Alkuteos: Unohdettujen kirja (2024)
Lukija: Emma Louhivuori
Ilmestymisaika: 2024 (ko.painos)
Kustantaja: Otava
Kesto: 13h 38min
ISBN: 9789511446071
Muoto: e-äänikirja
Sarjamerkintä: jatkoa teoksille Korento ja Mistä valo pääsee sisään
Peukku: ^^b
*Vavahduttava tulevaisuuskuva maailmasta, jossa ihmisyys on vaarassa kadota. Palkitun, taidokkaasti kirjoitetun romaanisarjan päätös.
Julman, sortovaltaisen Unionin alueelta pakoon päässyt Mai on ollut kuukausia pakolaisleirillä, ilman tietoa rakastettunsa Satomin ja taakse jääneen perheensä kohtalosta. Viimein hän näkee vilauksen Satomista uutisissa. Satomin tilanne on epätoivoinen, hänen muistinsa on nollattu ihmistutkimuslaitoksessa. Kun Maille tarjoutuu mahdollisuus yrittää muuttaa tapahtumien vääjäämätöntä kulkua, hän tarttuu uhkayritykseen empimättä.
Vangitsevan jännittävä Unohdettujen kirja on jatkoa kirjoille Korento ja Mistä valo pääsee sisään, joka sai Finlandia-palkinnon.*
Kirjassa palataan seuraamaan tapahtumia Main ja Satomin kautta. Mai on saapunut Uudelle Suurmantereelle ja aloittelee elämäänsä siellä. Hän oppii uutta, romahtaa ja nousee taas. Hän pääsee hetkeksi julkisuuteen ja sitä kautta onnistuu myös tavoittamaan edellisestä osasta tutut Aleksein ja Marian, jotka taas johtavat häntä uusille urille ja ehkä Satomin jäljille... Samaan aikaan nollattu Satomi elää nymfinä komentajan talossa. Komentajan vaimo on hänelle kummallinen liittolainen ja aivan kuin nollauskaan ei olisi kokonaan onnistunut. Naisen mieleen kun tulee kummia "muistoja". Maailma Satomin ympärillä alkaa romahtaa. Tarjoaako se hänelle mahdollisuuden pakoon ja uuteen tulevaisuuteen?
Vaihdot sujuvat hyvin ja jännite pysyy kokoajan yllä. Vasta myöhemmin lukija tajuaa sen, että osa tapahtumista menee päällekkäin, eikä lineaarisesti. Kokonaisuudessaan kirjan tapahtumat sijoittuvat ilmeisesti useammille vuosille, vaikka kuluvaa aikaa ei suoranaisesti kerrota.
Näiden kahden nuoren naisen tarina on uskomaton ja vaikuttava. Heidän matkaansa oli helpompi sujahtaa kuin aikaisemmassa osassa Aleksein ja Marian matkaan. Heidän puolestaan toivoo. Heidän kanssaan pelkää ja iloitsee. Tämä on hieno tarina.
Myös lukijaan ehdin jo tottua, joten Louhivuoren ääni ei niin pahasti särähdellyt korvaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti