Alkuteos: The Help 2009 (ilm.)
Suomentaja: Laura Beck
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 620
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-38189-2
Muoto: Pokkari
*Helmeilevä bestseller arjen pienistä rikoksista ja uroteoista.
Mustat ja valkoiset elävät rinnakkain mutta toisiaan tuntematta Jacksonin Missisipissä. Mustille naisille opetetaan, miten valkoisissa kodeissa palvellaan ja valkoisille, kuinka aviomies napataan. Juuri muita vaihtoehtoja ei elämä etelävaltioiden naisille tarjoa 1960-luvun alussa.
Vanhan maailman murtuessa parikymppinen Skeeter ei aio päätyä kotirouvaksi. Mustien kotiapulaisten elämästä kirjaa kokoavan Skeeterin hanke on vaarallinen: palkolliset pelkäävät työpaikkojensa puolesta eivätkö isännät halua kohdata elämänsä toista totuutta. Mutta roturajatkaan eivät voi estää aitoa lämpöä ja kiintymystä.*
Kirjan henkilöhahmot ovat ihastuttavan värikkäitä ja monipuolisia. Tästä löytyy jokaiselle jotakin. Sympatiat suorastaan pursuavat kohti joitakin hahmoja, joitakin sääliin ja tuntee vain pettymystä heidän puolestaan. Joitakin hahmoja voi vain inhota. Päähenkilöiden matkaan uppoaa mielellään ja heidän tuntemuksiinsa on helppo samaistua, heidän vaiheissaan elää mukana. Joskus kuitenkin jotkut heidän ratkaisuistaan ja valinnoistaan kummastuttavat. Vuosikymmenten ja kasvatuksen erilaisuuden kuilu on havaittavissa.
Piiat on lämminhenkinen kertomus, johon ihastuu ja jonka parissa aika suorastaan lentää. Se on kerrottu rehellisesti, koskettavasti. Loppua kohden tuskin maltoin laskea kirjaa käsistäni. Halusin niin kovasti tietää, mitä tapahtuu. Ahmin jälleen vähän reilut viimeiset sata sivua kerralla huomatakseni, että vaikka kuinka yrittää ja toivoo, ei silti edes kirjoissa päästä aina siihen unelmalopputulokseen. Kuitenkin, yleensä voi olla tyytyväinen ja onnellinen pienemmistäkin asioista. Arjessa on niin paljon kaikkea, mistä voi olla tyytyväinen.
Suomentaja: Laura Beck
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 620
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-38189-2
Muoto: Pokkari
*Helmeilevä bestseller arjen pienistä rikoksista ja uroteoista.
Mustat ja valkoiset elävät rinnakkain mutta toisiaan tuntematta Jacksonin Missisipissä. Mustille naisille opetetaan, miten valkoisissa kodeissa palvellaan ja valkoisille, kuinka aviomies napataan. Juuri muita vaihtoehtoja ei elämä etelävaltioiden naisille tarjoa 1960-luvun alussa.
Vanhan maailman murtuessa parikymppinen Skeeter ei aio päätyä kotirouvaksi. Mustien kotiapulaisten elämästä kirjaa kokoavan Skeeterin hanke on vaarallinen: palkolliset pelkäävät työpaikkojensa puolesta eivätkö isännät halua kohdata elämänsä toista totuutta. Mutta roturajatkaan eivät voi estää aitoa lämpöä ja kiintymystä.*
Kirjan henkilöhahmot ovat ihastuttavan värikkäitä ja monipuolisia. Tästä löytyy jokaiselle jotakin. Sympatiat suorastaan pursuavat kohti joitakin hahmoja, joitakin sääliin ja tuntee vain pettymystä heidän puolestaan. Joitakin hahmoja voi vain inhota. Päähenkilöiden matkaan uppoaa mielellään ja heidän tuntemuksiinsa on helppo samaistua, heidän vaiheissaan elää mukana. Joskus kuitenkin jotkut heidän ratkaisuistaan ja valinnoistaan kummastuttavat. Vuosikymmenten ja kasvatuksen erilaisuuden kuilu on havaittavissa.
Piiat on lämminhenkinen kertomus, johon ihastuu ja jonka parissa aika suorastaan lentää. Se on kerrottu rehellisesti, koskettavasti. Loppua kohden tuskin maltoin laskea kirjaa käsistäni. Halusin niin kovasti tietää, mitä tapahtuu. Ahmin jälleen vähän reilut viimeiset sata sivua kerralla huomatakseni, että vaikka kuinka yrittää ja toivoo, ei silti edes kirjoissa päästä aina siihen unelmalopputulokseen. Kuitenkin, yleensä voi olla tyytyväinen ja onnellinen pienemmistäkin asioista. Arjessa on niin paljon kaikkea, mistä voi olla tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti