Benjamin: Remember

Alkuteos: ? (2006)

Kääntäjä: Edward Gauvin

Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)

Sivumäärä: 138

Kustantaja: Tokyopop

ISBN: 978-1-4278-1566-8

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Graphic novels

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 16 ja 35

*What is the line that separates love from hate? How can a broken heart heal from a loss so deep? When is letting go of your inhibitions worth risking your life?

International artist Benjamin depicts profoundly moving portrayals of love and loss that get to the core of what it means to throw your heart into life. The artist doesn’t offer any comfort from the despair we all feel in our lives - while we know there is no answer, we are all better off for asking the question...and remembering the struggle.*

Vaikka olen lukenut jonkin verran mangaa, on kiinalainen sarjakuva manhua jäänyt minulle tuntemattomammaksi osa-alueeksi. Tämän kokeilun myötä suhtaudun siihen yhä pienellä varauksen sekaisella uteliaisuudella.

Remember on jännittävästi piirretty ja kerrottu kahden hyvin erilaisen tarinan kokonaisuus. Ensimmäisessä, No One Can Fly. No One Can Rememberissä kerrotaan sarjakuvataiteilijan rakkaustarina. Sarjakuvia itsekin aikoinaan rakastanut nuori nainen rakastuu kapinalliseen sarjakuvataiteilijaan, joka osaa vain ottaa ei antaa. Se on tarina unelmien hinnasta ja saavuttamattomuudesta. Toinen tarina That Year, That Summer kertoo nuorten opiskelijoiden elämästä ja sen vaikeuksista.

Minun on tunnustettava, etten oikein päässyt sisälle kumpaankaan tarinaan. Ensimmäinen kosketti jollain tasolla vaikka pidinkin tyttöä tyhmänä ja poikaa täydellisenä itsekeskeisenä k*sipäänä. Jälkimmäinen taas oli kerronnaltaan jotenkin epäselvä ja poukkoileva. En saanut sen juonesta kiinni muuta kuin sen, että huono-osaisempia ja erilaisia kohdellaan melko brutaalisti opiskelija-asuntoloissa...

Kummassakin tarinassa on voimakas väritys, joka ei pyri lähellekään realistisuutta. Värit ovat kuin voimakeino, jolla halutaan korostaa näiden tarinoiden maailmojen epätodellisuutta - tai kenties niiden todellisuutta. Enhän lopultakaan tunne kunnolla niiden maailmaa. Väritys on joissain paikoin niin voimakas ja intensiivinen, että se miltei häiritsee lukukokemusta. Näin ainakin minun tottumattomaan silmääni. Toisinaan se taas on kaunis ja herkkä ja tukee kaunista piirtojälkeä.

Kokonaisuutena käteen jäi ajatus erilaisesta maailmasta.