Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä

 

Alkuteos: Sonja O. kävi täällä (1981)

Lukija: Elsa Saisio

Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)

Kesto: 7h 57min

Kustantaja: WSOY

ISBN: 9789510437001

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Peukku: q^^

*Vahvasti eroottinen tutkielma lahjakkaan tytön naiseksi kehittymisen kriiseistä. Häkellyttävän rumankaunis ja sykkeinen esikoisromaani vuodelta 1981.

Katujen kasvatti Sonja O. lentää pienen korttelipihan asvalttisuppilosta avaraan valoon, kiitoratoinaan Sörkan kadut, treenisalit, kuppilat, harrastajakirjoittajapiirit, dorkalan pitkät puunatut käytävät, Leningradin öiset ulitsat ja sotaa edeltävän Viipurin iloinen huvielämä…

Sonja O. kävi täällä on muistutus siitä, että naisenkin on saatava etsiä, kokeilla, erehtyä, vaeltaa, luoda, rakastaa vapaasti. Vahvasti eroottinen ja älyllinen romaani on tutkielma lahjakkaan tytön kehittymisestä, miehen ja naisen välisistä suhteista, tabuista ja kaksinaismoraalista sekä sukupolvien välisestä kuilusta.

Anja Kauranen (nyk. Snellman) kirjoitti vuonna 1981 ilmestyneellä esikoisromaanillaan itsensä suuren yleisön tietoisuuteen.*

Juu, ymmärrän täysin miten ja miksi tällä kirjalla on kirjoitettu itsensä “suuren yleisön tietoisuuteen”. Sen verran rajua tekstiä kirja on. Sen kieli on paikoitellen todella räävitöntä. Sen sivuilla vilisee sellaisia sanoja kuin p*llu ja k*ulli ja sen sivuilla naidaan estoitta ja kuvaillaan muutenkin varsin värikkäästi yksityisiä asioita. Ehkä olen turhan siveä, mutta en todellakaan pitänyt kirjan kielestä. Tai ehkä teksti olisi toiminut paremmin luettuna kuin kuunneltuna. En valita lukijasta, sillä Saisio on hyvä lukija. Mutta ehkä moinen räävitön teksti ei vain kuulosta hyvältä luki sen kuka tahansa.

Kirja kuvaa melkoista taivalta, melkoista elämää. Sonja O. todella osaa elää ja elää täysillä. Hän ottaa kaiken irti ja pelaa isoilla panoksilla. Hänen elämänsä ei ole helppo, eikä aina aivan kaunis. Eikä tekstissä ole helppo pysyä mukana. Minun makuuni tapahtumat hyppelehtivät liikaa ja joskus pohdinnat ovat liian utopistisia. En ihan päässyt kiinni ja sisään Sonja O:n maailmaan. Ehkä kirjan kieli piti minut etäällä.

Provosoiva ja raju. Erilainen ja karu.

Mikko Aaltonen: JHT - Musta lammas

 

Alkuteos: JHT - Musta lammas (2016)

Lukija: Paavo Kerosuo & Cheek

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Kesto: 16h 24min

Kustantaja: Otava

ISBN: 9789511353829

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2021: 26. Elämäkerta henkilöstä, joka on elossa (12/50)

Sopisi lukuhaasteeseen 2021 ainakin: 4, 7, 17, 29, 36, 37, 39, 45 ja 50

*Kaikki tietävät Cheekin. Kukaan ei tunne Jarea.

Miten lahtelaisesta suunsoittajasta ja tappelupukasrista kasvoi stadionit täyttävä supertähti, jonka levyt ja biisit romuttavat listaennätyksiä? Tämä kirja kertoo koko ainutlaatuisen tarinan mitään peittelemättä.*

Työkaveri suositteli, että “tässä on kiintoisa elämäkerta vaikka ei kyseisestä henkilöstä tai musiikista sen suurempia piittaisi”. Itse en ole koskaan ollut Cheekin musiikin suuntaan. Ja kieltämättä minulla on ollut jokseenkin negatiiviset kuvat herrasta. Näin ollen päätinkin antaa elämäkerralle mahdollisuuden.

Kirja toimii. Se on rakenteeltaan hyvä ja kiinnostava. Se tuntuu rehelliseltä ja avoimelta. Se ei ole pelkästään herran omia juttuja, vaan mukana ovat muistoja kertomassa esimerkiksi äiti, veli, toisia räppäreitä, levy-yhtiön tyyppejä jne. Näistä teksteistä välittyy kuva nuoresta, intohimoisesta ihmisestä, joka tekee täysillä sen mitä tekee. Cheekillä on hyviä ajatuksia, monia elämänasenteita jotka itsekin voin allekirjoittaa. Lisäksi hän todella on välillä täysi k*sipää.

Omalla kohdallani kuuntelemista hieman vaikeutti se, että monestikaan en edes tiennyt niistä biiseistä, joihin kirjassa viitataan. Ehkä teksti ja sen välittämä elämäntarina aukeaisi paremmin, jos kipaleet olisivat tuttuja. Ehkä sitä ymmärtäisi paremmin. Olenkin päättänyt, että ainakin muutama biiseistä pitää nyt kuunnella.

Ihan mielenkiintoinen teos, jossa on paljon asiaa. Ihailtava ja vihattava, kuten Cheek. Lukijana Kerosuo tekee minusta hyvää työtä tulkitessaan tekstiä. Onneksi Cheek itse ei lue kuin muutamat pätkät. Muuten olisi kirjan kuuntelu voinut minulta jäädä kesken.

Timo Parvela: Kepler62: Uusi maailma - Gaia

 

Alkuteos: Kepler62: Uusi maailma - Gaia (2020)

Lukija: Antti L. J. Pääkkönen

Kuvittaja: Pasi Pitkänen

Teksti: Timo Parvela

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Sivumäärä: 62

Kustantaja: WSOY

ISBN: 9789510453919

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Sarjamerkintä: Kepler62 #11

Peukku: ^^b

*Palaavatko Kepler62-seikkailijat Maahan?

Kepler62 on Timo Parvelan, Bjørn Sortlandin ja Pasi Pitkäsen huippusuosittu, kansainvälinen kirjasarja avaruuteen lähetetyistä uudisraivaajalapsista. Sarjaa on käännetty yli 20 kielelle ja sitä on myyty Suomessa yli 100 000 kappaletta. Gaia huipentaa Kepler62 Uusi maailma, toisen tuotantokauden suuriin suunnitelmiin Maahan palaamisesta.

Jonin, Arin ja X:n elämä leirissä on vihdoin asettunut uomiinsa, kun lapset päättävät palata takaisin Maahan. Ajatus Maa-planeetalle jääneistä lapsista ja X:n kloonisisaruksista ei jätä heitä rauhaan. Onko oikein, että vain he ovat päässeet pakoon?

Avaruusalus on kuitenkin ensin korjattava, eikä se ole helppoa, sillä joku sabotoi projektia.

Kaiken yllä leijuu vielä kysymys siitä, millaisen maapallon he palatessaan löytävät.

Maamme palkituimpiin ja luetuimpiin kuuluva kirjailija Timo Parvela kirjoittaa Kepler62-sarjan toista tuotantokautta vuorotellen norjalaisen Bjørn Sortlandin kanssa, ja planeetalle syntyneistä kahdesta heimosta kertovat tarinalinjat etenevät itsenäisesti. Pasi Pitkäsen kosmisen taidokas kuvitus viimeistelee houkuttavat avaruusseikkailut.*

Nuoret ovat päättäneet palata Maahan. Jokaisella tuntuu olevan siihen omat syynsä. Välillä nämä syyt tuntuvat hieman törmäilevän toisiinsa, mutta ehkä niissä sittenkin on jotain yhteistä…

Joni ja Ari koettavat löytää oman keinonsa, mutta Marie päsmäröi melkoisesti. Mutta ei ehkä ihan niin hyvällä menestyksellä kuin mitä kaikki ovat toivoneet. X taas joutuu pohtimaan omaa tilannettaan aivan uudelta kantilta. Mitä hän tulee tekemään menneisyytensä ja tulevaisuutensa suhteen? Totteleeko hän “pomoaan” vai alkaako kulkemaan omaa tietään?

Lapset joutuvat melkoisen paikan eteen. Varsinkin kun Lisan johtama kultti suunnittelee omiaan. Entä mitä tekevät mystiset Kuiskaajat?

Toimiva, kiintoisa. Mukava kun Marie ei olekaan niin täydellinen kuin mitä hän on kuvitellut.

Pitkäsen kuvitus on ihana. Pidän siitä todella. Se herättää kertomuksen hyvin eloon.

S. K. Tremayne: Äänet

 

Alkuteos: The Assistant (2019)

Kääntäjä: Ilkka Rekiaro

Lukija: Outi Vuoriranta

Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)

Kesto: 11h 30min

Kustantaja: Otava

ISBN: 9789511344919

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Peukku: q^^

*Se valvoo lakkaamatta. Se tietää kaikki salaisuutesi. Ja haluaa tuhota sinut.

Hiljattain eronnut Jo muuttaa ystävänsä huipputeknologialla varusteltuun luksusasuntoon. Huoneistoa pyörittää virtuaalinen kotiapulainen nimeltä Electra, joka pitää myös seuraa Jolle. Eräänä iltana Electra sanoo jotain, mikä järkyttää Jota: “Tiedän mitä teit.” Jo on tosiaan tehnyt jotain hirveää. Anteeksiantamatonta.

Kaksi muuta ihmistä tietää Jon salaisuuden, mutta he eivät koskaan paljastaisi sitä. Vai paljastaisivatko? Vähitellen Jo alkaa ymmärtää, että Electra ei halua vain hallita häntä - se haluaa tuhota hänet.

Nykyteknologian kauhukuvilla leikittelevä psykologinen trilleri Jääkaksosten kirjoittajalta.*

Äänet ei ole minusta samaa tasoa kuin kirjailijan aikaisemmat teokset. Ehkä en pitänyt sen teknologia ja some painotteisesta otteesta. Näitä “isoveli valvoo” -tyylisiä kirjoja on tullut ehkä nähtyä vähän liikaakin, eikä Äänet oikeastaan tuonut siihen mitään uutta.

Kirjan kerronta on hyvää, teksti etenee hyvin ja tapahtumissa on vauhtia. Tapahtumia seurataan pääasiassa Jon vinkkelistä, mutta myös muutamat muut henkilöt pääsevät hetkittäin valokeilaan. Yleensä, jos heidän tekemisillään on jotain annettavaa käsillä olevalle tilanteelle. Kuten vaikka luoda lisää jännitystä tai herättää uusia epäilyksiä. Taitavasti kirjailija pyörittääkin sekä Jo-reppanaa että lukijaa. Milloin kukakin on todennäköisin syyllinen.

Ehkä Tremayne pyörittää lukijaa liikaakin. Välillä tuo on todennäköisin epäilty. Sitten taas joku toinen. Ja hetken kuluttua taas se ensimmäinen. Epäilyt menevät välillä todella sekaviksi ja jossain vaiheessa itseäni alkoi jo ärsyttämään… Hienosti pelattua psykologista peliä kuitenkin myös sen suhteen miten lapsi (no, ihminen ylipäätään) voi muistaa asioita tai jopa käsittää asioita täysin väärin.

Pelottavaksi kirjan tekee se, miten helpoksi se kuvaa toisen ihmisen sähköisen identiteetin (some-tilit ja sähköposti) varastamisen ja hyväksikäyttämisen. Ja miten helposti kaikki uskovat sen, että käyttäjä on vain ja ainoastaan tilin omistaja, ei mahdollisesti joku toinen. Luotamme teknologiaan ja verkkoon melkoisen estotta ja aukotta. Se on pelottavaa.

Tarinan loppu meni minulla hieman yli. Alku oli lupaava, mutta lopussa paljastuva syyllinen ja hänen motiivinsa tuntuvat jokseenkin kaukaa haetuilta ja hieman tekemällä tehdyiltä.

Lukijana Vuoriranta on ihan kuunneltava.

Gerry Duggan: Dead Eyes. Volume one

 

Alkuteos: Dead Eyes. Volume one (2020)

Kuvittaja: John McCrea

Teksti: Gerry Duggan

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Sivumäärä: 115

Kustantaja: Image Comics

ISBN: 9781534315655

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Dead Eyes #1

Peukku: ^^b

Huom: julkaistu alun perin Dead Eyes -sarjakuvalehden numeroissa #1-4

*DEAD EYES was a prolific stick-up man and hoodlum in Boston in the 1990s, until he took down one last big score and skipped town… or did someone take him out permanently? Nobody ever discovered the truth - that he retired to live a quiet life with his one true love, but now he’s back with a vengeance and wearing his mask again to save her!

