Alkuteos: Nefrin tytär (2018)
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Sivumäärä: 560
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 978-951-24-0552-7
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Kaksosauringot #3
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 2, 16, 18, 29 ja 30
Lukulistalta: 30
*”Minä muistan nyt. Aion korjata sen mikä on rikki.”
Aleia on pitkään paennut etsijöitä kahden auringon alla. Hänen sisällään oleva lumous on ollut mukana seuraava varjo, yhtä hänen kanssaan. Nyt Klaani on löytänyt ja kaapannut hänet, ja Thelluriassa Aleia kohtaa viimein etsijänsä. Samaan aikaan kun Seleesiassa taistellaan tulilintuja ja kartaageja vastaan, Corildon lähtee pelastusretkelle jäljittämään Aleiaa Mateon ja Seuran joukkojen kanssa.
Aleia törmää oudon tutuissa maisemissa toisenlaisiin totuuksiin, jotka pakottavat hänet kyseenalaistamaan kaiken seleesien keskuudessa kokemansa. Aleian on valittava, kenen puoleen hänen lojaliteettinsa kallistuu. Voiko hän hallita lumousta sisällään vai onko sillä oma tahto? Entä miten käy Corildonin ja vainottujen seleesien?
Fantastisen Kaksosauringot-trilogian kertomus kahtia jakautuneesta maailmasta huipentuu kiihkeästi odotettuun, spektaakkelimaiseen päätösosaan.*
Nefrin tytär on hienosti kirjoitettua tekstiä. Tapahtumat soljuvat eteenpäin mukavalla rytmillä ja mukana on monia yllätyksiä ja paljon tietoa. Tässä maailmassa viihtyy ja sen historia kiinnostaa enemmän ja enemmän. Toisaalta taas…
Kirjaa lukiessa tuli minulle sellainen tunne, että maailma olisi pitänyt tuntea ja tietää vieläkin paremmin jotta asiat olisi tajunnut ja ymmärtänyt. Myös monet mukana olevat henkilöhahmot aiheuttivat pientä sekaannusta. Hahmoissa sekoilu ja sen muisteleminen kuka on kukin ei ollut mukavaa. Tämä häiritsi omaa lukunautintoani. Aikaisemmat osat olisi kannattanut kerrata, jotta olisin muistanut kuka on kukin. Pitkän tauon jälkeen trilogian kolmas osa jäi hivenen irralliseksi kokemukseksi.
Lisäksi minulle jäi tunne siitä, että tarina jäi kesken. Vaikka trilogian “ongelmat” ovatkin (miltei ainakin) selvät, jäi auki monia kysymyksiä ja kohtaloita. Missä ovat vastaukset? Seuraavassa kirjassako? Toivottavasti, sillä tämä äkkinäinen ja hieman töksähtävä loppu jätti aavistuksen tyytymättömän olon.
Kokonaisuutena Kaksosauringot-trilogia on hyvä kokemus. Se on raikasta ja erilaista fantasiaa. Maailma on hyvin rakennettu ja kiinnostava, joskin tarkempi perehtyminen vaatii aikaa. Onneksi kirjailija itse on tuottanut runsaasti materiaalia asiasta kiinnostuneille ja se löytyy kohtuullisen vaivattomasti. Sen hahmot ovat jännittäviä ja monista heistä pitää. Loppuja oppii ainakin sietämään. Kaiken kaikkiaan odottelen sitä, koska tarina saa jatkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti