Alkuteos: 2013 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 188
Kustantaja: omakustanne
ISBN: 978-1-4827-2614-5
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Sarjan aloitus?
Peukku q^^
*Ota vastaan kutsu kauas Pohjolaan. Aikaan ja paikkaan, joka elää vain kaukaisissa kuvitelmissamme hämärästä menneisyydestä. Metsiin, joiden pintaa yksikään aura ei ole koskaan puhkaissut. Nämä tarinat kulkevat tuon kaukaisen maan tuulissa ja puissa, ikiaikaisen metsän viileissä kuiskauksissa.
Vierra on itsepäinen tyttö kainujen heimosta. Kun hän serkkunsa kanssa lähtee pyhälle matkalleen kohti aikuisuutta, lähtevät samalla liikkeelle myös hänen elämänsä suunnan määräävät voimat.
Pystyykö Vierra rikkomaan kiveen maalatun polkunsa, jonka on määrä johtaa hänet kohti myrskyjen ja vaikeuksien täyttämää elämää? Voiko hän löytää paikkansa heimonsa joukosta, vai onko hänen täytettävä kohtalonsa Kaukamoisena?
Kaukamoinen aloittaa fantasiatarinoiden sarjan, joka imee voimansa Suomen synkästä mutta kauniista luonnosta. Sen juuret ovat samalla kertaa sekä mytologiassa että muinaisessa kirjoittamattomassa historiassamme. Tarinoiden perustukset on laskettu muinaisen maailman ihmeille ja nopeatempoista kerrontaa siivittää kalevalamittainen runous, esi-isiemme runollisen kerronnan kieli.*
Kaukamoisen kieli on kaunista ja runollista suurimman osan aikaa. Pidän kovasti kalevalamittaan runoilluista lauluista, vaikka niissä joissain onkin havaittavissa pientä lipsumista. Jos aivan tarkkoja ollaan. Samaten itse tekstikin välistä vähäsen lipsuu kankeaksi. Kerronta sujuu pääsääntöisesti hyvin ja tekstiä on mukava lukea, mutta varsinkin ihmisten puheet ovat kankeita. Niistä ei välity aina täysin luonnollista tuntua.
Kerronta on todellakin nopeaa ja varsin tiivistahtista. Ehkä jopa liiallisuuksiin saakka. Hahmoja vilahtelee mukaan ja pois välillä aikamoista tahtia, eikä heihin oikein ehditä tutustua. Jopa Vierra - kirjan päähenkilö - jää todella etäiseksi. Hän on metsästäjä, hänellä on ja äkkiä ei ole sitä eikä tätä ja hän päätyy sinne ja kokee tätä. Tapahtumat tulevat vastaan välillä melkoisella ryminällä. Tylsistymään ainakaan ei siis ehdi! Itse kuitenkin olisin kaivannut vähäsen verkkaisempaa tahtia, jossa hahmoihin olisi päässyt tutustumaan rauhassa ja paremmin, syvällisemmin. Nyt itselle jäi tunne, kuin pinnan alla kytisi jotain, jota ei aivan näe…
Kaukamoisen tarina on hyvä. Se on jaettu pienempiin kokonaisuuksiin Vierran elämän sattumusten mukaan. Hyppäykset vaiheesta toiseen tosin taitavat olla melkoisia. Kunnollista ja selvää aikajanaa ei lukijalle rakenneta. Kirjan alussa Vierra on juuri astumassa aikuisuuteen, sitten hypitäänkin jo kauemmaksi. Lopussa ollaan noin seitsemän vuoden päässä… Ehkä. Kunnollinen aikalinja helpottaisi lukemista ja pitäisi tarinan jotenkin ehyemmin koossa.
Tämä kirja herättää itsessä todella kaksinaisia mielipiteitä. Pidän kalevalamittaisesta runoudesta ja kirja todella henkii tunnelmaa ja käyttää voimavarojaan hyvin. Toisaalta kaipaisin lukijana hieman enemmän syvyyttä hahmoihin ja helpotusta ajan ymmärrykseen. Varsin luettava teos, joka jättää kyllä pohtimaan, mitä sarjan seuraava osa (?) tuleekaan pitämään sisällään. Jospa nuo piilossa vielä kytevät kekäleet leimahtaisivat siinä näkyviksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti