsa tilanteessa, joka voidaan todeta hyvinkin ristiriitoja herättäväksi. Useamman hetken saa lukija pohtia osoittautuvatko kunnia ja ylpeys vahvemmiksi kuin ystävyys.
Lukija pääsee myös jälleen seurailemaan nuoren varakreivi Raoulin edesottamuksia. Vaikuttaa siltä, ettei nuorukainen ole kauaksi puusta pudonnut seikkailunhaluisuutensa suhteen…
Kahlekuningas (s.188) on ehkä jokseenkin epämääräinen nimi tälle osalle. Ainakin itselleni se jäi jotenkin epäselväksi. Ellei sitten oteta huomioon sitä, että viimeinkin kohtaamme Myladyn pojan…
Tässä osassa seurailemme Raoulin ja hänen ystävänsä de Guichen pääsyä viimeinkin armeijaan ja havaitsemme, miten helposti Raoulin asiat alkavatkaan siellä lutviutumaan hänen saamansa erinomaisen kasvatuksen ansiosta. Tietenkään unohtamatta pientä osuutta onnea.
Kuten jo mainitsin, Myladyn poika astuu viimein näyttämölle ja saa muskettisoturit melkoisen sekaisin jo pelkällä olemassaolollaan. Näistä neljästä nimittäin jokainen aina tavallaan pohtii tuota tuomiota, jonka he aikoinaan langettivat Myladylle. Nyt menneisyys on viimein heitä kohtaamassa.
Myös vanha tuttumme, lordi Winter astuu mukaan kuvioihin Englannin Kaarle I –kuninkaan miehenä ja lähettinä tullessaan Ranskaan tapaamaan Kaarlen maanpakoon turvaan lähtenyttä kuningatarta ja tytärtä. Nyt saamme siis kunnolla mukaan myös kansainvälistä politiikkaa, johon tietenkin myös muskettisoturiystävämme pääsevät vähitellen tavalla tai toisella osallisiksi.
Neljä vanhaa ystävystä (s.186) johdattelee Athoksen ja Aramiksen vaaralliselle matkalle lordi Winterin seurassa. Jälleen Myladyn poika sattuu heidän tielleen kylväen kammoa miehiin, jotka muuten ovat niin rohkeita.
Raoul seikkailee Pariisin mellakoissa, jotka alkavat neuvosmies Brousselin vangitsemisesta. D’Artagnan joutuu muistuttamaan nuorukaista siitä, kuka onkaan se oikea kuningas…
Muuten saamme seurata miten tehokkaasti koadjutori Gondy käynnistää ystäviensä avustuksella lisää mellakkatoimia ja kaikkea muuta mukavaa kardinaali Mazarinin riemuksi.
Synninpäästö (s.186) keskittyy seurailemaan mitä kuuluu d’Artagnanille ja Porthokselle. Se asettaa kaksikon palvelemaan niin kardinaali Mazarinia kuin kuningatar Anna Itävaltalaistakin varsin kimurantissa tilanteessa. Kaikeksi onneksi neuvokas d’Artagnan keksii keinot ja jopa äkkipikainen kuningatar on tyytyväinen.
Aivan lopussa Mazarin lähettää kaksikon matkalle, jonka määränpäätä on vaikea olla arvailematta.
Pako (s.186) kertoo muskettisoturiystävysten seikkailuista Kaarle Stuartin Englannissa. Aivan alussa neljä ystävystä kohtaavat jälleen toisensa, joskin vielä hieman jakautuneina. Varsin pian d’Artagnan ja Porthos kuitenkin vakuuttuvat siitä, että Athos ja Aramis ovat liikkeellä jalon asian puolella ja liittyvät tovereihinsa, jotka katsovat kunnia asiakseen koettaa pelastaa vangitun Kaarle Stuartin.
Kostajassa (s.183) seurataan Kaarle kuninkaan oikeuden käyntiä ja muskettisotureiden viimeisiä yrityksiä hänen auttamisekseen. Vähän myös paljastellaan, kuinka ja millaista kostoa Myladyn poika oikein suunnitteleekaan.
Naamioitu mies (s.188) selvittää miten kostoyrityksen oikein käy ja mitä Pariisissa onkaan tapahtunut sinä aikana, jonka neljä toverusta ovat olleet Englannissa.
Kuninkaan saapuminen (s.188) päättelee upeasti kirjan juonten langat. Muskettisoturit saavat kukin palkintonsa ja Ranska rauhansa.
Myladyn poika on kieltämättä mielenkiintoinen teos. Siinä on ehtaa muskettisoturi henkeä, ylvästä aateluusajatusta ja sopivasti poliittista juonittelua. Tapahtumat etenevät miellyttävän vauhdikkaasti niin, ettei aika todellakaan tule pitkäksi. Ja tällä kertaa myös palvelijat todella pääsevät näyttämään mihin pystyvät!
Suomentaja: Marjatta Salonen
Ilmestymisaika: 1966 (ko.painos)
Sivumäärä: yht. 1 863
Kustantaja: Dovre
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: Alexandre Dumas –sarja, osat VII - XVI
* Kaksikymmentä vuotta on vierähtänyt uljaiden muskettisotureiden seikkailuista, kun kolmikon verraton johtaja d’Artagnan etsii entiset aseveljet käsiinsä kardinaali Mazarinin mahtikäskystä. Kuningas ja isänmaa kutsuvat heitä uusiin mainetekoihin…
Atos, Portos, Aramis sekä d’Artagnan ovat koko maailman tuntemia romaanisankareita, joiden seikkailuista ovat nauttineet jo lukemattomat lukijapolvet. Dumas’n kuolemattomasta romaanista löytyy rehevän värikkäitä juonenkäänteitä, mukaansatempaavaa jännitystä, uljaita miehiä ja kauniita naisia – se on historiallista viihdettä parhaimmillaan.*
Myladyn poika on Suomessa ilmestynyt useina eri käännöksinä ja useilla eri nimillä kuten vaikkapa Muskettisoturit 20 vuotta myöhemmin. Varsin monesti teos on jaettu useampiin osiin erilaisina jatkokertomuksina. Itse jatkan lukemista aikaisemmin löytämäni Alexandre Dumas –sarjan parissa.
Ensimmäinen osa on alanimeltään Vanhat riitapukarit (s.187) ja siinä johdatellaan lukijaa Ranskan sen hetkiseen tilanteeseen. Tapaamme kardinaali Mazarinin ja kuningatar Anna Itävaltalaisen ja kuulemme politiikan sen hetkisestä tilasta. D’Artagnan tapaa vanhoja ystäviään joutuessaan toimimaan kardinaalin palveluksessa. Hänen tehtäväkseen jää etsiä käsiinsä vanhat toverinsa, joista kohtaamme Aramiksen ja Porthoksen palvelijoineen. Mikä jännittävintä, viimeinkin paljastuvat kaikkien kolmen muskettisoturin oikeat nimet!
Pulmallinen tilanne (s.184) juoksuttaa d’Artagnanin tapaamaan Athosta ja tutustuttaa meidät uudistuneeseen Athokseen ja tämän nuoreen suojattiin Raouliin. Lukija pääsee tutustumaan vankilassa viruvaan prinssi Beaufortiin ja tämän tempauksiin sekä saa huomata, miten toimeliaita prinssin erilaiset ystävät ovatkaan…
D’Artagnan on oikeastaan aikalailla sivussa, sillä enemmän keskitytään juuri Athoksen, tämän palvelijan ja prinssi Beaufortin toimiin. Tämä on ainakin allekirjoittaneesta mukavaa vaihtelua.
Tikari (s.187) vapauttaa prinssi Beaufortin vankilastaan varsin mielikuvituksellisen juonen avulla ja tämän aatelisen paon takia muskettisoturit törmäävät toisiinsa tilanteessa, joka voidaan todeta hyvinkin ristiriitoja herättäväksi. Useamman hetken saa lukija pohtia osoittautuvatko kunnia ja ylpeys vahvemmiksi kuin ystävyys.
Lukija pääsee myös jälleen seurailemaan nuoren varakreivi Raoulin edesottamuksia. Vaikuttaa siltä, ettei nuorukainen ole kauaksi puusta pudonnut seikkailunhaluisuutensa suhteen…
Kahlekuningas (s.188) on ehkä jokseenkin epämääräinen nimi tälle osalle. Ainakin itselleni se jäi jotenkin epäselväksi. Ellei sitten oteta huomioon sitä, että viimeinkin kohtaamme Myladyn pojan…
Tässä osassa seurailemme Raoulin ja hänen ystävänsä de Guichen pääsyä viimeinkin armeijaan ja havaitsemme, miten helposti Raoulin asiat alkavatkaan siellä lutviutumaan hänen saamansa erinomaisen kasvatuksen ansiosta. Tietenkään unohtamatta pientä osuutta onnea.
Kuten jo mainitsin, Myladyn poika astuu viimein näyttämölle ja saa muskettisoturit melkoisen sekaisin jo pelkällä olemassaolollaan. Näistä neljästä nimittäin jokainen aina tavallaan pohtii tuota tuomiota, jonka he aikoinaan langettivat Myladylle. Nyt menneisyys on viimein heitä kohtaamassa.
Myös vanha tuttumme, lordi Winter astuu mukaan kuvioihin Englannin Kaarle I –kuninkaan miehenä ja lähettinä tullessaan Ranskaan tapaamaan Kaarlen maanpakoon turvaan lähtenyttä kuningatarta ja tytärtä. Nyt saamme siis kunnolla mukaan myös kansainvälistä politiikkaa, johon tietenkin myös muskettisoturiystävämme pääsevät vähitellen tavalla tai toisella osallisiksi.
Neljä vanhaa ystävystä (s.186) johdattelee Athoksen ja Aramiksen vaaralliselle matkalle lordi Winterin seurassa. Jälleen Myladyn poika sattuu heidän tielleen kylväen kammoa miehiin, jotka muuten ovat niin rohkeita.
Raoul seikkailee Pariisin mellakoissa, jotka alkavat neuvosmies Brousselin vangitsemisesta. D’Artagnan joutuu muistuttamaan nuorukaista siitä, kuka onkaan se oikea kuningas…
Muuten saamme seurata miten tehokkaasti koadjutori Gondy käynnistää ystäviensä avustuksella lisää mellakkatoimia ja kaikkea muuta mukavaa kardinaali Mazarinin riemuksi.
Synninpäästö (s.186) keskittyy seurailemaan mitä kuuluu d’Artagnanille ja Porthokselle. Se asettaa kaksikon palvelemaan niin kardinaali Mazarinia kuin kuningatar Anna Itävaltalaistakin varsin kimurantissa tilanteessa. Kaikeksi onneksi neuvokas d’Artagnan keksii keinot ja jopa äkkipikainen kuningatar on tyytyväinen.
Aivan lopussa Mazarin lähettää kaksikon matkalle, jonka määränpäätä on vaikea olla arvailematta.
Pako (s.186) kertoo muskettisoturiystävysten seikkailuista Kaarle Stuartin Englannissa. Aivan alussa neljä ystävystä kohtaavat jälleen toisensa, joskin vielä hieman jakautuneina. Varsin pian d’Artagnan ja Porthos kuitenkin vakuuttuvat siitä, että Athos ja Aramis ovat liikkeellä jalon asian puolella ja liittyvät tovereihinsa, jotka katsovat kunnia asiakseen koettaa pelastaa vangitun Kaarle Stuartin.
Kostajassa (s.183) seurataan Kaarle kuninkaan oikeuden käyntiä ja muskettisotureiden viimeisiä yrityksiä hänen auttamisekseen. Vähän myös paljastellaan, kuinka ja millaista kostoa Myladyn poika oikein suunnitteleekaan.
Naamioitu mies (s.188) selvittää miten kostoyrityksen oikein käy ja mitä Pariisissa onkaan tapahtunut sinä aikana, jonka neljä toverusta ovat olleet Englannissa.
Kuninkaan saapuminen (s.188) päättelee upeasti kirjan juonten langat. Muskettisoturit saavat kukin palkintonsa ja Ranska rauhansa.
Myladyn poika on kieltämättä mielenkiintoinen teos. Siinä on ehtaa muskettisoturi henkeä, ylvästä aateluusajatusta ja sopivasti poliittista juonittelua. Tapahtumat etenevät miellyttävän vauhdikkaasti niin, ettei aika todellakaan tule pitkäksi. Ja tällä kertaa myös palvelijat todella pääsevät näyttämään mihin pystyvät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti