Alkuteos: ?
Kääntäjä: Heli Naski
Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)
Sivumäärä: 303
Kustantaja: Atena
ISBN: 978-952-300-345-3
Muoto: Sid.
Peukku: ^^b
Huom: suomennettu ja toimitettu käsikirjoituksen pohjalta
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 18, 29 ja 39
*Kun hengenlähtö on lähellä, elämän tärkeysjärjestys kirkastuu väkisinkin. Itämeren yllä koettujen kauhunhetkien jälkeen Hermann päättää
-tehdä vaimonsa yhtä onnelliseksi kuin hääpäivänä kauan sitten
-olla aikuistuvalle tyttärelleen ja lapsekkaalle pojalleen maailman paras isä
-saada vaateliaan kattinsa kuriin.
Rakkaus on tekoja, mutta tekevälle sattuu - ja kommunikaatio vasta vaikeaa on. Sisu vai santsikuppi? Hali vai halla? Känkkäränkkä vai kalsarikännit? Aina sanat eivät riitä tai kiitä, kun Hermann etsii tietään takaisin suomalaiseen sydämeen. Menossa mukana ovat zombikulkue, Lucia-neito sekä joukko uusia saunakavereita, Linnan juhliin valmentautuva naapurin tervakanto ja taiteilija nimeltä Synnöve.
Dieter Hermann Schmitzin hersyvässä romaanissa sukelletaan katajaisen kansan mieleen kuin avantoon. Mutta mikä on kaikkein suomalaisin sana?*
Suomessa vuosia asuneen saksalaisen miehen ajatuksia oli mielenkiintoista lukea. Kirja pursuaa huumoria, hupaisia tilanteita ja kömmähdyksiä, joita kielelliset ja kulttuurilliset erot voivat aiheuttaa. Ongelmiin suhtaudutaan rauhassa ja huumorilla, kenenkään mieltä ei tahallaan yritetä pahoittaa. Jos joku ottaa itseensä, on vika lukijassa itsessään.
Suomalais-saksalaisen perheen arkea on hauska seurata. Sille sattuvat kommellukset ovat hupaisia. Ne kuvaavat hyvin normaalia arkea, pienellä lisämausteella. Lasten kasvu, parisuhteen pienet kahnaukset ja aivan mainio katti ovat seuraa, jossa viihtyy.
Mikä parasta, kirjan tyyli on helposti lähestyttävä, lämmin ja avoin. Matkalle suomalaisimman sanan perään lähtee mielellään ja siellä viihtyy. Lämpimästi suosittelen tätä kirjaa hyvän mielen kirjoja etsiville ja huumorin ystäville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti