Christie Golden: Arthas - Rise of the Lich King

Alkuteos: Arthas - Rise of the Lich King (2009)

Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)

Sivumäärä: 391 (+ extrat)

Kustantaja: Pocket Star Books

ISBN: 978-1-4391-5760-2

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: World of Warcraft #6

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2016: 32. Kirjassa on myrsky (22/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin:  3, 5, 9, 17, 44, 46

*His evil is legend. Lord of the undead Scourge, wielder of the runeblade Frostmourne, and enemy of the free peoples of Azeroth. The Lich King is an entity of incalculable power and unparalleled malice - his icy soul utterly consumed by his plans to destroy all life on the… (World of warcraft.)

But it was not always so. Long before his soul was fused with that of the orc shaman Ner’zhul, the Lich King was Arthas Menethil, crown prince of Lordaeron and faithful paladin of the Silver Hand.

When a plague of undeath threatened all that he loved, Arthas was driven to pursue an ill-fated quest for a runeblade powerful enough to save his homeland. Yet the object of his search would exact a heavy price from its new master, beginning a horrifying descent into damnation. Arthas’s path would lead him through the arctic northern wastes toward the Frozen Throne, where he would face, at long last, the darkest of destinies.*

Itse astuin ensimmäisiä kertoja Azerothiin World of Warcraftin lisäosan The Wrath of the Lich King loppuvaiheissa. Suurin osa oli jo pitemmän aikaa keskittynyt end gameen ja odotteli uutisia uudesta lisäosasta. Itselleni maailma oli kuitenkin outo ja kaunis ja kiinnostava. Olkoonkin, ettei minulla ollut hölkäsen pöläystä käsitystä siitä, kuka oli tuo mystinen Lich King, jota vastaan piti taistella. Näin vuosia myöhemmin tietämykseni maailmasta on kasvanut, muttei siltikään riitä kattamaan kuin pientä osaa koko loresta. Onkin hienoa, että näitä pelin maailmaan sijoittuvia ja sen historiaa valottavia kirjoja on olemassa. Aika paljonkin oikeastaan. Joten luettavaa kyllä piisaa, jos pelin historia kiinnostaa.

Arthas-kirjan sain lainaan ystävältä, jota myös oli kiinnostanut tämä nuori prinssi, joka lähti tummemmalle polulle. Ja lukiessani pääsin yllättämään lore-paljastuksilla myös ukkoani, joka on pelannut peliä vielä kauemmin kuin minä. Uskon siis, että kirjat voivat olla kiinnostavaa luettavaa myös peliä pitempään pelanneille ja sellaisille, joilla jo jotain tietoa loresta on.

Golden kirjoittaa asiantuntevasti. Hän on perehtynyt peliin ja sen historiaan. Arthaksen tarina käsitellään hänen itsensä, lady Jaina Proudmooren ja lady Sylvanas Windrunnerin näkökulmista. Kaikki alkaa aivan nuoren prinssin lapsuudesta ja lukija pääsee seuraamaan hänen kasvuaan nuoreksi paladiiniksi, jolla on unelmia. Hän ehtii rakastua ja unelmoida ennen kuin suuri synkkyys astuu maailmaan ja vähitellen tempaa Arthaksen mukaansa ja vie tältä lopulta kaiken. Samalla lukija pystyy seuraamaan Jainan kasvua tyttösestä maagiksi ja Sylvanaksen muutosta bansheekuningattareksi ja Forsakenin johtajaksi.

Kirjan sivuille on saatu siis mahtumaan miltei kokonainen elämäntarina suruineen ja iloineen. Ja se näkyy. Joissain paikoissa itselleni tulee tuntu, että Golden kiiruhtaa liikaa ja tapahtumat ovat jokseenkin listamaisia. Sellaista kunnollista mukaansatempautumisen tunnetta ei tule. Olo on kuin historiankirjaa lukiessa. Johon on vain laitettu vähän enemmän romantiikkaa ja taisteluita täytteeksi. Selkeästi ja hyvin kirjoitettu, mutta selvästi faktoja kokoava. Oikeastaan joudun tunnustamaan, että kirja oli paikoitellen jopa vähän tylsä. Kiintoisa lore-teos se kuitenkin on. Joten jos Arthaksen nuoruus ja kasvu Lich Kingiksi kiinnostaa, niin ei kannata antaa historiakirjamaisuuden pelotella.

Sue Grafton: B niin kuin Beretta

Alkuteos: B is for Burglar (1985)

Suomentaja: Janne Staffans

Ilmestymisaika: 2001 (ko.painos)

Sivumäärä: 250

Kustantaja: Book Studio

ISBN: 952-459-064-6

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Kinsey Millhone aakkosmurhat #2

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 41, 42 ja 44

*Kirjasta A niin kuin alibi tuttu naispuolinen yksityisetsivä Kinsey Millhone saa toimeksiannon, joka vaikuttaa pelkältä rutiinilta. Hänen on löydettävä rikkaan Beverly Danzingerin kadonnut sisar. Kyse on muutaman tuhannen dollarin perinnöstä, ja Kinseyn on hankittava sisaren allekirjoitus, jotta testamentti saisi lainvoiman.

Kun Kinseylle selviää, että kadonneen sisaren naapuri ja bridge-partneri on murhattu, juttu muuttuu painajaismaiseksi tavalla, jossa mikään - paitsi vaara - ei ole sitä miltä ensisilmäyksellä näyttää.*

Tarjolla perinteistä etsiväntyötä hyvillä juomilla ja syömisillä höystettynä. Tällä kertaa Kinsey pääsee matkustelemaan Santa Teresan ja Floridassa sijaitsevan Boca Raton välillä, sillä kadonneella naisella on asunto kummassakin kaupungissa. Kinsey saa myös apua kahdelta vanhemmalta rouvalta kummassakin päässä. Sen sijaan jopa hänen työnantajansa ja tämän puoliso muista tapaukseen liittyvistä henkilöistä puhumattakaan koettavat huijata häntä minkä kerkeävät. Onneksi kärsivällisyys ja ehkäpä hyvä tuurikin ovat Kinseyn puolella.

Tämän kertainen tapaus oli minusta jopa yllättävän helppo ratkaista. Tai siis, oikeaan suuntaan epäileminen on varsin helppoa, mutta varsinaiset todisteet tippuvat todella nihkeästi. Vaihteeksi mukavaa olla edellä etsivää vaikkei mitään pystyisi todistamaan. Oikein mukava lukukokemus siis kaikin puolin ja hyvää tutustuttelua hahmoihin ja heidän välisiinsä suhteisiin. Pientä miinusta siitä, että ainakin tässä painoksessa on kamalasti kirjoitusvirheitä.

Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras

Alkuteos: The Quantum Thief (2010)

Suomentaja: Antti Autio

Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)

Sivumäärä: 440

Kustantaja: Gummerus

ISBN: 978-951-20-8827-0

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Kvanttivaras-trilogia #1

Peukku: ^^b

Huom: Kirja luettu aikaisemmin englanniksi. Postaus 2.1.2014

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 4, 17, 35, 41, 44 ja 46

*Häikäisevä, monitahoinen tieteisooppera

Jean le Flambeur on mestarivaras, huijari, josta tiedetään vähän mutta jonka teoista on kuultu kaikkialla. Hän teki kuitenkin yhden virheen ja maksaa siitä nyt virtuaalisessa dilemmavankilassa, jossa vangit pelaavat loputtomia kuolettavia pelejä tuhansia itsensä kopioita vastaan. Kunnes Mieli-niminen nainen tarjoaa hänelle mahdollisuuden vapauteen. Hänen on vain vietävä loppuun yksi keikka, jossa hän ei aikanaan aivan onnistunut…

Kvanttivaras on säkenöivä romaani tulevaisuuden aurinkokunnasta, jossa Marsin kaupungit liikkuvat, muistot ovat jaettavissa ja aika on kirjaimellisesti rahaa. Se on kansainvälinen menestysteos ja tieteiskirjallisuuden tuleva klassikko.*

Luin alkuperäisteoksen The Quantum Thiefin pari vuotta sitten. Näin kauan minulla meni aikaa palata trilogian pariin. Nolottaa ja hieman hävettääkin, sillä kyseessä on oikeasti mukaansatempaavasti ja kiinnostavasti kirjoitettu sarja, joka onnistuu koukuttamaan lukijansa. Siksi laitankin tälle suomenkieliselle versiolle oman postauksen, vaikka hyvin olisin voinut lisätä joitain huomioita Huom-kohdassa linkattuun postaukseen.

Koska ensimmäisen osan lukemisesta on kulunut se reilu kaksi vuotta, totesin, että muistia ehkä kannattaisi virkistää ennen trilogian loppuun lukemista. Lisäksi muistelin, että englanninkielisessä versiossa minua häiritsivät monet vieraat sanat, joita en aivan ymmärtänyt. Muistin virkistys suomeksi kannatti. Antti Autio on nimittäin tehnyt upeaa työtä suomennoksen kanssa. Se on hauska, osuva, vauhdikas ja persoonallinen. Minusta se välittää hienosti alkuperäisteoksen hengen toiselle kielelle. Ehkä vähän liiankin hyvin. Ne minua häirinneet erikoiset tieteiskirjallisuuden sanat englannista… No ne ovat kääntyneet aivan yhtä tehokkaasti lähes käsittämättömäksi suomeksi. Suomeksi lukiessa kuitenkin ymmärtää vähän paremmin mistä ja miten vierasperäinen scifi-sana on syntynyt, joten niiden merkityskin aukeaa lukijalle paremmin.

Loistavan suomennoksen lisäksi tarjolla on mielenkiintoinen ja tapahtumarikas tarina, josta ei erikoisia hahmoja puutu. Tulevaisuuden Mars on paikka, jossa haluaisin ainakin itse päästä vierailemaan ja tutustumaan sen ihmeisiin. Joskaan en ehkä sen kaikkiin asukkaisiin kuten mieliä varasteleviin gogolpiraatteihin... Rajaniemen luoma maailma on kaunis ja täynnään yllätyksiä. Siihen voi helposti uskoa ja hän paljastelee maailmasta ja sen nykytilasta tietoja sopivaa tahtia. Kaikeksi onneksi herra varas, Jean le Flambeur, on itse unohtanut suurimman osan menneisyydestään, joten maailman vähitellen tapahtuva paljastuminen sujuu mainiosti hänen kasvavien muistojensa myötä. Kirjassa on myös varsin mielenkiintoisia viittauksia mahdollisiin tuleviin tapahtumiin ja monta mielenkiintoista asiaa jää vielä vaille vastausta. Kirja suorastaan houkuttelee tarttumaan seuraavaan osaan lupailemalla lisää paljastuksia!

Hahmo katras on moninainen ja kieltämättä erikoinen. Omaa muistiaan vihje vihjeeltä ja pala palalta kokoava entinen mestarivaras. Oortilainen keinotekoisesti paranneltu soturinainen, jolla on oma mystinen menneisyytensä. Olevaksi laulettu ajatteleva avaruusalus. Huippuälykäs etsivä, jolla on omat murheensa murhien lisäksi. Joukko lähes superolentoina nähtäviä “Jumalia”... Hyvä kun tässä kaikessa tahtoo pysyä perässä. Meitä on moneksi, ja tämä hahmokatras sen selvästi osoittaa. Jokaisella kun tuntuu olevan omanlaisiaan motiiveja ja salaisuuksia, jotka kaikki eivät vielä tule päivän valoon.

Kvanttivaras sai Tähtivaeltaja-palkinnon vuonna 2012, eikä suotta. Se on persoonallinen ja kiinnostava. Hyvin ja uskottavasti kirjoitettu ja melkoisen koukuttava kirja. Voin suositella lämpimästi hyvää tieteiskirjallisuutta etsiville. Tunnustan, että odotan innolla trilogian kahta seuraavaa osaa ja sitä, mitä Rajaniemi mahdollisesti tulevaisuudessa tulee kirjoittamaan.

Hergé: Tuhatkaunon tapaus

Alkuteos: L’Affaire Tournesol (1956)

Suomentajat: Heikki & Soile Kaukoranta

Kuvittaja: Hergé

Ilmestymisaika: 1996 (ko.painos)

Sivumäärä: 62

Kustantaja: Otava

ISBN: 951-1-01084-0

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Tintin seikkailut #8

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 11, 32 ja 48

Tintti ja kapteeni Haddock pääsevät tässä jännittävässä sarjakuvassa seikkailemaan ympäri maita ja mantuja kaapatuksi joutuneenn professori Tuhatkaunon perässä. Tarjolla on runsaasti vauhdikkaita takaa-ajoja ja huijaustapauksia ja tietysti sankarit koetetaan raivata pois tieltä… Salapoliisikaksikko Dupont ja Dupond tuovat oman lisänsä seikkailuun samoin kuin vakuutuksia myyvä herra Seraphin Lampion, johon tunnutaan törmäävän joka käänteessä.

Tintin seikkailut tarjoaa aina vauhtia, juonia ja reilusti huumoria. Kuvat ovat yksityiskohtaisia ja ilmeikkäästi piirrettyjä. Joskus tekstejä on aika paljon, mutta sarjakuva panostaakin melkoisesti juoneen. Tintti-sarjakuvat ovat yksiä lapsuuteni ehdottomista ykkösistä. Niitä on ihana lueskella kerta toisensa jälkeen. Eikä todellakaan haittaa, vaikkei sarjaa lukisikaan numerojärjestyksessä. Vanhan kunnon laatusarjakuvan ystäville. Ja miksei uusillekin tuttavuuksille? Tintit ovat klassikkoja!

Joe Abercrombie: Ase itse

Alkuteos: The Blade Itself (2006)

Suomentaja: Satu Hlinovsky

Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)

Sivumäärä: 475

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Kirjava

ISBN: 978-952-5802-03-0

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Ensimmäinen laki #1

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2016: 8. Kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin (21/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 3, 17,41 ja 44

*Miekkoja, magiaa ja mustaa huumoria.

Logen Yhdeksänsormi on pahamaineinen barbaari ja pohjoisen pelätyin mies. Oikeastaan hän haluaisi vain elää rauhassa, mutta hänen lukuisat vihollisensa yrittävät kaikin tavoin saattaa hänet haudan lepoon.

Kapteeni Jezal dan Luthar on itseriittoinen aatelismies ja keikari, jonka mielessä ei ole mitään sen vaarallisempaa kuin ystävien kyniminen kortinpeluussa ja unelmat miekkailukilpailun voitosta. Mutta sota on tulossa, ja pohjoisen taistelukentillä kamppailaan kaikin puolin verisemmin säännöin.

Inkvisiittori Glokta on entinen sotasankari, nykyinen raajarikko ja kiduttaja. Hän näkisi mielellään Jezalin palaavan kotiinsa arkussa, mutta toisaalta Glokta inhoaakin kaikkia: petturuuden kitkeminen Unionista tunnustus kerrallaan jättää niukalti aikaa ystävyyssuhteille. Hänen tuorein ruumiilla viitoitettu polkunsa saattaa johdattaa hänet suoraan hallinnon korruptoituneeseen ytimeen… jos hän pystyy selviämään hengissä riittävän pitkään seuratakseen sitä.

Vaarallisia salaliittoja paljastuu, vanhoja velkoja erääntyy maksettavaksi, ja raja sankarin ja roiston välillä on viiltävän terävä. Ennalta arvaamaton, vastustamaton, julman hauska ja mieliin painuvien henkilöhahmojen täyttämä Ase itse on fantasiaa terävimmillään.*

Viime aikoina Abercrombien nimi on putkahdellut vastaani varsin monta kertaa. Useamman kuin kerran minulle ollaan suositeltu hänen kirjojaan ja taisipa yksi hänen teoksistaan olla vasta hetki sitten ehdolla saamaan jotain palkintoakin… Siksipä nyt nappasinkin lukuun Ensimmäinen laki trilogian ja jo heti ensimmäisen kirjan luettuani joudun toteamaan, ettei miestä olla suotta kehuttu.

Abercrombien hahmot ovat erilaisia ja niissä on raikkautta, jopa fantasiankin saralla. Jokainen tärkeistä hahmoista on kiinnostava ja monikerroksinen vaikka alkuun saattaakin vaikuttaa yksipuoliselta tai jopa tylsältä. Hahmot kuitenkin pääsevät kehittymään hyvin ja lukijan suhde heihin syvenee mitä pitemmälle kirjassa päästään. Monia yllätyksiä on luvassa, sillä tiedot karttuvat eri lailla kertojahahmon vaihtuessa.

Tarinaa kuljetetaan siis eteenpäin hahmokertojien avulla. Kukin hahmoista antaa omalle kohdalleen persoonallisuutta ja avaa vähitellen omaa historiaansa ja olemustaan. Yllätykset ovat sitten luvassa yleensä niissä kohdissa, kun joku toinen kuvailee tutun hahmon aivan erilaiseksi. Juuri näissä kohdissa kerronnan raikkaus on hyvin esillä. Esimerkiksi itse pidin Logenia täysin sivistyneenä ja fiksuna miehenä, mutta lähes kaikki muut näkevät hänet vain isona, hemmetin rumana, hitaana ja jopa tyhmänä barbaarina. Virkistävää lukea miten ihmiset tuomitsevat toisia omien kokemuksiensa, tietojensa ja toisten ulkonäön ja mahdollisesti kuulemiensa juorujen perusteella.

Ase itse ei ole kirja sellaisille, jotka odottavat jatkuvaa ja kokoaikaista räiskintää. Taisteluja kyllä on useita ja ne on kuvattu varsin verisesti. Kirjassa on kuitenkin paljon muutakin. Siinä on lukuisia juonia, taustalla kasvavia salaliittoja ja melko arkistakin elämää. Kirjassa tunnutaan vielä rakentavan lukijan suhdetta hahmoihin ja alustavasti toisiinsa. Heitä ja heidän erikoisuuksiaan ja taitojaan vasta esitellään, joskaan kaikkea tuskin vielä ehdittiin paljastamaan. Lukija vasta saatiin kiinnostuneeksi ja koukkuun.

