Seicho Matsumoto: Junaongelma

Alkuteos: Ten to sen (1957)
Suomentaja: Kristiina Kivivuori
Ilmestymisaika: 1973 (ko.painos)
Sivumäärä: 152
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-05986-2
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Sapo-sarja

*Kashiin lahdelle on Tokiosta pitkä junamatka. Miksi siis ministeriön nuoren virkailijan ja kauniin tarjoilijattaren piti päästä juuri sinne surmaamaan itsensä? Mutta niin vain oli. He makasivat sievästi sylikkäin kylmässä suolaisessa vedessä teräväreunaisten mustien kivenlohkareiden keskellä. Juttu on selvä kuin pläkki, päättää paikallinen poliisi. Rakkausitsemurha. Mutta etsivä Torigai ja apulaistarkastaja Mihara ovat eri mieltä. Varsinkin rakastavaisten ongelmallinen junamatka kaipaa lähempää tarkastelua. Mitä kätkeytyy aikataulujen kylmien numerosarakkeiden taakse?

Sapo-sarjassa ilmestyy nyt ensimmäistä kertaa japanilainen dekkari. Seicho Matsumoto on maansa etevin, moneen kertaan palkittu jännityskirjailija ja Junaongelma on hänen läpimurtoteoksensa, perinteinen realistinen poliisiromaani.*



Tämä dekkari sopii hitaamman tyylin ystäville mainiosti. Tässä ei hötkyillä eikä kiirehditä. Asioita pohditaan rauhallisesti ja ihmisten kanssa ehditään keskustelemaan. Toisinaan pysähdytään kaikessa rauhassa kahville tai teelle. Oman ihanan lisänsä kirjaan tuo kulttuuri. Japanilainen kohteliaisuus ja kunkin henkilön asemaan kohdistuva kunnioitus tulevat selvästi esille ja saattavat ehkä hieman hämätä länsimaista lukijaa, jos tämä ei ymmärrä tiedostaa kulttuurieroja.

Edvard Radzinzki: Rasputin

Alkuteos: Rasputin (2000)
Suomentaja: Kari Klemelä
Ilmestymisaika: 2003 (ko.painos)
Sivumäärä: 647
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-28346-0
Muoto: Pokkari

*Grigori Jefimovitš Rasputin oli venäläinen talonpoika, hädin tuskin lukutaitoinen munkki ja mystikko, joka merkillisellä tavalla piti otteessaan Venäjän viimeistä tsaaria Nikolai II:sta, hänen vaimoaan Aleksandraa ja heidän verenvuototaudista kärsivää poikaansa. Mutta mihin Rasputinin suunnaton vaikutusvalta perustui? Oliko hän suuri näkijä vai julkea huijari, jonka viinankäyttö, irstas elämä ja vallanhalu saivat joukon venäläisiä aatelismiehiä murhaamaan hänet joulukuussa 1916?

Edvard Radzinzkin sensaatiomainen teos kertoo Rasputinin poikkeuksellisen tarinan aina dramaattiseen loppuun saakka. Ensimmäistä kertaa tulee julki Rasputinin ja tsaarittaren suhde kaikessa erikoislaatuisuudessaan. Lisäksi Radzinzki tutkii ennen julkaisemattomien dokumenttien valossa Rasputinin yliluonnollisia kykyjä, hänen murhaansa ja sitä, kuinka Rasputin vielä haudan takaakin vaikutti tsaariperheen kohtaloon.*



Tässä on elämänkerta, joka kannattaa ehdottomasti lukea! Henkilönä Rasputin ja hänen legendansa on äärimmäisen mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Ja tässä on elämänkerta, jossa tuo uskomaton tarina on laitettu kokonaisuudessaan yksiin kansiin mitä mielenkiintoisimmalla tavalla. Vaikka kirja on todella pitkä ja yksityiskohtainen, ei se silti ole missään määrin raskas lukea. Asiat on ilmaistu yksinkertaisesti ja niitä on avattu riittävästi siten, että historiasta tietämättömämpikin lukija pysyy hyvin kärryillä. Lisäksi tyyli ei todellakaan ole kuivaa tai puisevaa. Tätä lukee mielellään. Radzinskin tyyli kirjoittaa on helppo ymmärtää ja se pitää otteessaan. Iso plussa myös suomentajalle tästä!

Jos nyt jotain ”risuja” haluaisin antaa, niin itseäni eniten kiinnostanut Rasputinin murha on lopussa kovin pienenä osana kirjaa. Mutta toisaalta se tositapahtumien valossakin on häviävän pieni osa tämän miehen legendaa.

Yasushi Inoue: Metsästyskivääri

Alkuteos: Ryoju  (1949)
Suomentaja: Hilkka Mäki (englanninkielisen käännöksen pohjalta)
Ilmestymisaika: 1966 (ko.painos)
Sivumäärä: 75
Kustantaja: Weilin+Göös
Muoto: Kirja

*Yasushi Inoue on Japanin tärkeimpiä sodanjälkeisiä kirjailijoita. Hän syntyi 1907 Hokkaidolla armeijalääkärin poikana. Päätettyään opintonsa hän oli viisitoista vuotta tunnetun Mainichi-lehden palveluksessa. Kirjailijanuransa hän aloitti lyriikalla ja näytelmillä, mutta varsinainen läpimurto tapahtui 1949, jolloin hän melkein peräkkäin julkaisi romaanit Härkätaistelu ja Metsästyskivääri. Ne muodostuivat kirjalliseksi sensaatioksi ja hankkivat Inouelle Japanin kuuluisimman kirjallisuuspalkinnon, Akutagawa-palkinnon.

Metsästyskivääri on Inouen länsimaissa tunnetuin teos. Se on sodanjälkeiseen aikaan sijoitettu rakkaustarina, joka kolmen naisen näkökulmasta kerrottuna avartuu elävästi järkyttäväksi kuvaukseksi naisen psyykestä ja ihmisen perusyksinäisyydestä.*



On uskomatonta miten erilaisiksi Inoue on saanut jokaisen kirjeen. Jokaisesta näistä kolmesta kirjeestä on aistittavissa nainen, joka ne on kirjoittanut ja hänen tuskansa. Sillä eräällä lailla jokainen heistä kärsii, kukin vain omalla tavallaan ja omasta syystään. Ja kuitenkin heidän tuskansa on yhteistä. Syntyjään samasta. Kaunis ja koskettava, todellakin hieman erilainen rakkaustarina. Uskoisin, että tämän todellinen ymmärtäminen vaatii länsimaiselta lukijalta hieman enemmän keskittymistä ja halua ymmärtää, sillä kirja heijastaa niin voimakkaasti japanilaista ajatusmaailmaa, että se voi tuntua aavistuksen oudolta. Japanilaiset nimittäin suhtautuvat kuolemaan ja itsemurhaan erilailla kuin länsimaissa asuvat ihmiset. Heille se on äärimmäinen urheuden osoitus, keino säilyttää kasvonsa. Länsimaiset ihmiset taas näkevät itsemurhan enemmän tai vähemmän keinona paeta vastuutaan.


Lämpimästi suosittelen tutustumaan tähän teokseen. Se avaa kauniisti ihmismieltä ja japanilaista ajatusmaailmaa.

Cecelia Ahern: Ihmemaa

Alkuteos: A Place Called Here (2006)
Suomentaja: Terhi Leskinen
Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)
Sivumäärä: 455
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 978-952-459-957-3
Muoto: Pokkari

*Minne päätyvät kaikki kadonneet esineet ja ihmiset?

Kysymys jää vaivaamaan Sandy Shorttia, kun hänen luokkatoverinsa Jenny-May katoaa jälkiä jättämättä. Etsimisestä tulee Sandylle elämäntehtävä. Parikymppisenä hän perustaa Dubliniin oman etsivätoimiston ja uhraa kaiken aikansa kadonneiden etsimiseen.

Vuosia myöhemmin, jäljittäessään Donal-nimistä nuorta miestä, Sandy huomaa itse eksyneensä ihmeelliseen maahan, jonne kaikki kadonnut näyttää päätyvän. Vaikka katoamisen arvoitus on ratkeamaisillaan, Sandy huomaa kaipaavansa ensimmäistä kertaa takaisin kotiin. Mutta onko sinne enää paluuta?*



Ahern kirjoittaa hauskasti ja mukaansatempaavasti vakavista asioista ja oman itsensä etsimisestä. Hänen tyylinsä on helposti lähestyttävää ja kevyttä, sitä on ilo lukea. Paljoa ei tarvitse ajatella ja pohtia, tarina ja hahmot suorastaan tempaavat mukaansa. Hahmoissa on myös aina jotain yllättävää niin, että lukijan mielenkiinto pysyy koko ajan yllä. Tietyt fantasiamaiset elementit, jotka kuitenkin on turvallisesti ”kiinnitetty” meidän maailmaamme tuovat oman miellyttävän lisänsä kirjaan. Miellyttävää luettavaa, joskin itselleni jäi lopusta hieman pettynyt olo. Vaikka eräällä tavalla kaikki kääntyikin parhain päin, jäi itselleni sellainen tuntu, että tarina olisi jäänyt vielä kesken. Niin paljon olisi vielä ollut löydettävänä!

Karin Slaughter: Blindsighted

Alkuteos: 2001 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 393
Kustantaja: Arrow Books
ISBN: 978-0-0994-2177-1
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Grant County –sarjan 1. osa

*The sleepy town of Heartsdale, Georgia, is jolted into panic when Sara Linton, paediatrician and medical examiner, finds Sibyl Adams dead in the local diner. As well as being viciously raped, Sibyl has been cut: two deep knife wounds form a lethal cross over her stomach.

When a second victim is found, crucified, only a few days later, it becomes clear that Sibyl’s brutal murder wasn’t a one-off attack. What Sara and police chief Jeffrey Tolliver are dealing with is a seasonal sexual predator. A violent serial killer…*



Alkuperäisesti tämä kirja ilmestyi jo yli kymmenen vuotta sitten. Oma versioni on ihastuttava ties kuinka mones uusintapainos. Enkä ihmettele. Vaikka tutustui Slaughteriin jo 2007 (muistaakseni) en ole aikaisemmin lukenut hänen ensimmäistä sarjaansa. Vasta nyt sain aikaiseksi tarttua kiinni tähän sarjaan ja huomaan, että myös se nappaa minut mukaansa miltei yhtä tehokkaasti kuin myöhäisemmät Will Trent –kirjat.

Juoni on jälleen kerran hyvin punottu ja kutkutteleva. Se pääsee yllättämään ja vaikka vinkkejä ratkaisuista onkin siroteltu mukaan, eivät ne ole mitenkään liian selviä. Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja heidän vaiheitaan seuraa mielellään. Hieman hassua lukea nyt tutuista hahmoista, nähdä mistä he ovat kehittyneet. Tunne on jotenkin takaperoinen, mutta saa minut ymmärtämään myöhäisempää Saraa ja hänen toimiaan.

Vaikka kukin kirjoista toimii erikseen, saa selvästi eniten irti, kun lukee kirjat järjestyksessä. Tämä tarkoittaa sitä, että itselle tutumpi Will Trent –sarja pitänee lukea uudelleen, mutta se ei todellakaan haittaa. Slaughterin kirjojen pariin palaa enemmän kuin mielellään.

Se, mikä tässä kirjassa yllätti eniten, on se miten tarkkaan ruumiinavaus on kuvattu. Slaughterin tyyli kirjoittaa on pelkistelemätön ja jopa brutaalin raaka. Tämä kannattaa ottaa huomioon. Ainakin jos omaa herkemmän vatsan yksityiskohdille. Jos ei pidä suorasta ja peittelemättömästä kuvailusta, kannattaa Slaughterin kirjat jättää hyllylle.

Kathryn Stockett: Piiat

Alkuteos: The Help 2009 (ilm.)
Suomentaja: Laura Beck
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 620
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-38189-2
Muoto: Pokkari

*Helmeilevä bestseller arjen pienistä rikoksista ja uroteoista.

Mustat ja valkoiset elävät rinnakkain mutta toisiaan tuntematta Jacksonin Missisipissä. Mustille naisille opetetaan, miten valkoisissa kodeissa palvellaan ja valkoisille, kuinka aviomies napataan. Juuri muita vaihtoehtoja ei elämä etelävaltioiden naisille tarjoa 1960-luvun alussa.

Vanhan maailman murtuessa parikymppinen Skeeter ei aio päätyä kotirouvaksi. Mustien kotiapulaisten elämästä kirjaa kokoavan Skeeterin hanke on vaarallinen: palkolliset pelkäävät työpaikkojensa puolesta eivätkö isännät halua kohdata elämänsä toista totuutta. Mutta roturajatkaan eivät voi estää aitoa lämpöä ja kiintymystä.*



Kirjan henkilöhahmot ovat ihastuttavan värikkäitä ja monipuolisia. Tästä löytyy jokaiselle jotakin. Sympatiat suorastaan pursuavat kohti joitakin hahmoja, joitakin sääliin ja tuntee vain pettymystä heidän puolestaan. Joitakin hahmoja voi vain inhota. Päähenkilöiden matkaan uppoaa mielellään ja heidän tuntemuksiinsa on helppo samaistua, heidän vaiheissaan elää mukana. Joskus kuitenkin jotkut heidän ratkaisuistaan ja valinnoistaan kummastuttavat. Vuosikymmenten ja kasvatuksen erilaisuuden kuilu on havaittavissa.

Piiat on lämminhenkinen kertomus, johon ihastuu ja jonka parissa aika suorastaan lentää. Se on kerrottu rehellisesti, koskettavasti. Loppua kohden tuskin maltoin laskea kirjaa käsistäni. Halusin niin kovasti tietää, mitä tapahtuu. Ahmin jälleen vähän reilut viimeiset sata sivua kerralla huomatakseni, että vaikka kuinka yrittää ja toivoo, ei silti edes kirjoissa päästä aina siihen unelmalopputulokseen. Kuitenkin, yleensä voi olla tyytyväinen ja onnellinen pienemmistäkin asioista. Arjessa on niin paljon kaikkea, mistä voi olla tyytyväinen.

Rosa Liksom: Hytti nro 6

Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 187
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-38274-5
Muoto: Pokkari

*Hytti nro 6 on Neuvostoliiton ruumiinavaus, kertomus matkasta asioiden ytimeen, suljetun maan sielunelämään ja tytön omaan sisimpään.

Itä on itä ja länsi on länsi, on tyttö ja tytöllä on unelma. On Neuvostoliitto, sen kulahtanut ja absurdi todellisuus, lannistetut mutta kekseliäät ihmiset, korruptio ja tyly lähihistoria. On Siperian juna, junassa hytti ja tytön matkakumppanina venäläinen mies. Ohi vilahtavat toistensa kaltaiset kaupungit ja pystyyn mätänevät tehtaat, kaduilla lainehtivat joet ja myrkytetyt metsät. Tähdet kolisevat jääkuutioina vihreällä taivaalla ja räkäinen kissa naukaisee yössä.*



Mitäpä tästä oikein sanoisi? Alkuasetelma on kutkutteleva. Matka mahtavan Neuvostoliiton halki junassa, pitkin rataa Siperian halki ja hyttitoverina täysi muukalainen. Valitettavasti ainakin itse jouduin kokemaan pettymyksen. Varsinaista juonta ei ole. Pysähdellään asemilla ja matkaseura ryyppää minkä kerkeää. Tapahtumat vaihtelevat nykyisyyden ja tytön muistojen välillä niin, että joskus on hankala pysyä perässä. Mikä olikaan nyt ja mikä aiemmin?

Henkilöhahmoistakaan ei oikein ole paljon sanottavaa. Tyttö taitaa koko kirjan aikana sanoa suoraan yhden ainoan lauseen, muuten hänen puhumisiinsa vain viitataan. Hän jää muutenkin kovin latteaksi, paperimaiseksi hahmoksi vailla muotoja ja värejä. Häneen ei oikein saa otetta. Sen sijaan tytön matkaseura, Vadim tai mies, kuten häntä kutsutaan, on toista maata. Hän puhuu, kiroaa ja ryyppää. Hän on karski ja kova, tyly. Mutta samaan aikaan hän on kunnollinen ja kunniallinen mies, joka huolehtii ja välittää seuralaisestaan kaikesta huolimatta.

Tuntuu kuin Liksom olisi kuvannut vain kahta ihmistyyppiä läpi kirjan. Juuri tuota kovaa ja karskia pinnalta, jossa kuitenkin sisällä sykkii lämpö ja välittäminen. Neuvostolainen ihminen antaa vähästäänkin toisille, auttaa jos voi. Ja kuitenkin mukaan mahtuu noita, jotka hakkaavat toisia ja käyttävät näitä hyväkseen. Ikinä ei tiedä kumpaan törmää ja kuitenkin on aina vain luotettava ja toivottava parasta.

Kirja on kyllä helppo lukea, mutta tapahtumattomuus saattaa saada lukijan turhautumaan. Samaten kuin Liksomin tyyli kirjoittaa. Kuvailua on paljon ja pilkkuja varmaan enemmän kuin missään kirjassa minkä olen tähän asti lukenut. Oikea pilkkujen painajainen! Kerronnan tyyli on kuvailevaa, jokseenkin kuivaa ja listamaista. Listamaisuus johtuu nimenomaan siitä, että pilkkujen avulla on listattu asioita yhteen pötköön pitkiä pätkiä. Se ehkä hieman häiritsee. Etenkin kun ottaa yhteen vielä toisinaan kummalliset sanavalinnat ja sen, ettei Liksom oikeastaan paljasta paljoakaan hahmoista tai heidän menneisyydestään. Tai edes kunnolla heidän matkansa ja toimintansa syitä. Lukija joutuu arvailemaan ja turhautuu kun vastauksia ei tule vaikka sivut vähenevät.

Joudun lopuksi toteamaan, etten kyllä ymmärrä sitä, miksi tämä kirja on voittanut Finlandia-palkinnon. Ei se niin kummoinen ole.