Amanda Palo: Outoja kaloja

Alkuteos: Outoja kaloja (2021)

Lukija: Amanda Palo

Ilmestymisaika: 2021 (ko.painos)

Kustantaja: Kosmos

Kesto: 1h 49min

ISBN: 9789523521131

Muoto: e-äänikirja

Peukku: q^^

*Tarkkanäköinen esikoisteos on häviävien kohtausten kollaasi

Outoja kaloja on oivaltava proosateos, jossa pienillä mutta tarkoilla elementeillä rakennetaan elämänkokoisia kohtauksia.

Kohtaamisia, eroja, suhteita, kosketuksia, hitaasti riisutut farkut, addiktioita, katseita, outoja kaloja. Amanda Palon hurmaava esikoisteos hahmottelee kokonaisia draamoja, muutaman rivin pienoiselämäkertoja ja yhden sivun romanttisia tragedioita. Outoja kaloja on kollaasi, jonka osista piirtyy kuva ihmisestä, joka on sekä katsoja että katseen kohde mutta siitä huolimatta aina yksin jumissa omassa mielessään.

Amanda Palo on näyttelijä, teatterintekijä ja feministi. Hänen esikoisnäytelmänsä oli seksuaaliväkivaltaa käsittelevä monologi Kilari, joka kiersi Suomessa ja Venäjällä kahden vuoden ajan. Outoja kaloja on Palon esikoisteos.*

Tämä kirja on kokoelma lyhyitä ja vielä lyhyempiä tekstejä. Jokainen teksti tuntuu olevan oma kokonaisuutensa, joskin samanlaista sävyä ja virettä niissä on havaittavissa. Minusta niitä yhdistää jokseenkin pessimistinen sävy ja taipumus ylitulkintaan ja pahimman mahdollisen ajattelemiseen. Ne ovat kertomuksia yksinäisyydestä, erilaisuudesta ja siitä, ettei edes ollessaan onnellinen voi sitä todella olla. Aina jokin on kuitenkin pielessä tai ainakin heti kohta on.

Minulle tämä oli hämmentävä kokemus. Kaikki tekstit ovat niin irrallisia ja outoja. Oli mukana jokunen, joista saanoin tunnistaa jotain itsestänikin. Pari iski enemmänkin. Minun virheeni oli ehkä siinä, että kahlasin tämän läpi yhdeltä istumalta. Ehkä olisi kannattanut lukea aina teksti kerrallaan ja pohtia sisältöä ja ajatusta enemmän. Ovathan nämä vähän kuin hätähuutoja meidän meluisasta ja kierroksistakäyvästä elämästämme.

Suosittelen ehdottomasti mieluummin lukemaan tämän kuin kuuntelemaan äänikirjana. Palo lukee kyllä selvästi, mutta hän ei pidä tekstien välilä minkäänlaisia taukoja, joten tekstit sulautuvat yhdeksi pötköksi. Luettuna ne on helpompi hahmottaa omiksi kokonaisuuksikseen. Eikä 69 sivua ole niin paljoa lukea.