From Gerry Duggan, the writer of ANALOG and Marvel’s Deadpool, and John McCrea, the artist and co-creator of DC’s legendary series Hitman, comes the action-packed, comedic drama of Martin Dobbs, AKA DEAD EYES - a former crook struggling with all the challenges of middle age. He’s come out of retirement to steal from all the wrong people for all the right reasons, and absolutely no one - not the mob, not the cops, and definitely not his wife - is happy he’s back in action. A modern-day Robin Hood… except this time, he’s keeping most of the cash for himself!*

Olin sarjakuvan alussa hieman skeptinen. Mitä voi odottaa sarjakuvilta, jotka alkavat varsin epätavallisista tilanteista ja paikoista? Varsin nopeasti kuitenkin lämpenin sekä hahmoille että huumorille. Hahmot ovat räiskyviä persoonia ja huumori melkoisen mustaa.

Martin on mies, jolla on suunnitelma. Hän aikoo herättää vanhan alter-egonsa henkiin ja hankkia tarvittavat rahat sairaan vaimonsa lääkärimaksuihin. Hän on nykypäivän Robin Hood, jolla ei kaikki mene ihan putkeen näissä suunnitelmissa. Miehellä on kuitenkin sydän paikallaan, mutta ainakin muutamalla roistolla on suunnitelmissa laittaa se sydän pysähtymään…

Jännittävä tarina. Hyviä hahmoja ja mustaa huumoria. Ei herkimmille.

Marjorie Liu: Monstress. Volume two, The Blood

Alkuteos: Monstress. Volume two, The Blood (2017)

Kuvittaja: Sana Takeda

Teksti: Marjorie Liu

Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)

Sivumäärä: 149

Kustantaja: Image Comics

ISBN: 9791534300415

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Monstress #2

Peukku: ^^b

Huom: kokoaa Monstress-sarjakuvalehden numerot #7-12

*Maika Halfwolf is on the run from a coalition of forces determined to control or destroy the powerful Monstrum that lives beneath her skin. But Maika still has a mission of her own: to discover the secrets of her late mother, Moriko.

In this second volume of MONSTRESS, collecting issues 7-12, Maika’s quest takes her to the pirate-controlled city of Thyria and across the sea to the mysterious Isle of Bones. It is a journey that will force Maika to reevaluate her past, present, and future, and contemplate whether there’s anyone, or anything, she can truly trust - including her own body.*

Pääsin virittäytymään tarinaan hyvin. Vähitellen alkaa nimittäin maailmaa ymmärtämään paremmin ja historiakin välittyy lukijalle pikkuhiljaa kissojen opettavaisen avun myötä. Kokonaisuutena toinen albumi on ehyt ja selkeä. Ollaan paossa ja etsitään vastauksia, joista kaikki eivät välttämättä ole kovin mukavia. Myös mielenkiintoisia uusia hahmoja esitellään.

Juoni toimii. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja inspiroivia. Heissä on persoonaa. Kuvitus on kaunista katsottavaa. Kokonaisuutena oikein toimiva paketti, joka houkuttelee kohti jatkoa.

 

Tome & Janry: Sano päivää tädille!

 

Alkuteos: Dis bonjour a la dame! (1990)

Kääntäjä: Pirjo Thorel

Kuvittaja: Tome

Teksti: Janry

Ilmestymisaika: 1997 (ko.painos)

Sivumäärä: 47

Kustantaja: Semic

ISBN: 9518765332

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Pikku Piko seikkailee #6

Peukku: q^^ 

*Ennen kuin Pikosta tuli iso, hän oli pieni ja asui vanhempiensa kanssa pienessä maaseutukaupungissa. Hänen suuri rakkautensa oli pikkutyttö nimeltä Sussu, ja hänen paras kaverinsa oli Pehko. Yhdessä he tekivät elämän vaikeaksi isä Angelossille, liikunnanopettaja Jämälle, valvoja Härkäpäälle ja kaikille muille tyhmille aikuisille, jotka olivat unohtaneet olleensa kerran itsekin lapsia.*

Piirtotyylistä ja tarinoiden laadusta päätellen tämä albumi on vanhempaa tuotantoa kuin Suomessa aikaisemmin julkaistut albumit. Ja näkeehän sen toki ilmestymisvuosista… Näissä lyhyissä huumoripätkissä ei olla ihan niin “pervoja”, vaan vitsaillaan enemmän mm. koulunkäyntiin liittyvissä asioissa. Vaihteeksi ihan näppäriä pikku pätkiä.