Niin nimittäin tulee todennäköisesti käymään. Lukija jää koukkuun niin hahmoihin, tarinaan kuin kerrontaankin, joka on rikasta ja monipuolista. Välillä edetään harppauksin, välillä nautitaan tunnelmasta. Ja vaikkei teksti olekaan räjähtävää, se nappaa mukaansa kuin huomaamatta. Taitaa käydä niin, että lukulistalleni ilmestyy enemmänkin Abercrombieta…

Suosittelen ehdottomasti fantasian ystäville. Hyvin rakennettu ja kiinnostava maailma, joskin ehkä jonkinlaista karttaa kaipaisin avuksi helpottamaan maailman hahmottamista. Hahmot ovat kiintoisia ja erilaisia, tapahtumat vaihtelevat mukavasti, eikä kirjassa ole liikaa tai liian vähän magiaa tai muita uskomattomuuksia. Lisäksi lukija pääsee yllättymään ja nauttimaan mustasta huumorista ja värikkäästä kielestä.

Maria Jotuni: Kun on tunteet

Alkuteos: Kun on tunteet (1913)

Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)

Sivumäärä: 73

Kustantaja: Elisa Kirja

ISBN: 978-952-282-926-9

Muoto: E-kirja (EPUB)

Peukku: q^^

Huom: Saatavana ilmaiseksi Elisa Kirja -palvelusta, novellikokoelma

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 5 ja 48

*Maria Jotunin novelleja 1900-luvun alkupuolelta, teemoina muun muassa rakkaus ja naiseus. Osa novelleista toimi pohjana vuonna 1954 ilmestyneelle samannimiselle kotimaiselle elokuvalle.*

Suurinosa tämän novellikokoelman novelleista käsittelee enemmän tai vähemmän naisen asemaa. Naiset kertovat tilanteistaan ja tapahtumista, asettuvat osaansa koska oli pakko. Toki joukossa on muutama poikkeuskin.

Jotunin kieli on rikasta ja kuvailevaa, vanhoja sanoja ja murreilmauksia on tarjolla. Teksti on voimakasta ja puhuttelevaa. Kun ottaa huomioon sen, milloin novellikokoelma on ensimmäisen kerran julkaistu, ei ollenkaan ihmettele sitä miksi se on aikoinaan puhutellut lukijoita. Novellit herättävät vieläkin varsin voimakkaita tunteita.

Kiinnostava kokoelma, josta voi mainiosti lähteä tutustumaan Jotunin tuotantoon.

Aino Kallas: Sudenmorsian : Hiidenmaalainen tarina

Alkuteos: Sudenmorsian (1928)

Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)

Sivumäärä: 96

Kustantaja: Otava

ISBN: 978-951-1-21918-7

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Keskiyön kirjasto #6

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2016: 48. Kirjassa alle 150 sivua (20/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 3 ja 44

*Hiidenmaalainen metsävahti Priidik ja hänen nuorikkonsa ovat seuraamassa sudenajoa, kun Aalo kuulee suden kutsun. Siitä lähtien hän alkaa ikävöidä suolle lauman seuraan.

Verensä vetoa totellen nuori vaimo muuttuu vainotuksi ihmissudeksi. Öisin sutena juostessaan Aalo kokee kielletyn intohimon lumouksen: verenjanon ja ulvonnan riemun, sellaisen vapauden, jota ei kukaan ihminen ole ennen kokenut.*

Sudenmorsiamen kieli on vanhahtavaa ja jossain määrin jopa raamatullisen oloista luettavaa. Vanhat sanat ja ylipäätään koko teoksen kieli tuntuu aavistuksen jäykähköltä, joskaan ei siinä määrin että se häiritsisi lukemista sen kummemmin.

Tarina on melko lyhyt, joten tapahtumatkin etenevät suoraviivaisesti ja vauhdilla. Jotenkin olin odottanut, että kirja olisi jännittävämpi tai/ja pelottavampi, mutta se on ehkä jopa vähän tylsä. Se kokoaa kuitenkin hyvin yksiin kansiin vanhoja uskomuksia ihmissusista ja noidista ja yhdistää ne lyhyeksi ja surullisen oloiseksi rakkaustarinaksi, jota ihmisten julmuus kruunaa lopussa.