Alkuteos: Taivas (2017)
Lukija: Jussi Puhakka
Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)
Kustantaja: Kustantamo S&S
Kesto: 6h 6min
ISBN: 9789515250995
Muoto: e-äänikirja
Sarjamerkintä: Suomi 2050 -trilogia #1
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2025: 34. Kirjassa on tunnettu rakennus (11/50)
Sopisi lukuhaasteeseen 2025 ainakin: 8, 9, 26, 42 ja 44
*Helsinki, 2058. Akseli työskentelee yliopistolla ja yrittää innottomasti selvittää, mikä on lamaannuttanut suomalaiset. Valon kaupungissa kansalaiset kyyristelevät asunnoissaan, eivät puhu, lapsia ei enää synny. Rajat on suljettu eikä tulevaisuutta ole. Lohduksi alamaisilleen Valo on antanut Taivaan, virtuaalisen tilan jossa vanha maailma elää kauniimpana ja lempeämpänä kuin koskaan. Kun Akseli saa laajat käyttöoikeudet Taivaaseen, hänen maallinen ruumiinsa käy kalvakkaaksi ja voimattomaksi, sen ainoa tavoite on unohdus ja kuolema. Kunnes hän tapaa Taivaan niityllä naisen, johon haluaa tutustua myös reaalissa.
Taivas on lähitulevaisuuteen sijoittuva dystopia, jonka avaamia kysymyksiä ei tee mieli vaientaa. Lohduton sisällissodan jälkeinen Helsinki ja tilansa uudelleen valtaava luonto antavat haikeankauniit puitteet tarinalle, joka herättää vahvan tarpeen vaalia elämää, kaikkea sitä mikä on maailmassa tärkeintä. Teos voitti Maailman laita -romaanikilpailun vuonna 2016.*
Maailma on muuttunut. Suomi on sulkeutunut ja jakautunut jopa sisällään. Ihmiset elävät tahdottomina ja tunteettomina. Heiltä puuttuvat halu ja intohimo. Kaikki on harmaata massaa. Kuin kaikki olisivat masentuneita ja virtuaalinen Taivas olisi ainoa hyvä paikka. Äkkiä mies ja tutkija, Akseli, saa pillereitä, jotka poistavat masennuksen. Kyseessä on yliopiston tieteellinen tutkimus. Hän päätyy jakamaan osan pillereistä tieteen nimissä tytölle ja hetken maailma alkaa näyttämään valoisalle. Sitten pillereitä jaetaan vähän lisää ja konfliktit alkavat… Hajoaako luotu yhteiskunta? Voivatko ihmiset vapautua jälleen ja alkaa tuntea?
Tarina on kerrottu aika lakoniseen sävyyn. Henkilöhahmot jäävät etäisiksi eivätkä oikein kiinnosta. Maailmankuvaa avataan minusta liian vähän. Tosin siinäkin on pelottavia yhtymäkohtia nykyisyyteen.
Puhakka lukee tasaisen varmasti.
Tätä suositeltiin minulle sekä käyttämäni kirjapalvelun kautta, että olin myös itse joskus poiminut tämän kiinnostavien kirjojen listalleni. Minuun tämä ei nyt sitten kuitenkaan vain napannut. Tämän kokemuksen perusteella en ole ainakaan heti tarttumassa Leinon muihin teoksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti