tiistai 29. toukokuuta 2018

Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille

Alkuteos: The Hitch-Hiker’s Guide to the Galaxy (1979)
Suomentaja: Pekka Markkula
Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)
Sivumäärä: 156 (koko nide 798)
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-21844-0
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Linnunrata #1
Peukku: q^^
Huom: samoissa kansissa koko Linnunrata : viisiosainen trilogia
Lukuhaaste 2018: 16. Kirjassa luetaan kirjaa (37/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 3, 4, 7, 14, 22 ja 33
Hyllynlämmittäjä: 19
Lukulistalta: 19


*Viisiosainen scifi-parodia viimein yksissä kansissa!


Douglas Adams ei tiennyt mitä teki, kun hän 27-vuotiaana julkaisi hulppean esikoisromaaninsa Linnunradan käsikirja liftareille. Hurjaa verbaaliakrobatiaa pursuavasta kirjasta tuli yhdessä rysähdyksessä valtava bestseller, joka poiki kuunnelma, televisiosarjan, kaksi lp-levyä ja neljä jatko-osaa.


Nyt Adamsin kirjasarja, maailman ainoa viisiosainen trilogia, on viimein julkaistu yhteisniteenä. Kirjoissa Arthur Dent, Ford Prefect ja kumppanit koluavat maailmankaikkeuden kaukaisinta kolkkaa myöten ja saavat siinä sivussa selville elämän tarkoituksen ja Jumalan viimeisen viestin luomakunnalle.


Linnunrata sisältää teokset Linnunradan käsikirja liftareille, Maailmanlopun ravintola, Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki, Terve, ja kiitos kaloista sekä Enimmäkseen harmiton. Ne luettuasi suhtaudut tieteiskirjallisuuteen varmasti uudella tavalla: suu virneessä.*


Kuten monet muutkin aikakauteni lapset, olen nähnyt tästä klassikosta tehdyn elokuvaversion, joka on aika hupaisa. Vasta nyt sain kuitenkin tartuttua itse kirjaan elokuvan takana ja sen tein jännityksellä.


Kirja on joiltain paikoin erilainen kuin elokuva, mutta monet tärkeät tapahtumat on toteutettu yllättävänkin samanlaisina. Kuten Maapallon tuho, epätodennäköisyysalus, planeettoja valmistava planeetta ja tietysti Marvin, masentunut robotti. Oikeastaan voidaan sanoa, että elokuvassa hahmojen erityispiirteet tulevat helpommin ja selvemmin esille. Kirjassa ne jäävät aavistuksen puutteellisiksi kuvailun vähäisyyden takia. Adams nimittäin tykittää tekstiä eteenpäin sellaisella vauhdilla, että kuvailuille ei juurikaan jää tilaa. Vitsiä pukkaa heti uuden vitsin perään. Se saattaa saada lukijan hengästymään. Ainakin sellaisen lukijan kuin itse olen. Kirjoiltani kun yleensä kaipaan vähäsen vakavampaa otetta…


Viihdyttävä ja erikoinen, hieman erilaisen tieteiskirjallisuuden ystäville. Saattaa vaatia myös hieman erilaista huumorintajua tai ainakin kykyä ymmärtää sitä. Miltei tekisi mieleni sanoa, että katsokaa mieluummin elokuva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti