Alkuteos: La Classe de neige (1995)
Suomentaja: Kristina Haataja
Ilmestymisaika: 2001 (ko.painos)
Sivumäärä: 133
Kustantaja: Like
ISBN: 951-578-881-1
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2018: 47. Kerrottu lapsen näkökulmasta (30/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 24, 28, 32 ja 33
*Huviretki painajaisiin on intensiivinen jännityskertomus 12-vuotiaan Nicolasin leirikoulusta. Matka kauniisiin vuoristomaisemiin muuttuu sukellukseksi herkän pojan mielen syvyyksiin, pelkojen ja painajaisten valtakuntaan. Salaperäisen katoamistapauksen jälkeen todellisuus alkaa paljastua jopa kammottavammaksi kuin pojan pahimmatkaan kauhufantasiat.
Emmanuel Carrère on Ranskan kuuluisimpia ja palkituimpia nykykirjailijoita. Huviretki painajaisiin on voittanut arvostetun Prix Femina -palkinnon. Teoksesta on tehty elokuva on palkittu Cannesin elokuvafestivaaleilla, ja se on ollut kansainvälinen yleisö- ja arvostelumenestys. Carrèrelta on aiemmin suomennettu ylistetty romaani Valhe (Like 2000), ja siitäkin valmistellaan parhaillaan elokuvasovitusta.*
Huviretki painajaisiin oli jokseenkin ahdistava lukukokemus. Se on kerrottu Nicolasin näkökulmasta, lapsen kautta. Lapsen, joka ei ymmärrä kaikkea siitä, mitä hänen ympärillään on tapahtunut ja tapahtuu. Ja Nicolas on kokenut vaikka mitä. Hänen vanhempansa kohtelevat häntä erityisellä tavalla, toisin kuin muut vanhemmat kohtelevat omia lapsiaan. Nicolas tietää, että jokin on erilaista mutta hän ei tiedä mikä.
Nicolas ei ole minusta mukava lapsi. Hän on erilainen, hiljainen ja varautunut. Hän kaipaa hyväksyntää, mutta pelkää lähteä hakemaan sitä. Hän sepittää asioita saadakseen kaipaamaansa hyväksyntää eikä uskalla oikein mitään. Tosin, jos lukijan saamat vihjeet tapahtumista pitävät paikkansa, niin ei ihmekään, että lapsesta on tullut varautunut. Nicolasin nuorta elämää kun varjostaa melkoisen iso tragedia…
Koska kaikki on kerrottu lapsen näkökulmasta, joutuu lukija arvailemaan ja päättelemään melkoisesti. Lapsen ajatukset hypähtelevät sinne ja tänne, joten tapahtumissa perillä pysyminen vaatii pientä keskittymistä. Näkökulma myös tekee kirjasta ahdistavamman. Lukija alkaa sääliä poikaa, jonka elämä ei ole helppoa.
En suosittele kaikkein herkimmille lukijoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti